Siistimättömiä mietelmiä

Stanisław Jerzy Lec [lets] (6. maaliskuuta 1909 Lviv, Itävalta-Unkari – 7. toukokuuta 1966 Varsova) oli puolalainen runoilija ja aforistikko.

Toisen maailmansodan alettua Lec pakeni Varsovasta Lviviin, mutta natsit pidättivät hänet ja sulkivat Tarnopolin keskitysleiriin. Kahden pakoyrityksen jälkeen hänet tuomittiin kuolemaan, mutta kun hän kaivoi omaa hautaansa, hän onnistui surmaamaan vartijansa, varastamaan tämän univormun ja pakenemaan Varsovaan. Sodan aikana hän osallistui partisaanitoimintaan. Keskitysleirin kauheudet kokenut mies julkaisi ensimmäiset aforisminsa vuonna 1949, jolloin sodan päättymisestä oli viisi vuotta. Vuosina 1952–1955 hän työskenteli kääntäjänä. Kulttuuripolitiikan liennyttyä vuodesta 1956 alkaen hänen aforismejaan voitiin julkaista Puolassa vapaammin.

Lec oli jo omana aikanaan Puolassa erittäin suosittu, ja hän sai valtiolliset hautajaiset huolimatta tummasävyisistä, yhteiskuntakriittisistä aforismeistaan. Vaikka hän julkaisi useita runoteoksia, Puolan ulkopuolella hänet tunnetaan ennen muuta aforismeistaan.


Lecin aforismeja on koottu suomeksi kirjoihin Vastakarvaan (1968) ja Siistimättömiä mietelmiä (2009).

(Lähde: Wikipedia)

Kuusi vuotta sitten suomennettua Siistimättömiä mietelmiä ei kannata ahmia kerralla vaan pala palalta. Vuosien 1957-1959 välillä kirjoitetut mietelmät on mustaa huumoriaa raaimmillaan, mutta pehmenevät vuoteen 1966 mennessä ajattomiksi mietelmiksi - aforismeiksi.

"Lause - suurin kirjallisuuden muoto"
"Ahdasmielisyys on tarttuvaa"
"Historia opettaa, miten sitä pitää väärentää"

Tässä siis pohdittavaa tämän päivän nuorisolle. Lec kehottaa meitä lukemaan, lukemaan ja vielä kerran lukemaan: "Ajattelemattomia ajatuksia - siinäpä vasta jotakin":

Stanislaw Jerzy Lec

Kas tuota nallikkaa! (Juhani: Seitsemän veljestä)

Kirjallisuutemme perusklassikko Seitsemän Veljestä on suomen kieltä kauneimmillaan. Suomalaisen kirjallisuuden seuran tietokannasta ja Aleksis Kivi –seuran sivuilta käy ilmi, että Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on käännetty seuraaville kielille: viro, ruotsi, saksa, ranska, latvia, englanti, venäjä, norja, tsekki, espanja, krotia, unkari, tanska, esperanto, liettua, japani, hollanti, puola, kiina, romania, sloveeni, turkki, slovakki, heprea, islanti, ukraina, mari, kurdi, arabia, bulgaria, italia, persia ja serbia.

Kun Nummisuutarit ilmestyessään sai loistavat arvostelut, niin vuonna 1870 ilmestyneen Seitsemän veljeksen myynti jouduttiin lopettamaan August Ahlqvistin ankaran kritiikin vuoksi. 1873 myynnistä vedetyt vihkot julkaistiin yksiosaisena romaanina ja vuonna 1878  ilmestyi B. F. Godenhjelmin supistama versio.  Voimasanoja vähennettiin ja Rajamäen rykmentin laulu jätettiin kokonaan pois, kerrotaan Aleksis Kiven verkkosivuilla.

Seitsemän veljeksen siistitty versio ilmestyi vuonna 1878 Valittujen teosten toisessa osassa.
(Morgonbladet 9.10.1878)

Vaivaisukoista valokuviin

Valokuvat ensimmäisessä maailmansodassa vammautuneiden sotavankien vaihdosta Torniossa ( HS 9.8.2015) ovat paikallisen valokuvaajan, Mia Greenin (1870—1949), ottamia. Tämä ymmärsi tapahtuman historiallisuuden ja dokumentoi vankien vaihdon sata vuotta sitten Torniossa ja Haaparannassa. Green työskenteli valokuvaajana yli 40 vuotta, ja hänellä oli valokuvaamoita sekä Haaparannassa, Kemissä että Seittenkaarella, joka viimeksi mainittu on Ruotsille kuuluva saari Perämeren perukassa. Valokuvausta opiskellut Green muutti Skellfteåsta Haaparantaan ja avasi siellä ensimmäisen ateljeensa 1895.   

