Lydian lukupiiri

Köyhien hoito oli alunperin kirkon vastuulla; avustuksia jaettiin kirkon vaivaiskassasta ja köyhiä sijoitettiin vaivaistupiin. Pitäjän velvollisuudeksi köyhäinhoito siirtyi vuoden 1788 vaivaishoitojulistuksella. Turvattomia lapsia annettiin myös elätteelle. Ruotuhoito yleistyi 1800-luvulla: pitäjän talot ryhmiteltiin erisuuruisiksi ruoduiksi ja jokainen ruotu oli velvollinen elättämään pitäjänkokouksen sille määräämiä huollettavia. Samanaikaisesti kehittyi lähempänä kerjuuta oleva pitäjänkierto. Köyhät saivat kiertää määrätyillä alueilla ja saamaan alueen taloista määräpäiväksi elatus ja ateriat. Vuonna 1817 annettiin julistus ”Kerjämisen estämisestä”. Nyt jokaisen pitäjän oli pidettävä huolta omista köyhistään. Turvaa tarvitsevan lapsen ikärajaksi asetettiin 12 vuotta. Asetus lisäsi etenkin lasten huutolaisuutta. Vaivaishuutokaupoissa huutolaiseksi joutunut lapsi annettiin tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle hoidettavaksi.Lasten lisäksi myytiin vanh

Koirankynnen leikkaaja on Veikko Huovisen romaani, josta Markku Pölönen ohjasi samannimisen elokuvan vuonna 2004. Romaanissa eletään sodanjälkeistä 40-lukua savotalla Pohjois-Suomessa. Huovinen kuvaa jälleenrakennuksen aikaa syrjäseutujen Suomessa. Pääosassa on sotainvalidi Mertsi Vepsäläinen, joka aivovammansa vuoksi on taantunut lapsen tasolle. Mertsin työnantaja, kirvesmies Ville Kuosmanen, kertoo juovuspäissään Sakke-koirastaan, sen takakäpälistä, joiden kannukset kasvavat niin, että niitä on leikattava aina silloin tällöin. Mertsi Vepsäläinen ei huomaa, että hänen kustannuksellaan pilaillaan ja näin hänestä tulee koirankynnen leikkaaja. Tuolloin aivovammaisia ja mielensä murtaneita oli paljon ja näitä Mertsejä harhaili niin kaupunkien kaduilla kuin syrjäseutujen teillä pitkälle sodan jälkeen. Topi oli lapsuuteni Mertsi, vaikkakin monella tapaa psyykkisesti vahva. Talvis odassa kuulonsa ja osittain myös näkönsä menettäneen sotainvalidin tie kulki sotasairaaloiden kautta kotiseu

”Sen tietää narrin olevan,  ken virtsaa tutkii kuolevan,  ja sanoo: "Kohta ilmoitan  mä sulle rohdon parhaimman."  Vaan ennen kuin sen tehnyt on,  jo sairas vaipuu kuolohon. (http://www.saunalahti.fi/arnoldus/brant.html) Terho Toivosen Seuraava potilas - parhaat lääkärikaskut (1962) on tutustumisen arvoinen kirja samoin kuin Sebastian Brantin (1457—1521)  "Das Narrenschiff" (Narrien laiva) vuodelta 1494, josta  Arno Forsiuksen lääketieteen historiassa on mainioita esimerkkejä.   Suurin osa kertomuksiin liittyvistä puupiirroksista on mahdollisesti Albrecht Dürerin (1471—1528) käsialaa. Nuori ja silloin vielä tuntematon taiteilija teki kirjaan yli 70 humoristista kuvaa narreista, etenkin lääkäreistä ja papeista. Useitakin aikoja sairaalassa hoidettavana olleena ja lääkäreiden kuivaa medisiinarihuumoria kyllästymiseen asti kuunnelleena olisi aika kypsä kansanomaisemman lääkäriperinteen keruulle.  Lisäksi kaskut omalaatuisista ja persoonalli

