OLD INVALID

Lähde: http://www.alko.fi/tuotteet/003211/

Old Invalid -portviinin maistelu kuului aikanaan vammaishistoriaseminaarien iltaohjelmaan  - emeritus kuntoutusjohtaja Veikko Niemen, asiantuntevalla opastuksella. Nyt jo kuopatun Vammaishistorian Seuran puheenjohtaja aloitti näissä seminaareissa perinteen, jota jatkettiin aina 1990-luvun loppupuolelle saakka. Näihin tapaamisiin pääsi mukaan harva ja valittu. Minulla oli kunnia olla yksi heistä.

George Sandemanin v. 1790 perustaman portviinitalon yksi vanhimpia portviinimerkkejä oli Old Invalid. Nimi tulee vanhasta etiketistä, johon oli kirjoitettu lontoolaisen E.Godwing Clayton nimisen lääkärin antama todistus:

 " Olen analysoinut näytteen Sandeman&Co:n Invalid portviiniä. Se on puhdasta, eikä siinä ole lisättyjä ainesosia. Se on tervettä ja hyvää laatua. Pidän viiniä erittäin sopivana invalideille, sekä myös yleiseen käyttöön." 

Tuotenimellä Old Invalid portviiniä myydään Pohjoismaissa ja Sveitsissä. Muualla nimi on Sandeman Ruby Port. Alkon valikoimassa viini on ollut vuodesta 1933.

Vammaishistoriaan liittyvää seminaariaineistoa:

Vuolle, Tuula & Karonen, Petri 1994: Vammaisuuden varhaishistoria Suomessa. Vammaiskysymys keskiajalta 1800-luvun lopun murrokseen. Jyväskylän yliopiston historian laitos. Suomen historian julkaisuja 20. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Fagerlund, Asko & Niemi, Veikko & Tuunainen, Kari (toim.) 1992: Vammaiset kansalaiset itsenäisessä Suomessa. Joensuu: Joensuun yliopisto.

Old Invalidista:

http://www.juomavinkki.fi/fi/viinitalo/sandeman

Karjalainen, Yrjö & Sinivirta, Jukka: Portviini, s. 124–169. Otava, 2003

Kun Suomi seisahtui - vuoden 1956 yleislakko

Marraskuun 1. päivänä 1905 oli Tampereen Kauppatorilla sankoin joukoin kansaa kuulemassa raatihuoneen parvekkeelta luettavaa punaista julistusta. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto. (http://www15.uta.fi/koskivoimaa/valta/1900-18/suurlakko.html)

Suomessa yleislakkoja on ollut vuosina 1905, 1917 ja viimeisin vuonna 1956. Vuoden 1905 ja 1917 lakot olivat lähinnä poliittisia, joilla ajettiin mm. äänioikeuden laajentamista ja muita yhteiskunnallisia uudistuksia.Vuoden 1956 yleislakko alkoi maaliskuun ensimmäisenä päivänä ja päättyi 20.3.1956. Taustalla oli hintasäännöstelyn loppuminen ja nopeasti noussut hintataso sotakorvausajan päätyttyä. Etenkin kotimaisen ruuan hinta nousi, myös vuokria korotettiin. Elinkustannukset nousivat kahdessa kuukaudessa seitsemän prosenttia.

SAK:n oma historia kertoo tapahtumista näin:

Yleislakko pysäytti koko maan ja oli raskas lakkolaisille, koska pieniä avustuksia saatettiin jakaa vain pahimpaan ahdinkoon joutuneille. Yleislakko sujui yleensä melko rauhallisesti. Viranomaisten otteet kovenivat, kun lakkolaiset koettivat väkisin lopettaa bensiinin jakelun ja estää linja-autoliikenteen. Käsirysyä ja autojen kaatamista pahemmilta yhteenotoilta vältyttiin, vaikka eräät viranomaiset olivat valmiita koviin otteisiin ja armeija oli valmiustilassa. SAK:n yleislakon aikana järjestämät suuret mielenosoitukset sujuivat rauhallisesti.

Yleislakko päättyi 20.3.1956. Aikuiset saivat 12 markan (eli noin 6-10 prosentin) ja nuoret 8 markan erillisen korotuksen tuntipalkkoihin tai vastaavan korotuksen viikko- ja kuukausipalkkoihin. SAK:n voitto oli vain hetkellinen ellei muodollinen. Yleislakon lopettamissopimuksen nojalla teollisuus sai vero- ja maksuhelpotuksia, jotka rahoitettiin korottamalla työntekijöihin kohdistuvia veroja ja maksuja. Leivän, lihan ja kalan hinnat nousivat keväällä pian lakon jälkeen. SAK vaati kesällä 1956 hintojen nousun täyttä korvaamista, mutta sillä ei ollut enää voimaa vaatimuksensa läpiajamiseen.

