Siirry pääsisältöön

Heinrich Himmlerin vierailu Luopioisissa kesällä 1942


Juutalaisten joukkotuhosuunnitelmien toimeenpanosta vastannut natsijohtaja Heinrich Himmler vieraili Suomessa kaikessa hiljaisuudessa kesällä 1942.

Asevelimaan toiseksi korkein johtaja viipyi maassa poikkeuksellisesti yli viikon, tapasi kaikki tärkeimmät suomalaispäättäjät ja teki tuttavuutta muihinkin suomalaisiin.
Sydän-Hämeen hiekkateillä käytiin myös legendaariset takapenkkikeskustelut koskien Suomessa oleskelevia juutalaispakolaisia.

Himmler saapuu Suomeen keskiviikkona 29. heinäkuuta 1942 suoraan Tallinnasta Junkers 52 -mallisella lentokoneella. 

Tiistai 4. elokuuta muodostuu Himmlerin Suomen-loman merkittävimmäksi päiväksi. Se tiedetään, että kello 10 aamulla pääministeri Jukka Rangellin auto kaartaa Tyrvännön Petäyksen huvilan pihaan, jossa Himmler oli seurueineen lomaillut. Kahden auton seurue ottaa suunnakseen Kangasalan Vehoniemen harjun. Sen puisesta näkötornista avautuvia järvinäköaloja Himmler kehuu suurenmoisiksi.

Automatka pitkin mutkaisia ja pöllyäviä Hämeen hiekkateitä jatkuu kohti Luopioisten Kukkiajärveä ja sen saaressa sijaitsevaa Rangellin kesähuvilaa. Pankinjohtaja, Kansallisen edistyspuolueen poliitikko ja jatkosodan aikainen (1941–1944) pääministeri Johan Wilhelm Rangell oli ostanut Kukkiasaaren vuonna 1927. Rangell oli kotoisin Hauholta ja hänellä oli yhteyksiä Luopioisten Puutikkalan kylän Juntulan taloon, missä valossa Kukkiasaaren valikoituminen huvilanpaikaksi ei vaikuta sattumalta. Kukkiasaarella oli siis Himmlerin tarkoitus lepuuttaa hermojaan lämpimässä kesäpäivässä.

Matkaan Luopioisten kirkolta lähdettiin kolmella soutuveneellä. Itse pääministeri Rangell souti Himmlerin soutuveneellä kolmen kilometrin pituisen matkan Luopioisten kirkonkylältä Kukkiasaareen. Soutamassa J.W.Rangell, keskellä henkilääkäri Felix Kersten ja perässä Heinrich Himmler. (Kuva Satamon [2000] kirjasta Laki ja miekka, s. 291, kuvaaja Jukka Rangell).

Kuuluisa juutalaiskeskustelu käydään todennäköisesti auton takapenkillä muutaman kymmenen kilometrin ajomatkalla jossain Kangasalan, Pälkäneen, Luopioisten ja Tyrvännön välillä. Himmler on sanonut Rangellille häpeävänsä sitä, että Suomi on joutunut ottamaan vastaan juutalaispakolaisia Saksasta ja Itävallasta. Hän lupaa järjestää asian siten, että pakolaiset kuljetetaan takaisin Saksaan. Rangellin mukaan keskustelu päättyy lopulta siihen, ettei Himmler pyydä juutalaispakolaisten Saksaan lähettämistä.

Luopioisiin tultua juutalaiskysymys oli siis ilmeisesti saatu loppuun käsiteltyä ja pois päiväjärjestyksestä. Kukkialle Himmler tuli Eino Suolahden pojan (Eino E. Suolahti), Martti Hovilaisen, henkilääkärinsä Felix Kerstenin ja kahden adjutantin saattamana. Huvilalla seurue ruokaili, jonka jälkeen tehtiin kävelyretki saaren pohjoispäässä sijaitseville kallioille. Saaren ympäri kulki tuolloin polku, joka nykyään on jo kasvanut umpeen.

Pääministerin kesäasunnon laiturilla tutkitaan Kukkiajärven kalakantaa. (Suomen Kuvalehti 46 1963, s. 38).

Himmler ei yöpynyt Kukkialla, vaan palasi yöksi takaisin Tyrvännön Petäykselle. Rangell oli saarellaan rakastettava isäntä, joka esitteli saksalaiselle vieraalleen luonnon kauneutta, kalastuksesta ja muusta Suomen kesänviettoon kuuluvasta hermolepuutuksesta, toivoi vieraansa nauttivan tästä kaikesta täysin siemauksin ja olevan muutaman päivän irti politiikasta. 

Lähteenä käytetty:

https://www.palkane.fi/images/asuminen-ja-ymparisto/kaavoitus/ranta-asemakaavat/kukkiasaaren-ranta-asemakaava/kaavaluonnos-nahtavana-233-2242016/kukkiasaaren_ranta-asemakaava_-_luonnos_-_kaavaselostus_liitteet.pdf

https://www.aamulehti.fi/a/200288419

Suomen Kuvalehti 46 1963

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne

Ruotsalaisia ruotusotilaita Sydän-Hämeessä

Sydän-Hämeen Lehti Julkaistu 19.1.2019 10:42 Ruotsalainen ruotusotilas; asuna harmaa sarkatakki, pukinnahkahousut ja kolmikolkkahattu. Aseena yli metrin mittainen painava ”tussari”, eli vanhanajan kivääri, jossa oli piilukko. (Museovirasto) Syksyllä 1721 Suomeen saapui tuhansia uusia ulkomaalaisia. Suuri Pohjan sota oli syönyt miehiä Ruotsin armeijan suomalaisista joukko-osastoista. Rapakuntoista sotaväkeä täydentämään lähetettiin ruotsalaisia ruotusotilaita. Niin sanottuja lainasotilaita, joita oli kaikkiaan lähes 2400 miestä, ripoteltiin niin Uudellemaalle, Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen kuin Savoon. Sotilaista neljännes asettui 42 hämäläispitäjään, suurimmaksi osaksi Etelä-Hämeeseen, lukuisia sotilaita myös Sydän-Hämeeseen. Sotilaat olivat maaseudun poikia Etelä- ja Keski-Ruotsista. Arviolta joka kolmas oli naimisissa. Suurin osa vaimoista ei kuitenkaan tullut Suomeen ja perheenyhdistämisistä on vain muutama tapaus tiedossa Hämeessä. Maaseudulla naimattomia na