Mia Greenin puisto Haaparannassa (http:/www.haparanda.se/)

Valokuvaajan työn ohessa Green oli sosiaalityön uranuurtaja, joka perusti Haaparannan ensimmäisen vanhainkodin. Neljän lapsen äiti oli pitkään kunnanvaltuuston jäsen. Greenin aloitteesta Haaparannan hautausmaalle pystytettiin monumentti vankikuljetusten aikana kuolleille invalideille. Pohjois-Suomen alueella naispuolinen valokuvaaja ei ollut harvinaisuus, sillä Ina Liljeqvist valokuvasi Oulussa ja Vaasassa toimi jo aiemmin Julia Widgrén. Kummatkin harrastivat henkilökuvausta ja kohteena oli niin kaupunkien porvaristoa kuin rahvasta, myös lapsia ja vanhuksia.

Tornion seudulla muistot yli sadan vuoden takaisesta Suomen sodan kauheuksista 1808-1809 olivat vielä hyvässä muistissa, kun sotavangit saapuivat 1915. Suomen sodassa hoidettiin lähinnä pistin- ja ampumahaavoja. Amputaatio oli tavallista ja käytännössä ilman kivunlievitystä. Haavat tulehtuivat ja taudit tappoivat enemmän kuin sota tuotti kuolleita pohjoisella alueella. Moni haavoittunut menehtyi pakkasen aiheuttamiin paleltumavammoihin. Siviileihin kohdistuneet raakuudet olivat oma lukunsa, mistä myöhemminkin mieluimmin vaiettiin. Kotiin palanneiden sotilaiden kohtalosta kertoo historiantutkija A.M.Tallgren vuonna 1906 seuraavasti:

Mutta entäs palanneiden sotilasten kohtalo?  Millaiseksi se oli muodostunut, siihenkin monasti antavat kirkolliset kirjat vastauksen. — „1818 haudattiin Virusmäen ent. rakuuna, nyt lumpunkokooja Gläder köyhäinmultaan." „res. sot.Kilen,Saramäki — kirkonvaivainen". „Meltoisten sot. Hurtig, f 1813 maankiertäjänä". „Seulin, sot.Kun. Ruotsin Kaartissa" samoin. Joku harva on onnistunut pääsemään niitynvartijaksi, mutta melkein poikkeuksetta haudattiin maansa puolustajat köyhäinmultaan. (lähde: A.M.Tallgren Historiallinen Aikakauskirja 1.1.1906, s. 84)

Suomen sodasta muistuttavat kirkkojen edustalla seisovat puujalkaiset sotaveteraanit, joiden rinnassa tai kädessä olevaan lippaaseen sai pudottaa kolikoita köyhien avuksi. Vaivaisukkoja on veistetty vuoden 1809 jälkeen, jolloin sodassa vammautuneet palasivat kotiseudulleen. Vaivaisukkoja rakensivat paikalliset puusepät ja kirvesmiehet, ja moni heistä tiedetään nimeltä, kuten Suomen suurimman vaivaisukon rakentanut Johan Kandelberg Temmeksellä vuonna 1858.
Lähteenä käytetty:

Hukkanen, Helena, Mia Green och första världskriget. Met: tidskrift för Tornedalen och Malmfälten 1987: 3-4, s. 57-63.
www.haparanda.se / B7 Mia Green fi.mp3 (mp3, 2.2 MB) Stadsbildarkiv.
Vaivaisukkojen paluu / toimittanut: Otso Kantokorpi; kuvat: Aki Paavola. Helsinki: Maahenki, 2013. 255 s.

 Finland in the Nineteenth Century: by Finnish authors. Illustrated by Finnish artists. (Editor, L. Mechelin.). British Library HMNTS 10290.i.4. Page 101.British Library/ Flickr Commons.