Teitä rakennettiin työttömien voimin (Via-lehti, Destia)

Kotkansaaren ruutikellari numero 84

Kotkansaarella sijaitseva ruutikellari numero 84 on yksi kolmesta meidän päiviimme  säilyneistä linnoitusrakennuksista. Ruutikellari 84 on päässyt huonoon kuntoon kuten kuvasta näkyy. Jäljellä on kellarin perustuksista vain osa.

Venäläiset rakensivat 1790-luvulla perustettuun Ruotsinsalmen merilinnoitukseen seitsemän luonnnonkivirunkoista ja tiiliholvattua keskusammuskellaria sekä useita pienempiä ruutikellareita. Ammuskellareissa säilytettiin rauta-ammuksia ja ruutia, 1700-luvulla erityisesti mustaruutia. Ruudin säilyttäminen oli haasteellista, koska liiallinen kosteus ja tai vastaavasti liiallinen kuivuus lisäsivät ammusten syttymisherkkyyttä. Mm. ruutikellareissa olleiden tuuletusaukkojen avulla voitiin säädellä sisälämpötilaa. Kotkansaarella olleista ruutikellareista on säilynyt ehjänä kaksi pientä kellaria ja kahdesta muusta on jäljellä vain raunioitunut kivirakenne.

Ruotsinsalmen linnoitus alkoi menettää merkitystään vuoden 1809 jälkeen. Linnoitusrakennusten vähittäinen rappeutuminen Kotkansaarella tapahtui 1800-luvun kuluessa, käytännössä Krimin sotaan 1855 mennessä. Osa venäläisistä sotilaista jäi saarelle, ja tästä muistona on Kotkansaarella sijaitseva ortodoksinen kirkko. Entisten sotilaiden asunnot ovat hävinneet saarelle muuttaneiden sahatyöläisten, kauppiaiden, käsityöläisten ym. tieltä.

Sotawäkeä täällä kuitenkin asui wielä 10 tuhatta wuoteen 1855, jolloin nekin siirrettiin pois ja englantilaisien sentähden saattoi helposti häivitella, silloisen itämaisen sodan aikana, kasarmeja ja muita uhkeita, waikka autioiksi jätettyjä rakennuksia. Nykyisin on näistä tähteenä ainoastaan wenäläinen kirkko, muutamia eronsaaneiden wenäläisten sotilasten nykyään asumia hökkeleitä,wallienjäännöksiä ja raunioita sekä Kotkansaarella että ympärillä. (Kotkan Sanomat 17.7.1889).


Lähteenä mm. Sirkka Takala, RUOTSINSALMEN LINNOITUKSEN RUUTIKELLARI NRO 84 Restaurointisuunnitelma. OPINNÄYTETYÖ (AMK) | TIIVISTELMÄ TURUN AMMATTIKORKEAKOULU. Restaurointi/ Rakennusrestaurointi Kevät 2011 |

Suutarin santakuoppalöytö

Julkaistu 3.3 2017 Sydän-Hämeen Lehdessä

Sakari Pälsi (1882-1965). Kuva: Sakari Pälsin seura ry

Syksyllä 1920 suutari Anton Autio lapioi hiekkaa Kangasalan Huutijärvellä Vääksynjoen laitaan avatussa santakuopassa. Hiekan seassa näkyi muutamia kiviesineitä, jotka hän otti talteen ja toimitti Kansallismuseoon.

Lähetys arvioitiin museossa niin merkittäväksi, että 38-vuotias arkeologi Sakari Pälsi lähti siltä istumalta Kangasalle tarkastelemaan löytöpaikkaa. Alueella oli asuttu noin 2 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Löytö oli siis merkittävä.

Pälsi teki saman tien paikalla kaivauksen, jonka tuloksia hän tarkasteli artikkelissa Pohtion kivikautinen asuinpaikka Kangasalla. Pälsin mukaan asuinpaikka edusti jääkauden jälkeistä ensiasutusta.

Hämeen ensimmäiset asukkaat pystyttivät kotansa tienristeykseen ja siihen kohtaan Kangasalan harjujen jonoa, missä sen aikoinaan leikkasi Sarsanjoki. Sarsan luonnonolosuhteet tarjosivat poikkeuksellisen hyvät edellytykset esihistorialliselle asutukselle.

