Lydian lukupiiri

  Helsingin rakennustyöläisten lakko 1896 oli ensimmäinen laaja lakkoliike Suomessa Julkaistu Rakentaja-lehdessä 12/2019 Helsingin rakennustyöläisten lakko vuonna 1896 oli ensimmäinen laaja lakkoliike Suomessa. Rakennustyöläiset vaativat työpäivän lyhentämistä kymmeneen tuntiin, palkanmaksua säännölliseksi ja minimituntipalkkaa. Helsingin koko rakennusalan kattavat lakko 1896 sekä lähes poikkeuksetta muutkin työtaistelut tapahtuivat juuri keväällä ja kesällä, kun työn kysyntä oli korkealla. Keskeisin kiistakysymys oli työntekijöiden vaatimus lyhentää työpäivä kymmentuntiseksi. Lakkolaisten puheissa 11-tuntinen työpäivä ja pitkät työmatkat, jotka tuohon aikaan taitettiin pääosin kävellen, estivät lakkolaisten puheissa siveellisen perhe-elämän viettämisen. Korkeiden vuokrien takia työväestö oli joutunut muuttamaan ”ulkopuolelle kaupunkia”, Hermanniin ja muualle. Laiturin rakennustöitä Makasiinirannassa Eteläsatamassa vuonna 1895. (Helsingin kaupunginmuseo). Aikana, jolloin lako

  Suomen ainoa itsenäinen tulitikkutehdas Tulitikku Oy aloitti toimintansa Jokelassa 1933 – tunnetuin tuote oli ”Trustivapaa Sampo-tikku” Jokelan tulitikkutehdas vuonna 1949  Kuva: Helsingin kaupunginmuseo 13.7.2021 10:02 Tuula Vuolle-Selki JAA Ruotsalainen  Ivar Kreuger  johti 1920-luvulla tulitikkutrustia tähdäten siihen, että saisi koko maailman tulitikkutuotannon haltuunsa. Kilpailijoita ostettiin, syötiin markkinoilta polkuhinnoilla tai viimeisenä keinona lähetettiin sabotoijia vahingoittamaan tehtaita ja niiden laitteita. Suomessakin kaikki tulitikkutehtaat menettivät vuonna 1927 ulkomaisen myyntivapauden, jolloin ne trustin kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella alistuivat tämän holhoukseen. Sopimus oli näin ollen Suomelle epäedullinen, koska Ruotsin tulitikkutrusti oli ”kuin pukki kaalimaan vartijana”, kirjoitti  Keski-Uusimaa -lehti vuonna 1933. Tuotteiden ulkomaille myynti tapahtui trustin kautta. Uusi Aura 15.1.1933  Kuva: Uusi Aura 1920-LUVUN LOPULLA  suomalaiset liikemieh

Vaatimattomista oloista lähtöisin ollut Matilda Roslin-Kalliola aloitti kirjallisen uransa kirjoittamalla lyhyitä lehtijuttuja muun muassa amerikansuomalaisiin lehtiin ja Satakuntaan. Matilda Roslin-Kalliola (1837–1923) oli ruotsin kieltä taitava merikarvialaisnainen, jonka intohimona oli kirjoittaminen. Ehkä parhaiten hänet tunnetaan Suuren adressin (1899) alkuunpanijana. Vuoden 1906 nimenmuutossa Matilda liitti nimeensä ´Kalliola´ sukunimensä Roslinin lisäksi. Roslin-Kalliolan nimen jälkiosa tulee hänen talonsa nimestä, jonka Matilda antoi isovanhempiensa Bergelinien mukaan.   Nuori Matilda Roslin-Kalliola. (Sirkka 1.1.1936) .  Matilda Roslin-Kalliola syntyi Juha ja Karoliina Ahlrotin mäkitupalaisperheeseen toukokuussa 1837. Isorokko oli käänteentekevä tapaus Matilda Roslin Kalliolan elämässä. Hän kertoo, miten s ilmäni jäivät näet isorokon jälkeenkin kipeiksi. Kun Porin piirilääkäri Arenius kerran kävi Merikarvialla, vei äiti minut, joka olin neljännellä ikävuodella, hänen tutkittav

1820-luvulla kiersi Hämeen ja Uudenmaan alueella rosvojoukko, joka ryösteli taloja kiristäen niiden asukkeja saadakseen tietää aarteiden kätköpaikat ja syyllistyi siinä ohessa pariin murhaankin. Kaikki eivät olleet nurmijärveläisiä, mutta keskeiset johtajat olivat ja Nurmijärvi oli pitäjä, jota he pitivät tukikohtanaan ja josta löytyi helpoiten enemmän tai vähemmän halukkaita avunantajia ja suojelijoita. Kyse oli 12–13 miehen sakista, jota johtivat nurmijärveläinen talollisen poika, ilman taloa jäänyt ja kirvesmieheksi ruvennut Mikko Södergård ja Heikki Krig. Krig oli Hattulasta kotoisin ollut entinen sotilas. Rosvojoukon kanta-aluetta oli Hämeen ja Uudenmaan rajapitäjä Nurmijärvi. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä sisältääkin viitteitä rosvojoukkoihin liittyvästä perimätiedosta. Rikollisjoukon riehuntaa kesti parisen vuotta, pahimmillaan se oli vuonna 1822. Heikki Ylikankaan mukaan oli useita syitä, miksi juuri 1820-luvulla tapahtui rikoksia niin paljon, ja miksi se oli rikoksentekijöi