Työtilastollinen aikakauskirja 1.1.1909 - elintarvikkeiden hinnat maamme eri paikkakunnilla 1909 vuoden toisella neljänneksellä. Suomalainen ruoka on on tunnetusti kallista - näin pidemmälläkin perspektiivillä tarkasteltuna. Tutkimus Ammattityöläisten toimeentuloehdot Suomessa vv. 1908-1909 ilmestyi toukokuussa 1912 Suomen yleisen työtilaston XIII osana. Tutkimus sisälsi pelkästään tilastoja yli 200 sivua ja noin saman verran yhteenvetoa sekä tulosten esittelyä. Asialla eivät olleet nyt työläiset, vaan porvaristaustainen ammattientarkastaja, Vera Hjelt, jonka laati tutkimuksen oman työnsä sekä kansanedustajuuden ohessa. Valtion kustannuksella painatettiin 1000 taloustilikirjaa jaettavaksi perheisiin, joiden tuli kerätä aineistoa tutkimusta varten.  Vera Hjelt kuljetti tarkastuskäynneillään kirjoja mukanaan jättäen ne asiamiesten välityksellä jaettavaksi. Tutkimuksen palauttajille luvattiin vielä erikseen 12 tai 15 markan palkkio jokaisesta vuoden aikana huolellisesti t

Suomessa teollistuminen alkoi 1840-luvulla, tekstiiliteollisuus ensimmäisenä. 1860-luvun nälkävuodet hidastivat jo alkanutta kehitystä ja uusi nousu ajoittui 1870-luvulle. Teollistuminen toi kuitenkin uudet ongelmat. Entinenkään yhteiskunta ei ollut vaaraton, mutta uuden tekniikan ja työn teollistumisen mukanaan tuomat riskit olivat aivan omaa luokkaansa. Suojaamattomat koneet ja laitteet, puutteellinen työopastus, kurjat työskentelyolosuhteet yhdistettynä huonoon palkkaan aiheuttivat  vaaratilanteita ja työtapaturmia. Lasten käyttämistä teollisuuden työvoimana pidettiin epäkohtana, joka kuohutti varsinkin silloin, kun tapaturmaisen kuoleman uhriksi joutui pieni lapsi. Vaikka vuoden 1879 elinkeinoasetus oli rajannut 15 vuotta nuorempien lasten työpäivän pituudeksi kahdeksan tuntia, olivat "tehdaspiikojen ja -renkien" työpäivät edelleen pitkiä  ja työsuojelu olematonta. Varsinkin tekstiiliteollisuudessa lapset työskentelivät kaikkein vaarallisimmissa paikoissa. Kehruu- j

Kuurojen lehti perustettiin 1896 ja vuoteen 1949 lehti kulki nimellä Kuuromykkäin lehti .   Kun Kuurojen Liitto perustettiin 1905, otti se myös hoitaakseen lehden julkaisemisen. Viittomakielen käyttö kiellettiin kuurojenkouluissa 1890-luvulla. Kuurojen tuli oppia puhumaan ja hylätä viittomakieli.   Kiellosta huolimatta kuurojen koulujen oppilaat jatkoivat viittomista salaa asuntoloissa ja kuurojen yhdistyksissä. Viittomakielestä tuli yhteisön sisäinen kieli ja koulussa opittua puhekieltä käytettiin, kun oltiin tekemisissä kuulevien kanssa.  Yhteiskunnan suhtautuminen viittomakieleen muuttui 1970-luvulla. Viittomakielestä tuli kuntoutuksen ja opetuksen apuväline, ja sitä alettiin opettaa kursseilla. Vuonna 1995 viittomakieli sai perustuslaillisen aseman. Kuitenkin kului sata vuotta, ennen kuin kuurot saivat käyttää ja saada opetusta omalla äidinkielellään. Viittomakielisten kulttuurista ja historiasta: Eeva Salmi ja Mikko Laakso "Maahan lämpimään. Suomen viittomakielis

