Siirry pääsisältöön

Tyhjänpäiväisestä herrojen huvituksesta koko kansan harrastukseksi

Varsinainen puutarhaliike syntyi Englannissa, kun 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ryhdyttiin keskustelemaan puutarhoista osana arkkitehtuuria ja taidetta. Englannissa puutarhat kuuluivat taiteen ja taideteollisuuden yhdistämiseen tähdänneen Arts and Crafts -liikkeen ohjelmaan. Teollisen massatuotannon vastakohdaksi syntyi taiteen ja käsityöläisyyden liitto. Aiheensa se omi oman maan perinteestä ja luonnosta. Puutarhakin nähtiin osana ihanteellista asuinympäristöä niin kaupungeissa kuin maaseudulla.

Pieni lapsi kastelee kukkia puutarhassa. (Lähde: Svenska litteratursällskapet i Finland)

Puutarhataloutta harjoitettiin Suomessa 1870–1890-luvuilla edelleen vain kartanoissa. Puutarha oli kansan keskuudessa tyhjänpäiväistä herrasväen huvia. Kaalia, porkkanaa, punajuuria ja muita kasvimaan antimia pidettiin enemmän eläinten ruokana. Aivan asuintalon ikkunan alle ulottuvien peltojen viljely oli tärkeämpää kuin puutarhanhoito, etenkin kukkasten viljely.

Talo ja kaunis puutarha 1910-luvulta. (Pielisen museo)

Puutarhakirjallisuutta ja -oppaita luettiin vähän ja niiden vaikutus kansaan tapahtui verkalleen. Sanomalehdissä ja aikakauslehdissä alettiinkin julkaista puutarhaviljelyyn liittyviä käytännöllisiä artikkeleita. Kotitarveviljelyn suosio kasvoi hitaasti.

Sekä suomenkieliset että ruotsinkieliset Martat ja Finsk Kvinnoförbund -järjestö julkaisivat puutarha-alan neuvontakirjallisuutta. Kaarevat puutarhakäytävät, huvimajat ja munuaisenmuotoiset kukkaistutukset asuinrakennuksen edustalla olivat kaukana tavallisen kansan tarpeista. Puutarha oli ennen kaikkea hyötypuutarha.

Suomessa naisasialiikkeen lehdistä muun muassa Naisten ääni kirjoitti puutarhojen merkityksestä. Porvarillisen kansanvalistuksen tärkeimmät tavoitteet tulivat näkyvimmin esiin juuri puutarhanhoidossa: kyseessä oli ensinnäkin ratkaisu ravintokysymykseen ja elannon hankkimiseen. Puutarhanhoitoon liittyi ahkeruus, pitkäjänteisyys ja yritteliäisyys.

1900-luvun alussa naisten koulunkäyntiin liittyi pelko naisten liiallisesta ”lukemisesta ja miettimisestä”. Rasittava ja jopa sairastumiseen johtava opiskelu haluttiin korvata käytännöllisellä ja yksinkertaisella työllä, jonka ajateltiin olevan hyödyksi säätyläistön toimettomille naisille. Kotitaloustöiden ohessa tapahtuva puutarhanhoito oli parasta lääkettä aikakauden muotisairautta, neurasteniaa, vastaan.

Suomessa varsinaisten maanviljelijöiden lisäksi myös valtaosa työväestöstä eli vielä 1900-luvun alussa ainakin osittain omavaraistalouden piirissä. Toisin sanoen he täydensivät toimeentuloansa maanviljelyllä tai puutarhaviljelyllä. Suosituimpia viljelykasveja olivat peruna, kaali, lanttu, porkkana, avomaakurkku sekä omenapuut ja marjapensaat. Vain noin 20 prosenttia tuon ajan työväestöstä eli täysin kaupunkimaisissa oloissa, Tällöin elintarvikkeet oli ostettava rahalla, jos kotona ei kasvatettu mitään.

Käsitykset ihanteellisesta kotipuutarhasta kiteytyivät 1930-luvulle tultaessa. Siivottomista pihapiireistä kannettiin edelleen huolta. Puutarhakirjallisuudessa ei enää tehty selvärajaista eroa ”kansan” tai ”yläluokan” puutarhojen välillä; puutarha oli muuttunut herrojen huvituksesta osaksi arkea kukkineen, hedelmäpuineen, marjapensaineen ja kasvimaineen. Hyötyviljely oli edelleen tärkeätä, mutta samalla koettiin, että liiallinen hyötyviljelys pilasi monia kauniita paikkoja. Puutarhakokonaisuuden tuli olla sopusuhtainen; hyödyn ja estetiikan piti olla tasapainossa. Kauneuden mitaksi eivät enää riittäneet kasvimaiden suorat rivit.

Omakotipuutarha Viinikassa Tampereella 1935. (Valokuvaaja Veikko Kanninen, Museokeskus Vapriikki)

1950-luvulta lähtien esikaupunkien puutarhoissa toki viljeltiin edelleen, mutta vähemmän taloudellisista syistä. Puutarhanhoito alkoi olla enemmän huvia ja harrastusta.  Lisäksi painotettiin puutarhojen esteettistä puolta.  Esikaupunkipihojen siisteyteen ja kauneuteen kiinnitettiin erityistä huomiota.  Puutarhasuunnitelmia oli mahdollista tilata alan ammattilaisilta. Suomen Kotipuutarha-liiton julkaisemassa Puutarha ja Koti -lehdessä annettiin muun muassa tarkkoja ohjeita tontin mittaamisesta puutarhasuunnitelman laatimista varten.

