Voiko sodassa saada iäisyyskutsun?

Näin kysyy Maija Länsimäki artikkelissaan (Kielikello 2/1993). Toukokuun kolmantena sunnuntaina vietetään kaatuneiden muistopäivää. Tänä päivänä muistelemme tapahtumia yli 70 vuotta siten. Voiko historiasta ylipäänsä mitään oppia? Niin kauan kuin sotiemme veteraanit kulkevat joukoissamme muistuttamassa, niin vastaus on kyllä, mutta miten heidän jälkeensä?

Sodassa kuolemisesta käytetään sanaa kaatua. Kuolema on koska tahansa mahdollinen sodassa ja viime sotien aikaiseen slangiin syntyi runsaasti erilaisia kuolemisen ilmauksia. Esimerkiksi Simo Hämäläisen teoksessa Suomalainen sotilasslangi niitä mainitaan lähes sata. Kuolla on suoraviivainen ja tyly ilmaus, ja sen vuoksi suomen kielessä on useita pehmentäviä kiertoilmauksia. Sodassa kuolemiseen turtui ja kuolemaan liittyviä ilmauksia syntyi sodan oloissa paljon. Ahdistusta purettiin asiattomilla ja karkeilla ilmauksilla: saada puumantteli, päästä omiin hautajaisiinsa, päästä lankkuristin ritariksi.

Muistopuheissa ja -kirjoituksissa vältetään sanan kuolla käyttöä. Tyyli on kristillisävyinen kuten muutti taivaan kotiin, poistui keskuudestamme ja sai iäisyyskutsun, kirjoittaa Länsimäki 1993. Kaatuneiden muistopuheissa vainaja antoi henkensä isänmaan puolesta. Vapaudella oli raskas hinta.

Sankarihautajaisista ei lähisuvussamme ole isoenoani lukuunottamatta kokemuksia. Sodan seuraamuksista kyllä.

Työtä vammaisille osa 1 - Palvelukseen halutaan sokea pikakirjoittaja

Flickr tarjoaa mielenkiintoisia harvinaisuuksia. Kuva on Yhdysvalloista, jossa pikakirjoittaja kuuntelee tekstin sanelukoneelta. Saneltu teksti johdetaan laitteesta kirjoittajan korvaan. Äänikirjojen, musiikin ym. kuuntelu korvakuulokkeilla ei olekaan digitaalisen ajan keksintö... Harvoin törmää yli sata vuotta vanhempiin valokuviin, joissa vammainen työskentelee laitosten ja työkotien ulkopuolella -"oikeassa työssä".

Lähde: Library of Congress Prints and Photographs Division Washington

Velikulta

Velikulta oli vuosina 1895–1917 ilmestynyt poliittinen pilalehti. Velikullan nuorsuomalaiset perustajat halusivat tehdä pesäeroa suomalaiseen puolueeseen. Lehden pilapiirrokset olivat puoluepoliittisia. Kohteena olivat lähinnä muiden puolueiden poliitikot kannattajineen.

Nykypäivän näkökulmasta pilailu on hyväntahtoista ja lempeän sovinistista. Miespuolisten toimittajien ja piirtäjien mielestä ensimmäiset naiskansanedustajat olivat isonenäisiä nutturapäitä, joita ei ainakaan ulkonäön perusteella eduskuntaan valittu.

Velikullan numeroita vuodesta 1895 voi käydä lukemassa Kansalliskirjaston digitoiduista lehtikokoelmista. Oheiset vappuaiheiset esimerkit ovat vuosilta 1905-1908.