Lähde: Library of Congress, USA Thaddeus Stevens (1792 - 1868) vaikutti Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenenä Amerikan sisällissodan aikana. Pennsylvaniaa edustanut Stevens vastusti orjuutta ja ylipäänsä syrjintää - liittyi se sitten kansallisuuteen, ihonväriin tai fyysiseen erilaisuuteen. Lakimiehenä Stevens oli ajanut kaikkien oikeutta koulutukseen. Myös köyhien ja värillisten oli päästävä opintielle. Vermontissa syntynyt Thaddeus kuten hänen vanhempi veljensä olivat kampurajalkaisia . Perheen isän, Joshua Stevensin, hylättyä perheensä, äiti Sarah jäi huolehtimaan yksinään tilasta. Hän halusi kuitenkin antaa pojille mahdollisuuden käydä koulua ja perhe muutti läheiseen kaupunkiin, Peachamiin. Täällä Thaddeus aloitti koulunkäyntinsä Caledonia Grammar Schoolissa, jossa köyhällä ja vammaisella pojalla ei ollut helppoa. Kouluajan kokemukset jättivät lähtemättömän jäljen näkyen myöhemmin  poliitikon uralla kiivautena ja ehdottomuutena, oli sitten kyse orjien tai sotainvalidien asi

Marja Aarnipuro käsittelee rintasyöpätoipilaan elämää teoksessaan   Rintasyövän jälkeen . Teos jatkaa siitä, mihin esikoiskirja, vuonna 2011, ilmestynyt Rintasyöpävuosi   jäi. Hoidot läpikäynyt ei ole enää entisensä. Sairaudesta muistuttavat arvet sekä mieltä ja kehoa koettelevat vaihdevuosioireet. Henkinen toipuminen on vaikeinta, varsinkin kun tietoisuus syövän uusiutumisen mahdollisuudesta on läsnä. Tästä ja muusta kertoo Rintasyövän jälkeen, joka on paitsi omakohtainen kertomus toipumisesta, myös opas kaikille rintasyövästä toipuneille. Kokemukset ovat silti yksilöllisiä. Itse löysin vähän yhtäläisyyksiä Aarnipuron kokemuksiin erilaisesta elämäntilanteestani johtuen. Kysyntää voisi olla myös kirjalle, missä naiset eri ikä- ja sosiaali- ryhmistä saisivat purkaa kokemuksiaan. Kaikilla ei ole varaa virkistäviin ulkomaanmatkoihin. Sairastuminen vie talouden kireälle. Oma lukunsa ovat perheet, joissa on pieniä lapsia, muttei tukiverkostoa. Miten yhteiskunta ja syöpäjärjestöt tu

Kesäpäivä Kangasala -laulun  Haralanharju ei ole geologisesti harju, vaan korkea männikköinen kallionharjanne, jonka kupeessa sijaitsi laulun syntyaikoihin torppia ja mökkejä viljelmineen. Ei ollut Roineen armaisia aaltoja eikä Längelmävesi hohdellut harjun toisella puolen. Haralanharjun näkötornista on näkymä Kangasalan Vesijärvelle. Yleisilme on jylhä korkeine rantoineen ja luotoineen. Maisema ei ole kangasmaisen rehevä kuten Vehoniemessä ja Keisarinharjulla. Haralanharju muistuttaa enemmänkin Pohjois-Karjalaa. Kangasalan Keisarinharju on jäänyt tunnettuudessa Vehoniemen ja Haralanharjun varjoon. Suomen Urheilulehti 1.6.1903 olikin huolissaan, saako harju säilyttää tulevaisuudessa "kauniin havuverhonsa" ja puistomaisuutensa. Harjun vieressä kun sijaitsivat talojen parhaat laidunmaat ja läheisten kartanoiden omistajat eivät olleet valmiita myymään harjua valtiolle kuvernöörien toivomuksesta huolimatta.  Keisarinharjua pitkin on kulkenut  vanha Tampereelle johtanut tie.