Kotipuutarha-lehti vuodelta 1932 (1.8.1932). 1930-luvulla ilmestynyt Kotipuutarha/ Puutarha ja koti -lehti ilmoitti olevansa aikakauslehti puutarhaa, peltoa ja yhteiskuntaa varten, tavoitteenaan saattaa kotipuutarhat kuntoon, innostaa uusia perustamaan, antaa aikanaan lyhyviä, selviä ja päteviä hoitoja koskevia neuvoja, vastailla kaikenlaisiin kyselyihin ja yleensä seurata alan rientoja. (Kivistö 2022, s. 18)





Kotipihakilpailun voittaja E. Salo rouvineen saa palkinnon kotipuutarhatoimikunnan puheenjohtajalta Ahti Ikoselta vuonna 1962. (Museovirasto)

Monet 1800- ja 1900-lukujen taitteessa vallinneet puutarhaihanteet ovat voimassa edelleen. Ekologiset ongelmat ja ilmastonmuutos ovat herättäneet huolta ruuan riittävyydestä maapallolla. Huomio on kohdistunut hyötyviljelyyn ja jopa sellaisiin viljelyyn liittyviin tapoihin ja kasveihin, jotka olivat vallalla 1900-luvun alussa. Nykyajan ihmiset ovat kiinnostuneet puhtaasta ravinnosta, lähiruuasta ja vuosikymmeniä sitten suosiossa olleiden lajikkeiden viljelystä. Kaiken kaikkiaan puutarhanhoito koetaan hyvinvointia nostavana ja terveyttä edistävänä toimintana

Omakotitalon puutarhan kasvillisuutta. (Lähde: Keski-Suomen museo, valokuvaaja Tiina Martin)





Lähteenä käytetty:

Anttila, Erkko 2015. Esikaupunkien vuosisata Paikallinen yhteisöllisyys Helsingin seudun vanhoissa työväen esikaupungeissa 1900-luvulla. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2015:7 Sosiologia. Sosiaalitieteiden laitos Helsingin yliopisto.

Donner, Julia 2015. Kasvitarhasta puutarhakotiin. Naiset kotipuutarhan tekijöinä Suomessa 1870–1930. Taidehistoria. Historian, filosofian, kulttuurien ja taiteentutkimuksen laitos. Helsingin yliopisto.

Kivistö, Sari 2022. ITSE VILJELTYÄ RUOKAA.  Neuvontaa puutarha-alan harrastajalehdissä vuosina 1900–2022. Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö. Rakennettu ympäristö (maisemasuunnittelu), Lepaa. Kevät 2022.

Kotipuutarha 1.8.1932.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruotsalaisia ruotusotilaita Sydän-Hämeessä

Sydän-Hämeen Lehti Julkaistu 19.1.2019 10:42 Ruotsalainen ruotusotilas; asuna harmaa sarkatakki, pukinnahkahousut ja kolmikolkkahattu. Aseena yli metrin mittainen painava ”tussari”, eli vanhanajan kivääri, jossa oli piilukko. (Museovirasto) Syksyllä 1721 Suomeen saapui tuhansia uusia ulkomaalaisia. Suuri Pohjan sota oli syönyt miehiä Ruotsin armeijan suomalaisista joukko-osastoista. Rapakuntoista sotaväkeä täydentämään lähetettiin ruotsalaisia ruotusotilaita. Niin sanottuja lainasotilaita, joita oli kaikkiaan lähes 2400 miestä, ripoteltiin niin Uudellemaalle, Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen kuin Savoon. Sotilaista neljännes asettui 42 hämäläispitäjään, suurimmaksi osaksi Etelä-Hämeeseen, lukuisia sotilaita myös Sydän-Hämeeseen. Sotilaat olivat maaseudun poikia Etelä- ja Keski-Ruotsista. Arviolta joka kolmas oli naimisissa. Suurin osa vaimoista ei kuitenkaan tullut Suomeen ja perheenyhdistämisistä on vain muutama tapaus tiedossa Hämeessä. Maaseudulla naimattomia na

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne

Tulitikkuteollisuuden historiaa Karjalaisessa 13.7.2021

  Suomen ainoa itsenäinen tulitikkutehdas Tulitikku Oy aloitti toimintansa Jokelassa 1933 – tunnetuin tuote oli ”Trustivapaa Sampo-tikku” Jokelan tulitikkutehdas vuonna 1949  Kuva: Helsingin kaupunginmuseo 13.7.2021 10:02 Tuula Vuolle-Selki JAA Ruotsalainen  Ivar Kreuger  johti 1920-luvulla tulitikkutrustia tähdäten siihen, että saisi koko maailman tulitikkutuotannon haltuunsa. Kilpailijoita ostettiin, syötiin markkinoilta polkuhinnoilla tai viimeisenä keinona lähetettiin sabotoijia vahingoittamaan tehtaita ja niiden laitteita. Suomessakin kaikki tulitikkutehtaat menettivät vuonna 1927 ulkomaisen myyntivapauden, jolloin ne trustin kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella alistuivat tämän holhoukseen. Sopimus oli näin ollen Suomelle epäedullinen, koska Ruotsin tulitikkutrusti oli ”kuin pukki kaalimaan vartijana”, kirjoitti  Keski-Uusimaa -lehti vuonna 1933. Tuotteiden ulkomaille myynti tapahtui trustin kautta. Uusi Aura 15.1.1933  Kuva: Uusi Aura 1920-LUVUN LOPULLA  suomalaiset liikemieh