(http://www.sak.fi/tama-on-sak/historia/aikajana)

Kirjallisuutta aiheesta:

Bergholm, Tapio: SAK:n vuosisata : Suomen ammattijärjestö 1907-1930. Suomen ammattiyhdistysten keskusliitto 1930-1969, Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö 1969- (2001).
Hentilä Marjaliisa: Keikkavaaka ja kousikka. Kaupan työ ja tekijät 1800-luvulta itsepalveluaikaan, Helsinki 1999.
Kalela Jorma: Taistojen taipaleelta. Paperityöläiset ja heidän liittonsa 1906-1981, Tampere 1981.
Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liiton historia 1931-1981, Helsinki 1987.
Laaksovirta Simo: Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton historia 3. ja 4., Jyväskylä 1994 ja 1997.
Mattila Aarne: Työriitojen sovittelun historia, Helsinki 1992.
Oinonen Teemu: "Me emme pyydä, me vaadimme". Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n historia 1905-1980, Helsinki 1980.
Pietiäinen Jukka-Pekka: Herraklubista edunvalvojaksi. Liiketyönantajain Keskusliitto 1945-1995, Keuruu 1995.
Reuna Risto: Puutyöläisten historia II. Espoo 1985.
Riihinen Olavi, Hentilä Kalevi Roos, JejaPekka: Rautatieläisten liiton historia II, Tapiola 1975.
Suonoja Kyösti: Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton historia 2, Jyväskylä 1977.
Valkonen Marjaana: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. 1907-1987, Helsinki 1989.

Vuonna 2015 mahdollinen yleislakko aiheuttaisi päivässä vähintään 560 miljoonan euron tappiot. Todellisuudessa luku olisi suurempi, koska teollisuuden alasajon ja viennin katkeamisen vaikutukset kestäisivät pidempään. Aika kovia lukuja, koska työmarkkinoiden ja politiikan vakaus on ollut tärkeää, kun ajatellaan Suomen mainetta vientimaana ja investointien kohteena. (http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/09/13/mita-tapahtuisi-jos-suomi-ajautuisi-yleislakkoon)

Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusprofessorin Mika Pantzarin mukaan taantumassa tehdyt leikkaukset vahingoittavat taloutta ja estävät käänteen parempaan. Oikein ajoitetut leikkaukset kuuluvat asiaan, mutta nyt ei ole jättisäästöjen aika. Velkaa on kuitenkin helpompi maksaa pois kuin luoda uusia työpaikkoja. (http://minimahti.net/2015/06/02/taloustutkija-pantzar-hallituksen-tilannekuva-ja-reseptit-ovat-vaaria-leikkaukset-hyydyttavat-talouden-ja-kiristysyritys-uhkaa-yhteiskuntarauhaa/)

Säästötoimien kohdistuminen pieni- ja keskituloisiin aiheuttaa herravihaan taipuvaisessa kansassa jo niin paljon suuttumusta, että ensi perjantaina saatetaan kaivaa vanhat luokkataisteluaseet esiin. Pahinta. mitä Suomelle nyt voisi tapahtua, olisi kansan jakautuminen kahteen erilliseen leiriin.

Kätilölehdestä

Toisin kuin elokuvassa, kätilön työssä romantiikka on kaukana, vaikka elämän ihme aina palkitseekin. 1900-luvun alkun Kätilölehdissä ei kuvilla herkutella.Myös maaseudulle joutuneen kätilön pahin vihollinen ilmenee nopeasti, kun onnettomasti päättyneitä synnytyksiä puitiin  käräjillä. Kätilö oli monessa mökissä niin äidin kuin lapsen hengen pelastaja. Kätilöiden korvatessa paikalliset lapsenpäästäjät henkiä säästyi yhä enemmän, vaikkei avustaja mielellään ammattilaista omalle reviirilleen päästänyt.

Vuonna 1900 tunnettiin mm. kasvavaa huolta lapsipraktiikan puuttumisesta. Rahvaassamme vallitseva raakuus, tietämättömyys ja taikausko ynnä vanhat tavat tekevät sen, että lastenhoito on meillä hyvin alhaisella asteella (Kätilölehti 1.10.1900). Tuleva lastentautiopin professori ja arkkiatri Arvo Ylppö kulutti vielä tässä vaiheessa Tampereen reaalilyseon penkkejä.

Ilmoituksia Kätilölehden ensimmäisessä numerossa 1.1.1896