Hierojien ammatillinen koulutus alkoi Suomessa 1890-luvulla. Hieromatyön katsottiin sopivan erityisen hyvin sokeille; herkän tuntoaistinsa avulla he pystyivät auttamaan ja korjaamaan erilaisia vaivoja ja kiputiloja. Ulkomailta saatujen esimerkkien rohkaisemana maisteri Mauri Hartea otti Suomen kansanomaiseen hieromaopistoon ensimmäisen sokean oppilaan vuonna 1898. Tämän jälkeen Hartean hieromaopisto tarjosi näkövammaisille, niin heikkonäköisille kuin sokeille, hieromaopetusta laitoksessaan. Hartean hieromaopistossa näkövammaiset pääsivät opiskelemaan ammattiin näkevien kanssa. Lähde: Sokeain kevätviesti 1911 Lähde: Kuotola, Urpo (1988): Teoksessa Suomen näkövammaisten ja näkövammaistyön historia. Helsinki: s. 37.

Johanna Annolan väitöskirja,   Äiti, emäntä, virkanainen (2011),  on mielenkiintoinen näkökulma suomalaisen köyhäinhoidon historiaan. Annolan väitöskirjan mukaan köyhäintalojen johtajien työ oli alkuvaiheessa liian vastuullista, raskasta ja jopa turhauttavaa. Köyhimmissä Suomen kolkissa johtajat asuivat vaivaistalossa ja jakoivat arjen, myös nälän, jos kunnan viljalaari ammotti tyhjyyttään.Työtä tehtiin tuolloinkin enemmän kutsumuksesta, koska palkkaus oli kurja.  Ensimmäiset johtajat olivat naisia, ajan kasvatus- ja hoiva-aatteisiin ainakin jollain tasolla perehtyneitä. Motiivit hakeutua haastavaan kutsumusammattiin olivat moninaiset. Johanna Annolaa lainaten: johtajatar oli yhtä aikaa äiti, emäntä, virkanainen ja vartija. 1800-luvun suomenkielessä tar -päätteet otettiin käyttöön erona samoissa ammateissa toimiviin miehiin.  Näin ollen naispuolisesta opettajasta tuli 1800-luvulla opettajatar ja johtajasta johtajatar. Tietysti syynä oli myös ammattien perinteinen miesvalta, jo

Kuvan  "kädetön maalari Felu" oli belgialainen taidemaalari, joka maalasi mm. Espanjan kuningattaren ja Portugalin kuninkaan Louis´n muotokuvat, kirjoittaa Uusi Kuvalehti 30.4.1901. Samaisessa jutussa kerrotaan jalattomasta pohjoisranskalaisesta lelusepästä, jonka rakentamista pienistä huonekaluista, leluista ja nukeista oli tullut varsin suosittuja Ranskassa. Työllään Mahieux elätti itsensä lisäksi myös vanhempansa, minkä vuoksi Mahieux ei ota koskaan vastaan niitä almuja, joita hänelle annetaan. Hänen ylpeytensä on elää omasta työstään.

Yli sata vuotta vanhemmat kuvat vammaisista työn aherruksessa ovat muualla maailmassa yleisempiä kuin meillä.  Kuva on  Amerikasta, jossa kuurosokea Katherine "Katie" McGirr kirjoittaa puhtaaksi näkeville tarkotettua tekstiä. Lähde: Library of Congress Prints and Photographs Division Washington

