Siirry pääsisältöön

Nurmijärven rosvot

1820-luvulla kiersi Hämeen ja Uudenmaan alueella rosvojoukko, joka ryösteli taloja kiristäen niiden asukkeja saadakseen tietää aarteiden kätköpaikat ja syyllistyi siinä ohessa pariin murhaankin. Kaikki eivät olleet nurmijärveläisiä, mutta keskeiset johtajat olivat ja Nurmijärvi oli pitäjä, jota he pitivät tukikohtanaan ja josta löytyi helpoiten enemmän tai vähemmän halukkaita avunantajia ja suojelijoita. Kyse oli 12–13 miehen sakista, jota johtivat nurmijärveläinen talollisen poika, ilman taloa jäänyt ja kirvesmieheksi ruvennut Mikko Södergård ja Heikki Krig. Krig oli Hattulasta kotoisin ollut entinen sotilas.

Rosvojoukon kanta-aluetta oli Hämeen ja Uudenmaan rajapitäjä Nurmijärvi. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä sisältääkin viitteitä rosvojoukkoihin liittyvästä perimätiedosta. Rikollisjoukon riehuntaa kesti parisen vuotta, pahimmillaan se oli vuonna 1822.

Heikki Ylikankaan mukaan oli useita syitä, miksi juuri 1820-luvulla tapahtui rikoksia niin paljon, ja miksi se oli rikoksentekijöille otollista aikaa. Pidätetyksi joutuminenkaan ei välttämättä merkinnyt käräjille lähtöä, vaan vankeja karkasi usein vanginkuljetusmatkojen aikana. Vankikuljetusten yksityistäminen huutokauppaamalla halvimman tarjouksen tehneille oli yksi syy. Tällöin kyytimiehiksi otettiin karkaamisten estämiseen heikosti kykeneviä alaikäisiä, juoppoja tai lurjuksia. Lisäksi köyhän kansan olot eivät olleet kummoiset ja monet itselliset ja tilalliset putosivat kaidalta tieltä rikoksen tekijöiksi.

 Tirmun taloryhmä, jonka mailla olisi sijainnut yksi rosvojen piilopaikoista. Vanha balladi kertoo vahvasti liioitellen ”Tirmun-Heikin” sekä ”mustan” ja ”ruman” Riikin hirmutöistä. Tirmun Kolpakassa majailleet rosvot olivat joukon pahimpia, kertoo Hakkapeliitta-lehti vuonna 1934. (Hakkapeliitta 19.6.1934).

Nurmijärven rosvot saivat riehua ja aiheuttaa pelkoa melko pitkään, noin kaksi vuotta. Viranomaisten toimet olivat tehottomia. Piileksimään pääsi laajoihin korpimaihin ja ns. hyysääjien apu auttoivat rosvoja selviytymään ja jatkamaan toimintaansa. Vasta rosvousten ulottuminen säätyläisiin ja tekojen raaistuminen sai vauhtia viranomaisiin ja rosvojoukkojen etsimiseen käytettiin myös kasakoita. Tämä tehosi ja rosvojoukko saatiin telkien taakse vuoden 1822 lopussa ja seuraavan vuoden alussa.

Lähteet:

Hakkapeliitta 19.6.1934

Ylikangas, Heikki 2003. 1820-luvun Nurmijärven rosvot. Maankuulun rikollissakin nousu ja tuho 1820-luvun Suomessa. WSOY, 494 s.  Juva.

http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=79&category=3 arvio Heikki Ylikankaan Nurmijärven rosvot. Maankuulun rikollissakin nousu ja tuho 1820-luvun Suomessa -teoksesta. 

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000004149942.html


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne

Ruotsalaisia ruotusotilaita Sydän-Hämeessä

Sydän-Hämeen Lehti Julkaistu 19.1.2019 10:42 Ruotsalainen ruotusotilas; asuna harmaa sarkatakki, pukinnahkahousut ja kolmikolkkahattu. Aseena yli metrin mittainen painava ”tussari”, eli vanhanajan kivääri, jossa oli piilukko. (Museovirasto) Syksyllä 1721 Suomeen saapui tuhansia uusia ulkomaalaisia. Suuri Pohjan sota oli syönyt miehiä Ruotsin armeijan suomalaisista joukko-osastoista. Rapakuntoista sotaväkeä täydentämään lähetettiin ruotsalaisia ruotusotilaita. Niin sanottuja lainasotilaita, joita oli kaikkiaan lähes 2400 miestä, ripoteltiin niin Uudellemaalle, Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen kuin Savoon. Sotilaista neljännes asettui 42 hämäläispitäjään, suurimmaksi osaksi Etelä-Hämeeseen, lukuisia sotilaita myös Sydän-Hämeeseen. Sotilaat olivat maaseudun poikia Etelä- ja Keski-Ruotsista. Arviolta joka kolmas oli naimisissa. Suurin osa vaimoista ei kuitenkaan tullut Suomeen ja perheenyhdistämisistä on vain muutama tapaus tiedossa Hämeessä. Maaseudulla naimattomia na

Tulitikkuteollisuuden historiaa Karjalaisessa 13.7.2021

  Suomen ainoa itsenäinen tulitikkutehdas Tulitikku Oy aloitti toimintansa Jokelassa 1933 – tunnetuin tuote oli ”Trustivapaa Sampo-tikku” Jokelan tulitikkutehdas vuonna 1949  Kuva: Helsingin kaupunginmuseo 13.7.2021 10:02 Tuula Vuolle-Selki JAA Ruotsalainen  Ivar Kreuger  johti 1920-luvulla tulitikkutrustia tähdäten siihen, että saisi koko maailman tulitikkutuotannon haltuunsa. Kilpailijoita ostettiin, syötiin markkinoilta polkuhinnoilla tai viimeisenä keinona lähetettiin sabotoijia vahingoittamaan tehtaita ja niiden laitteita. Suomessakin kaikki tulitikkutehtaat menettivät vuonna 1927 ulkomaisen myyntivapauden, jolloin ne trustin kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella alistuivat tämän holhoukseen. Sopimus oli näin ollen Suomelle epäedullinen, koska Ruotsin tulitikkutrusti oli ”kuin pukki kaalimaan vartijana”, kirjoitti  Keski-Uusimaa -lehti vuonna 1933. Tuotteiden ulkomaille myynti tapahtui trustin kautta. Uusi Aura 15.1.1933  Kuva: Uusi Aura 1920-LUVUN LOPULLA  suomalaiset liikemieh