Sakari Pälsi teki Pohtion ja Sarsan alueella kaivauksia vuosina 1921 ja 1923 todeten samalla asuinpaikkoja olevan enemmän. Optimistisesti Pälsi uskoi hankkeensa saavan lisärahoitusta, varsinkin kun siihen liittyisi vesistöhistoriallinen selvitys.  Sarsan seutua kivikautisine asuinpaikkoineen Pälsi ei kuitenkaan unohtanut, vaan palasi vuonna 1932 Sepänjärven asuinpaikalle tekemään pienimuotoisen kaivauksen. Tallennetun raportin mukaan Pälsi oli löytänyt kuparin palan, ensimmäisen Suomesta kivikautiselta asuinpaikalta löydetyn.

Tasavallan huonoin virkamies

Sakari Pälsi syntyi 9.7.1882 Hämeen läänin Lopella Pälsin talossa, joka oli ollut hänen isänsä suvulla 1700-luvun alusta asti. Maanviljelijää ei Pälsistä silti tullut. Ylioppilaaksi päästyään alkoi hän opiskella Helsingin yliopistossa arkeologiaa, kunnes kiinnostus kansatieteeseen vei miehen mennessään.

Eläväinen ja levoton tiedemies teki elämäntyönsä Kansallismuseossa, jonka esihistorian osaston johtajan virasta hän jäi eläkkeelle 1946. Sakari Pälsin katoamistemput ja viranhoidosta karkailu olivat oma lukunsa. Tästä sai alkunsa Pälsiä seurannut nimitys ”tasavallan huonoin virkamies”.

Ennen kaikkea Sakari Pälsi oli lahjakas ja omintakeinen kielenkäyttäjä. Kyseessä oli kulttuurin monitoimimies, kirjailija, kuvaaja ja tieteentekijä.

Kivikautisromaani Sarsan maisemissa

Tuoreessa Sakari Pälsi – Elämä ja työt elämäkerrassa kerrotaan Sarsan maisemista aiheensa saaneen kivikautisromaanin synnystä.  Sakari Pälsi – elämä ja työt -elämäkerrassa arkeologi Christian Carpelan kuvaa Pälsin kivikautisromaanin Kova Mies ja Nimetön syntyhistoriaa.

Pälsin kolmannen kaivauksen ajankohtana julkaisi Santeri Ivalo kivikausikertomuksen Kirveskansan tulo.  Pälsin mukaan Ivalon teos oli ”teoreettinen ja laiha”. Hän tiesi pystyvänsä parempaan. Kova Mies ja Nimetön ilmestyi lopulta vasta 1950. Kirja tarkastelee kivikautista yhteisöä suurten järvien ja pitkien harjujen hallitsemassa ympäristössä.  Pälsin romaani ei ole tieteellinen eikä tietoteos, vaan esihistoriallinen romaani. Romaani on sijoitettavissa muun muassa Björn Kurténin ja Jean M. Untinen-Auelin tuotannon rinnalle.

Kova Mies ja Nimetön -kirjan kannen on suunnitellut Erkki Tanttu. 

Pälsin kuvaama yhteisö eli myöhäistä kivikautta, jolloin kupari eli vaski oli ainoa Suomen alueella tunnettu metalli. Sepänjärvestä löytyneestä kuparista Pälsi sai kipinän romaanilleen. Romaanissa alun perin 25-henkinen yhteisö asuu meren rannalla, mutta hylkeenpyynnin ehtyessä päättää siirtyä sisämaahan.

Puolitoista vuotta kestänyt vaihe päättyi ympäristöolosuhteiden muutokseen, eli läheisen järvialtaan purkautumiseen patoavan harjun poikki, mikä muutti vesistöolosuhteita laajemmallakin alueella.

Monet Pälsin romaanissa antamat viittaukset sopivat ennen kaikkea Sarsan alueen maantieteelliseen kuvaan, jonka alueen suurisuuntaisempi tutkimus jäi Pälsiltä toteuttamatta.

Sarsan Lentolassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt tutkija ja tietokirjailija.

Lähteet:

Mirja Metsola & Jukka Relas (toim.): Sakari Pälsi – Elämä ja työt (Into, 2017).

Sakari Pälsi, Kova Mies ja Nimetön. Otava 1950.

https://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det2.aspx?KOHDE_ID=211010003