Hannah Arendt (1906-1975) oli saksalainen filosofi, joka teoksissaan tutkii valtaa ja totalitarismia. Kuva: Graffiti-Künstler Patrik Wolters alias BeneR1 in Teamarbeit mit Kevin Lasner. Arendt syntyi juutalaisperheeseen Lindenin pikkukaupungissa, nykyisessä Hannoverissa. Vuonna 1924 Arendt muutti Marburgiin  opiskelemaan filosofiaa. Hänen opettajanaan toimi muun mm. Martin Heidegger, jonka kanssa Arendtilla oli myös rakkaussuhde. Heidegger tuli myöhemmin tunnetuksi natsimyönteisyydestään, mikä oli ristiriidassa Arendtin omaa taustaa ja myöhempää tutkimustyötä ajatellen. Arendt toimi natseja vastaan useissa eri järjestöissä Saksassa ja myöhemmin Ranskassa. Hänet vangittiin useaan otteeseen, ja vuonna 1941 Arendt onnistui viime hetkellä pakenemaan Yhdysvaltoihin. Arendt koki juutalaisuuden lähinnä olleen hänelle ulkoa päin annettu leima. Arendtin itsensä mukaan hänen kokemuksensa 1900-luvun kauheuksista eivät rajoittuneet pelkästään holokaustiin vaan ulottuivat aina

Näin kysyy Maija Länsimäki artikkelissaan (Kielikello 2/1993). Toukokuun kolmantena sunnuntaina vietetään kaatuneiden muistopäivää. Tänä päivänä muistelemme tapahtumia yli 70 vuotta siten. Voiko historiasta ylipäänsä mitään oppia? Niin kauan kuin sotiemme veteraanit kulkevat joukoissamme muistuttamassa, niin vastaus on kyllä, mutta miten heidän jälkeensä? Sodassa kuolemisesta käytetään sanaa  kaatua.  Kuolema on koska tahansa mahdollinen sodassa ja viime sotien aikaiseen slangiin syntyi  runsaasti erilaisia kuolemisen ilmauksia. Esimerkiksi Simo Hämäläisen teoksessa Suomalainen sotilasslangi niitä mainitaan lähes sata. Kuolla on suoraviivainen ja tyly ilmaus, ja sen vuoksi suomen kielessä on useita pehmentäviä kiertoilmauksia. Sodassa kuolemiseen turtui ja kuolemaan liittyviä ilmauksia sy ntyi sodan oloissa paljon. Ahdistusta purettiin asiattomilla ja karkeilla ilmauksilla: saada puumantteli , päästä omiin hautajaisiinsa , päästä lankkuristin ritariksi . Muistopuheissa ja -kirjoituk

Flickr tarjoaa mielenkiintoisia harvinaisuuksia. Kuva on Yhdysvalloista, jossa pikakirjoittaja kuuntelee tekstin sanelukoneelta. Saneltu teksti johdetaan laitteesta kirjoittajan korvaan. Äänikirjojen, musiikin ym. kuuntelu korvakuulokkeilla ei olekaan digitaalisen ajan keksintö... Harvoin törmää yli sata vuotta vanhempiin valokuviin, joissa vammainen työskentelee laitosten ja työkotien ulkopuolella -"oikeassa työssä". Lähde: Library of Congress Prints and Photographs Division Washington

Velikulta oli vuosina 1895–1917 ilmestynyt poliittinen pilalehti. Velikullan nuorsuomalaiset perustajat halusivat tehdä pesäeroa suomalaiseen puolueeseen. Lehden pilapiirrokset olivat puoluepoliittisia. Kohteena olivat lähinnä muiden puolueiden poliitikot kannattajineen. Nykypäivän näkökulmasta pilailu on hyväntahtoista ja lempeän sovinistista. Miespuolisten toimittajien ja piirtäjien mielestä ensimmäiset naiskansanedustajat olivat isonenäisiä nutturapäitä, joita ei ainakaan ulkonäön perusteella eduskuntaan valittu. Velikullan numeroita vuodesta 1895 voi käydä lukemassa Kansalliskirjaston digitoiduista lehtikokoelmista. Oheiset vappuaiheiset esimerkit ovat vuosilta 1905-1908.

