tiistai 19. tammikuuta 2016

Calumetin paniikki 1913

Calumetin paniikki (engl. Italian Hall disaster tai 1913 Massacre) oli jouluaattona 1913 Yhdysvalloissa sijaitsevassa Calumetin kaivoskaupungissa tapahtunut joukkopaniikki, jossa sai surmansa 73 ihmistä. Onnettomuus sattui kaupungin amerikanitalialaisten kokoontumispaikassa. Italian Hall -nimisen kaksikerroksisen rakennuksen yläkertaan oli kokoontunut lakkoilevien kaivostyöläisten lapsia heille hyväntekeväisyytenä järjestettyyn joulujuhlaan. Paikalla oli yhteensä yli 700 henkeä.Kesken juhlien tuntemattomaksi jäänyt mies avasi yläkertaan vievän portaikon oven ja huusi rakennuksen olevan liekeissä. Mitään tulipaloa ei kuitenkaan todellisuudessa ollut. Paniikkiin joutuneet lapset ryntäsivät portaikkoon, joka oli rakennuksen ulkoseinällä olleiden palotikkaiden lisäksi ainoa tie ulos. Alakertaan ensimmäisenä ehtineet lapset eivät saaneet ovia auki, vaan joutuivat takaa tulevien puristukseen ja tallomiksi. Kuolonuhrien joukossa oli 50 amerikansuomalaista, 13 kroatialaista, 7 slovenialaista sekä 3 italialaista. (Wikipedia). Tapahtumien taustalla oli kaivosalueen lakkoaalto, jota oli yritetty taltuttaa jopa kansalliskaartin avulla (HS 16.2.2014).

Copper Country, suomeksi Kuparisaari, Michiganissa oli yksi maan merkittävimmistä kuparikaivosalueista. Seudun kaupungeista Hancockissa ja Calumetissa suurimman etnisen siirtolaisryhmän muodostivat suomalaiset. Kuparisaaren suomenkielinen sanomalehti Työmies toimi järjestäytyneiden kaivosmiesten ja sosialistien äänitorvena. Lehti syytti turmasta kaivosyhtiötä ja väitti sen tahallaan aiheuttaneen massamurhan. Syytökset johtivat lehden johdon pidättämiseen.

YLE:n Veristä kuparia -dokumentti käy läpi tapahtumia amerikansuomalaisen kirjailijan Steve Lehton kertomana. Hän on kirjoittanut tapahtumista kirjan. Ohjelmassa kuullaan mm. amerikkalaisen folklaulaja Woody Guthrien kappale 1913 Massacre.

Isosetäni, Kustaa Vuolle, oli yksi Calumetin kuparikaivoksessa työskennelleistä amerikansuomalaista. Hän oli tullut Kanadan kautta siirtolaiseksi Michiganiin 1913 ja asettunut monien suomalaisten tavoin Calumetiin. Kustaa, John, Vuolle oli siis mukana koko maata järisyttäneessa tapahtumassa. Hän ei tapahtumista välittänyt tietoa Suomeen muuten kuin kertomalla, että työ oli likaista ja raskasta. Calumetista Suomeen lähetetyt kupariset joulukortit ovat säilyneet perheemme hallussa ja muistona kuparikaupungista.

Todellisuudessa lakkolaisten joulujuhlassa menehtyi 73, joista noin puolet lapsia ja nuoria. (lähde: The Labor and Working-Class History Association).


perjantai 1. tammikuuta 2016

Myötäjäisriita Hämeestä

Myötäjäisistä säädettiin vuoden 1734 lain naimakaaren 16. luvussa, joka oli voimassa aina vuoden 1929 avioliittolakiiin saakka. Avioituvien tyttärien kohdalla osuus kotitilasta kuitattiin antamalle heille myötäjäiset. Yleensä naiset perivät rahaa,  miespuoliset kiinteää omaisuutta. Tulevalle puolisolle naisen myötäjäiset eivät olleet vähäpätöinen seikka, sillä käytännössä miehellä oli oikeus naisen perintöosaan.

Suomalaisessa talonpoikaisyhteisössä myötäjäissopimukset, myös suulliset, olivat sitovia, ja niiden rikkomisesta saattoi joutua käräjille, kuten kävi Sääksmäen Roukon tilan isännän Johan Leonhard Pastellin 1860-luvun lopun nälkävuosina. Pastell oli luvannut tulevalle vävylleen 4000 hopeamarkan myötäjäiset kuuden prosentin vuosikorolla. Sopimus oli suullinen, mutta koska paikalla oli ollut todistajia, myös heitä kuultiin.

Bonden Isak Isaksson Isomikkola från Käyrälä by i Akkas socken ansökte hos Guvernören i Tavastehus län om rusthållaren Johan Leonard Pastell Roukos från Sääksmäki socken förpligtande att till honom utgifva 4,000 mark,jemte ränta och lagsökningskostnader, på grund af en på finska affattad och i ordagrann svensk öfversättning sålydande skuldsedel: '"Johan Leonhart Pastell, Rouko Rusthåll har utlofvat 4,000 finska mark åt Isak Isomikkola, från Akkas sockens Käyrälä by, sex procents ränta årligen. Sääksmäki den 14 April 1868.

Johan Pastell ei kiiistä antamaansa lupausta, mutta kertoi olleensa tuolloin kuumetaudissa, jonka vuoksi hänen henkinen tilansa oli tilapäisesti alentunut (sinneslöshet). Tarkempaa aikataulua rahan luovutukselle ei kuitenkaan määritelty, kuten puhemiehenä toiminut rusthollari Erik Tiura myöhemmin oikeudessa kertoi:

Rusthållaren Erik Tiura: att han i egenskap af talman i Januari månad år 1867 åtföljt käranden till svarandens hemvist, derå trolofning emellan käranden oeh Ida Maria Pastell egt rum, samt att svaranden då utfäst sig att till Ida Maria Pastell, i arfsutlösen från hemmet, utgifva 4,000 mark, utan att någon betalningstermin blifvit närmare bestämd.

Viimeisenä esiintynyt talollinen Leonard Tohka puolestaan todisti, että vastaaja oli tilaisuudessa ollut täysissä sielun voimissa, vaikkakin nauttinut runsaasti vahvoja juomia ja sen vuoksi puhunut sekavasti.

Bonden Leonard Tohka berättade att han under namn af Harttu Hartunpoika (= Leonharttu Leonhartunpoika) såsom vittne undertecknat ifrågavarande dokument, samt att

Rättsfall 16. 355 svaranden, då han underskref detsamma, talat något oredigt, ehuru måhända till följd af åtnjutne starka drycker, men att han för öfrigt varit vid sina sinnens fulla bruk. 

Pitkällinen oikeuskäsittely päätyi lopulta siihen, että Johan Pastellin suullisesti antama myötäjäislupaus oli pätevä ja se oli toimeenpantava.


Lähde: Tidskrift utgifven af Juridiska Föreningen. Sjunde årgången 1871: Rättsfall 16.