Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2017.

Liuksialan vaivaisukko

Tässä kuvassa on kotipitäjäni Kangasalan vaivaisukko, joka sijaitsee Liuksialan kartanon kappelissa. Vaivaisukon syntyperää, tekijää ja valmistusvuotta ei tiedetä. Ukko on pienikokoinen ja kuten useimmilla vaivaisukoilla Suomessa, on Kangasalan ukolla selkeä ulkoinen vamma. Vasemmalla puolen on puujalka. Rinnan kohdalle on naulattu taulu, jossa lukee "Joka köyhää armahtaa, Se lainaa Herralle." Taulun alla on kapea aukko, johon on voinut laittaa rahaa. Kappeli valmistui vuonna 1930. Sen suunnitteli arkkitehti Joosef Stenbäck Museoviraston ohjeistamana. Itse vaivaisukko löytyi läheisestä pellosta. Oliko se kokenut ilkivaltaa, kuten moni muukin vaivaisukko? Ryöstäjät olivat rahat saatuaan heittäneet ukon menemään? Kappelissa sijaitsee myös muita läheltä löytyneitä muinaisesineitä; mm.Kangasalan kirkolle kuulunut rautainen kuusihaarainen kynttilänjalka, Liuksialan penkki vanhan penkkijärjestyksen ajoilta sekä Vääksyn rouvan Anna Boijen kirkonpenkin ovi. Lähteenä käyti

Raittiuden esitaistelija Alli Trygg

Alli Trygg ja Matti Helenius tapasivat Kangasalan opistolla tammikuussa 1890 Kangasalan kansanopistolla oli oikea riemupäivä viime keskiviikkona kertoo U. S (Uusi Suometar). Neiti Alli Trygg oli tullut opistoon vierailemaan. Töiden päätyttyä piti hän esitelmän naisten raittiustöistä Ameriikassa. Miellyttävällä, hertaisella esitystavalla innostutti hän niin kuulijakuntansa, jotta eivät tahtoneet häntä pois päästää puhujalavalta. Vilkkaasti, viehättävästi hän kertoi ja hieman puuttellinen suomen taito vain kuvauksen hauskuutta lisäsi. Illaksi toimitti hän kekkerit opistolaisille. Tanssiksi pistivät, piirihyppyjä hypiskelivät ja välillä lauluja helähyttivät. Hauskaa näky hyvinkin olevan, vaikka ei kalvaljeeria ainoatakaan joukossa ollut. Neiti T. nuorisoa elähyttää osasi. Innostunut naisjoukko hänet lopuksi, eläköön huutojen kaikuessa, tuolilla ilmoille kohotti. Viimeksi veisattiin Maamme-laulu, huudettiin eläköön isänmalle ja niin oli tämä juhlahetki päättynyt. ( Maamme 4.3.1890 )