Kirjailija, Susanna Alakosken, esikoisromaani Svinalängorna (Sikalat) palkittiin vuonna 2006 Ruotsin merkittävimmällä kirjallisuuspalkinnolla, Augustilla. Kirjasta on tehty myös elokuva Sovinto. Alakoski kuvaa suomalaisen maahanmuuttajaperheen elämää Ruotsissa, kaipuuta kotimaahan sekä vanhempien alkoholismia ja perheväkivaltaa. Tytär Leena ottaa tehtäväkseen perheestään huolehtimisen.  Esikoisromaani on lähes uskomaton tarina suomalaisesta perhehelvetistä hyvinvointivaltio Ruotsissa. Uusin teos, Köyhän lokakuu, antaa todellisista tapahtumista vielä karmeamman kuvan. Kirjan suomennos ilmestyi viime vuonna ja kirja on huomioitu laajalti myös mediassa. Kirjan lukeminen oli  ahdistava kokemus, joten luin sitä pala palalta. Joitakin kohtia oli pakko jättää väliin. Susanna Alakoski muutti viisivuotiaana perheineen Ruotsiin, ja sen eteläisimpään osaan, rannikkokaupunkiin nimeltä Ystad, joka on myöhemmin tullut tunnetuksi ruotsalaisesta dekkarisarjasta, Wallander. Nykyään sosionomi-ki

BlindSquare -sovellus auttaa näkövammaisia itsenäiseen liikkumiseen, vähentää eksymisen vaaraa ja rohkaisee osallistumaan harrastuksiin ja tapahtumiin. BlindSquare -mobiilisovelluksella on tällä hetkellä runsaasti käyttäjiä ympäri maailman. Ilkka Pirttimaa on työstänyt BlindSquarea työnsä ohessa. Aloittaessaan hän ei tuntenut ketään näkövammaista. Käyttäjien palautteen perusteella hän on kehittänyt sovellustaan jatkuvasti eteenpäin. Erityisesti nuoret näkövammaiset ovat ottaneet BlindSquaren innolla käyttöönsä, palkintolautakunta perusteli päätöstään. (KUVA: yle.fi) http://www.jokaiselleonpaikkansa.fi/?p=179

Isotätini, Hilda Rantanen, lähti  Kanadaan siirtolaiseksi vuonna 1923. Hilda palasi kuitenkin vajaan vuoden päästä takaisin Suomeen. Erityisesti  mieleen oli jäänyt myrskyinen laivamatka Liverpoolista Quebeckiin Megantic -nimisellä laivalla. Siirtolaisinstituutin siirtolaisrekisteristä (matkustajaluettelot) rakentui kuva matkan  vaiheista Hangosta Kanadaan. Matkaan lähtiessään Hilda oli 47-vuotias riuska ja hyväkuntoinen leski sekä kahden aikuisen lapsen äiti. Kymmenen vuotta aikaisemmin Hildan Kustaa -veli oli lähtenyt Kanadaan ja veljen rohkaisemana lähti nyt myös sisar. Veli oli kuitenkin muuttanut Amerikan puolelle Michiganiin jo keväällä 1914 ja sinne oli Hildankin tarkoitus pyrkiä. Isotätini teki Kanadassa siivous- ym. hanttitöitä , joita maahan muuttaneille siirtolaisnaisille ensi alkuun tarjottiin. Varpu Lindström on kirjassaan Uhmattaret. Suomalaisten siirtolaisnaisten vaiheita Kandassa 1890-1930 (1991), kertonut ,  miten monet suomalaiset naiset liittyivät jäseneksi siirt

