Isoisäni äidin, Henrika Vuolteen, isänpuoleinen sukuselvitys alkaa vuodesta 1737, eli Henrikan esi-isän Johan Anderssonin (s. 1713) ja tämän puolison Margareta Johansdotterin vihkimätodistuksesta 24.4.1737. Henrikan isänpuolinen suku johtaa siis Luopioisiin, joka oli 1700-luvulla Hauhon kappeliseurakunta.
Henrika kuoli vuonna 1925 71-vuotiaana, Puoliso Juho eli vielä muutaman vuoden ja heidän poikansa, eli isoisäni jatkoi itsenäisenä maanviljelijänä Kangasalla entisessä Nuorron torpassa.
Johan (s. 1713) ja Margareta asuivat Kajantilan kylässä Knuutilan talossa. Johan oli kotoisin Tähtösen talosta Luopioisista. Margareta oli puolestaan kotoisin samasta pitäjästä Niemelän kylästä, Särkisen talosta.
Johanin ja Margaretan poika, Anders (s. 1742), toimi Kajantilan Knuutilan talossa renkinä ja avioitui Caisa Juhontyttären kanssa. Heidän poikansa, itsellinen Simon Andersson (s. 1764), asui Luopioisissa Savisten tilalla. Beata Christiansdotter synnytti pojan, Israel Simonpojan 1785. Isäksi mainitaan Simon Andersson. Israel oli siis todennäköisesti avioton lapsi.
Henrikan isoisä, Israel, työskenteli lampuotina Luopioisissa. Israel sai aviopuolisonsa, Pälkäneeltä kotoisin olleen Lisa Juhontyttären (s. 1789) kanssa pojan, Juhon vuonna 1816. Henrikan isällä, Juholla oli kaksi sisarusta Mats ja Seraphia. Isoisä Israel Simonpoika muutti perheineen Sappeeseen Hutilan taloon marraskuussa 1818 Juhon ollessa kaksivuotias.Hutilasta perhe muutti jälleen takaisin Luopioisiin 1833.
Juho Israelinpoika (1816-1861)
Henrikan isä, Juho, muutti jo nuorena miehenä Pälkäneelle ja avioitui Kuhmalahdelta kotoisin olleen Ulrika Simontyttären (s. 1823) kanssa. Juho toimi Pälkäneen Luikalan Olkkolan rusthollissa lampuotina. Olkkolan rusthollissa oli syntynyt myös Henrika Johanna 25.9.1853. Henrikan kummit olivat Olkkolan rusthollari Johan Olkkola, Olkkolan renki Mikael Johansson ja itsellisen vaimo Lisa Juhontytär. Luultavasti juuri Olkkolan rusthollissa Juho eli miehuutensa parhaita vuosia.
Perhe muutti Sappeeseen 1500-luvulla perustettuun Tervan taloon, jonka vuokraajana tiluksia hoiti pälkäneläinen Matti Mikonpoika ja tämän kuoltua leski Heta Heikintytär. Tähän taloon lampuodiksi eli vuokraviljelijäksi tuli Hetan jälkeen 1857 Juho Israelinpoika. Lapsia oli viisi: Maija Stiina 1843, Vilhelmiina 1846, Anna Liisa 1849, Henrika 1853 ja Juho 1856. Mukana muutti Tervalle myös Juho Israelinpojan äiti ja Juhon nuorimmat sisarukset.
Juhon muutto Sappeeseen syrjäkylille on hiukan yllättävää. Olihan toki hänen isänsäkin asunut Sappeessa vuosina 1818-1833. Myöhemmät vaiheet selventävät Johanin levottomuutta. Leipä oli tiukassa ja epäilen Juhon harjoittaneen pienimuotoista viinanmyyntiä. Tuli myös itsekin nautiskeltua tuotoksia. Syrjäkylillä viinanpoltto oli helpompaa, kun ei ollut nimismies valvomassa.
On otettava myös huomioon, että 1860-luvun taitteessa elettiin jo kehnoja satovuosia, jotka jatkuivat pitkin 1860-luvun alkua. Ajat olivat raskaat.
Sitten tapahtui jotain yllättävää. Vasta 45-vuotias isä-Juho kuoli. Marraskuun ensimmäisenä päivänä 1861 tapahtui seuraavaa. Ensin siis ruotsiksi:
"Wållat sig döden genom starka drycker.
I stillhet begrafven genm(enligt,,) häradsrättens beslut"
Suomeksi todettuna Johan Israelsson kuoli ”vahvaan” l. väkiviinaan. Oliko mukana omaa tahtoa vai oliko mukana muita, jää epäselväksi "Haudattu hiljaisuudessa" tarkoittaa, että hänet on tosin haudattu siunattuun maahan (kirkkomaahan), mutta ilman kellonsoittoja ja muita tavallisesti hautausmenoihin kuuluneita asioita. Tähän on tarvittu oikeuden päätös, koska itsemurhan tehneitä ei välttämättä haudattu kirkkomaalle. Tarkistin tämän alan asiantuntijalta Tampereen yliopistosta, joten näin asiankulku on jokseenkin mennyt.
Tämä on surullinen tarina, mutta Henrikalla kävi onni, kun hän pääsi pappilaan pikkupiiaksi. Perheelle isän kuolema on ollut katastrofi, vaikka viina on luultavammin kuulunut elämään jo aiemmin ja samaten viinakauppa. Suomessa elettiin vielä kotipolton aikaa, kunnes se kiellettiin 1866.
Toivottavasti tämä selvensi siis hiukan Henrikan suvun vaiheita. Itselläni arvostus nousi suuresti isoisäni äitiä kohtaan. Hän oli kaiken lisäksi sairastanut lapsena isorokon, mutta selvinnyt siitäkin. Sitkeä ja elämänhaluinen ihminen ponnisti pappilan piiasta torpan ja myöhemmin maanviljelijän vaimoksi ja sai vielä monta menestyvää lasta.
Lähteitä:
Juhon asettumisesta Tervan taloon Sappeeseen löytyy tietoa myös Sappeen Ohvenon kylähistoriikista.
http://www.sappee-ohveno.fi/asumukset%20ja%20ihmiset.htm
Luopioisten, Pälkäneen kirkonkirjoja (SSHY): syntyneet, kuolleet, vihityt, muuttaneet ja rippikirjat vuosilta 1737-1861.
Koukkula Tuomo, Vanha Sappeen kylä Pälkäneellä, Kangasalan talonpoikaiselämää Palon suvun asuma-alueilla, III. 1971.
Kirkossa ihmiset käyvät ahkeraan. Herran ehtoollista he nauttivat vuosittain yksi, kaksi, kolme ja neljäkin kertaa. Herran pöydälle mennessään ja kuoriin astuttuaan rahvas notkistaa polviansa sekä samassa heti kumartaa. Toiset kumartavat vaan keran tahi kahdesti. Kun ei ripillä käy, häntä asukkaat katsovat syrinkaarein, juuri kun hän olisi willi-ihminen. Kristuksen kirkastussunnuntai on Luopioisten kirkkopyhä. Se sopii enemmän markkinapäiväksi kuin juhlaksi. Jo aamulla varhain ajaa pitkissä joukoissa omasta ja ympärillä olevista seurakunnista kirkonkylään ihmisiä. Heistä puoletkaan eivät mahdu, eikä haluakaan kirkkoon vaan kävelevät "raittilla"...
(Lähde:http://docplayer.fi/57040780-Uietv-a-semkunnastll-luopioisten-kirjoitti-aleksander-kena-tampereella-uuden-kirjapaino-yhtion-kirjapainossa-1883.html)
