Ruotsi ajautui 1700-luvun alussa kriisiin, kun se menetti Suuressa Pohjan sodassa suurvalta-asemansa. Samalla myös talous osoitti romahduksen merkkejä. Taloutta alettiin säädellä ylellisyysasetuksilla. Koko 1700-luvun ajan pukeutumista rajoitettiin säätyrajojen puitteissa; kohteena oli eritoten naisten pukeutuminen. Sysmä oli 1700-luvulla maaseutualue, jossa koreilua pidettiin rahvaalle sopimattomana eikä rahvas saanut näyttää säätyläiseltä. Vaurastumisen myötä ylellisyys näkyi vähitellen juhlapukeutumisessa; muun muassa kartanonrouvat jakoivat palvelijoilleen käyttämiään vaatteita. Sysmässä silkin, pitsin ja hienojen nauhojen maininnat perukirjoissa näkyivät yleensä vain yksityiskohtina, ei kokonaisina hienoina pukuina. Sysmäläisen torpparin vaimon Eva Jordsdotterin perukirja mainitsee silkkiä sekä useita vaatekappaleita, kuten vuoratun hameen, viitan ja turkiksella vuoratun takin. (Sysmän seurakunnan arkisto. Perukirjat 1805–1835, s. 10: 9.9.1815/Eva Jordr) 19. huhtikuuta 1793 Kunink...
Ratsutilasta vanhainkodiksi Nykyisen Valkeakosken alueella sijaitsevan Sääksmäen Kemmolan vanhainkodin historia juontaa vuoteen 1889. Tuolloin suurissa veloissa ollut ratsutila huudettiin Sääksmäen kunnan vaivaistaloksi. Ratsutilan viimeisenä yksityisenä omistajana mainitaan Kustaa Adolf Pastell (1858–1924). Vaivaistalon kunnostus rahoitettiin pääosin senaatin myöntämällä kuoletuslainalla. Rahan turvin uuden köyhäinhoitolaitoksen toiminta pääsi alkamaan vuonna 1890. "Pitäisikö kunnan varsin suureen vaivaistaloon hankkia kykenevä hoitaja?" Maaseudulle tyypilliseen tapaan vaivaishoitolaitos liitettiin maatilaan, jonka tuotannon avulla pyrittiin huolehtimaan asukkaiden ruokahuollosta. Työkykyiset hoidokit osallistuivat tilan töihin voimiensa mukaan. Kemmolan arjesta vastasivat ”tavallinen piika ja työrenki”. Maaliskuussa 1890 Sääksmäen kuntapäättäjät keskustelivat siitä, pitäisikö kunnan varsin suureen vaivaistaloon hankkia kykenevä hoitaja . Vastoin vanhoillisten isäntämieste...