http://www.jokaiselleonpaikkansa.fi/

S ivuun pudonneet ovat kuin kynttilöitä, jotka hetkeksi valaisevat hyvyyttämme, kunnes ne voi taas sammuttaa, kirjoittaa Jyrki Lehtola kolumnissaan aikamme hyväntekijöistä (IS 15.2.2014). Kodittomat, mielenterveysongelmaiset, vammaiset ja ylipäänsä kaikki marginaalissa elävät ovat  konkreettinen todiste hyvyydestämme. Lehtola kirjoittaa vakavasta asiasta. Tämän päivän lööppijournalismi herättää meissä sivistyneissäkin ihmiset animaaliset vaistomme, kun kyse on joko lapsista, vammaisista tai seksuaalivähemmistöistä. Toivottavasti hyvinvointivaltiomme rapautuminen ei johda uuteen hyväntekeväisyysaaltoon, kun on kyse sairaiden, lasten, vammaisten ja vanhusten hyvinvoinnista ja palvelujen turvaamisesta. Oululainen kirjailija Teuvo Pakkala, itsekin lapsuudessaan puutetta kokenut,  arvosteli 1890-luvulla ilmestyneissä teoksissaan (Vaaralla, Elsa) ajan hyväntekeväisyysinnostusta. Ylemmän luokan rouvat kiersivät köyhälistökortteleita apuaan tarjoten. Nämä hyväntahtoiset rouvat tekivät työ

Marjatta Kurenniemen   Onneli ja Anneli   -kirjat tulivat aikanaan tutuksi lukemista rakastavan Alli -opettajamme lukemana ja edelleenkin kirjat pääsevät mielestäni parhaiten oikeuksiin kuuntelemalla. Äänikirjoiksi Onneli ja Anneli -kirjat ovat mitä parhaimpia. Kurenniemi on suomalaisten Astrid Lindgren, jonka kirjoissa tytöt ovat päättäväisiä ja rohkeita. En ole nähnyt hiljattain ilmestynyttä elokuvaa. Ehkä pitäisi käydä katsomassa, millaisen mökin tytöt löytämillään rahoilla ostivat? Kuka tarttuisi myös Anni Polvan Tiina-kirjoihin? Kirjasarja oli 1970-luvulla supersuosittu. TV-sarjakin on tehty. Tiina-kirjojen maailma on seesteinen ja viaton ja tottahan se on: lapsuus 1960-luvulla kesti nykyistä pidempään. Poikien kanssa tapeltiin ja oltiin salaa ihastuneita. Tiinasta taisteli uskollisen ihailijan, eli Juhan lisäksi muutkin. Esimurkulle Tiina-kirjat olivat aikanaan nappivalinta. 

Marraskuun 25. päivänä 1596 päättivät Etelä-Pohjanmaan suomenkielisten pitäjien talonpojat lopettaa linnaleirin maksamisen sotaväelle ja puolustaa päätöstään asein. Tästä ratkaisusta sai alkunsa nuijasodan nimellä tunnettu talonpoikaiskapina aateliston komentamaa sotaväkeä - aatelisia ja talonpoikaisia ratsumiehiä sekä nihtejä – vastaan,  kirjoittaa historioitsija Heikki Ylikangas Suomen tunnetuimman talonpoikaiskapinan, eli nuijasodan synnystä. Nuijamiesten kapina kukistettiin verisesti tammikuussa 1597, mutta sitä ennen kansannousu oli ehtinyt levitä Pohjanmaalta Hämeeseen ja Savoon. Ennen sotaretken etenemistä Hämeeseen, kotiutettiin armeijasta kaksi raajarikkoa joulun alla 1596. Vapautuskirja annettiin Jalasjärvellä varmennettuna Jaakko Ilkan omalla puumerkillä ja hänen alipäällikkönsä Yrjö Kontsaan jalkajousta kuvaavalla puumerkillä. Vapautuskirjalla  vaivaiset ja epäkelvot  ( ofärdige och ogille ) Matti Pertunpoika sekä Martti Tuomaanpoika saivat valtuutuksen matkata takais

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne