torstai 19. tammikuuta 2017

Unkarilainen kielitieteilijä Antal Reguly ja kansanrunoilija Juhana Ihalainen


Unkarilainen kielentutkija Antal Reguly (1819–1858) oli alun perin koulutukseltaan lakimies. Opintomatkallaan Tukholmassa vuonna 1839 tapasi hän suomalaisen historiantutkijan ja sanomalehtimiehen, A. I. Arwidssonin. Keskustelut suomen ja unkarin oletetusta kielisukulaisuudesta saivat Antal Regulyn tutkimaan äidinkielensä sukujuuria tarkemmin. Reguly jätti lakimiehen uran ja matkusti Suomeen opiskellakseen kieltä ja kulttuuria. Hänestä tuli myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ensimmäinen unkarilainen jäsen.

(Lähde: http://sziberia-neprajz.blog.hu/2013/03/21/udvozlunk_a_blog_hu-n_12922)

Piirilääkäri Wolmar Schildtin vieraana

Jyväskylän piirilääkäri, Wolmar Schildt, tapasi 21-vuotiaan, unkarilaisen kielentutkijan Helsingissä ja kutsui tämän useiksi kuukausiksi lapsuudenkotiinsa. Suomen kieltä oppiakseen Reguly vietti keväällä 1840 pari kuukautta Schildtin luona. Samaan aikaan Rautalammilla kirjoitti runojaan ruotuvaivainen, Juhana Ihalainen, jonka suojelija piirilääkäri Schildt oli. Monet Ihalaisen runot ovat säilyneet Schildtin taltioimina, joiden vastineeksi Ihalainen sai niin lääkkeitä kuin paperia ja mustetta.  Ihalaisen kuoleman jälkeen Schildt suomensi sukunimensä Kilpiseksi; Juhanan aikaan hän oli kuitenkin vielä Schildt – Chilti siunattu Jumalan.

Piirilääkäri Wolmar Styrbjörn Schildt (1810-1893)


Kansanrunoilija Juhana Ihalaista tapaamassa

Wolmar Schildtin välityksellä Antal Reguly kuuli myös Juhana Ihalaisesta, Rautalammin liikuntakyvyttömästä runoniekasta. Kun Schildtin vastaanotolla kävi rautalampilainen talonpoika, oli Reguly udellut tältä Ihalaisesta ja ilmaissut toiveensa nähdä tämän kirjoituksia. Viesti ehti kiiriä Ihalaisen korviin, tosin niin epämääräisesti, että Ihalainen tiedusteli Schildtiltä asian todellista laitaa:
Juhana kirjoittaa Wolmar Schildtille toukokuussa 1840:

Korkijast Kunnioiteltava Herra Toktor Schildt ja Herra Reguly
…Tiettä vieläkö Se Herra viipy Kauvan siellä ja mikä Hänen virka on. Josma saisin Sattumaan Että virtehen vetäisi, älkätten vihastuko gerjäläisen päällen. Näin Rukoilen Tällä Rautalammin Häyrilän posti Talon Savuisesta Saunasta Se 23 Toukoku 1840 Ruotuvaivanen Johan Ihalainen

Näin kirjoittaa Antal Reguly vuonna 1840: Sanoin aikovani käydä Korhosen luona (kansanrunoilija Paavo Korhonen). Tahtoisin kernaasti piirtää hänen kuvansa, jos vain minulla olisi enemmän luottamusta taitooni. Ihalaisen kanssa olen kirjallisessa yhteydessä. Kohta tännetulon jälkeen Schildtin luona kävi sairas talonpoika Rautalammilta – hän puhui paljon Ihalaisesta – ja minä mainitsin haluavani nähdä joitakin hänen käsialoistaan – hän kuuluu kirjoittaneen useita naurettavia juttuja kotikylänsä naurettavista tapahtumista. 

Tiedetään, että Antal Reguly olisi päässyt myös tapaamaan kansanrunoilija Juhana Ihalaista kesän kynnyksellä vuonna 1840. Kansanrunoilija oli jo tuolloin sänkyyn sidottu, nälän ja riisitaudin runtelema mies, joka asui talollisten saunanloukoissa. Hän kirjoittaa alati, ja hänen suurimpia menojaan on paperin ostaminen – hän saa tuskin pysymään sulan kädessään – kuitenkin hän kirjoittaa ja todella hyvää – hän on ruumiiltaan niin rujo, että ei kykene sillä tekemään mitään…, kertoo Antal Reguly.

Antal Regulyn matkat Pohjois-Euroopassa ja Venäjällä

Keski-Suomesta Antal Reguly suunnitteli jatkavansa matkaa Iisalmeen. Täältä hän aikoi suunnata Lappiin: 24:nteen kesäkuuta, jolloin tuolla ei aurinko ollenkaan laske, aion kiivetä aina vain pohjoisemmaksi. Sitten käännyn takaisin ja palaan heinäkuun loppuun mennessä Helsinkiin ja aloitan kotimatkan ollakseni lokakuun lopulla kotona. 

Vaativat kenttätyömatkat suomalais-ugrilaisten kansojen pariin veivät Antal Regulyn voimat, eikä Kalevalan unkarinnoksestakaan toteutunut kuin osa. Koska Reguly kuoli varsin nuorena, 39-vuotiaana, suurin osa hänen keräämästään materiaalista jäi muiden julkaistavaksi:

Lähteitä:

Matkalla tutkijaksi. Unkarilaisen Antal Regulyn kirjeitä vuosilta 1839-1840. Toimittaneet ja suomentaneet Viljo Tervonen ja Liisa Rumohr-Norio. SKS. Vammala 2006.

Juhana Ihalainen: Runoja; toim. Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi 1962.
http://kalevalamaailmalla.kalevalaseura.fi/antal-reguly/

lauantai 7. tammikuuta 2017

Hautausmaakeskustelua Kööpenhaminassa

Ruotsin Akatemian jäsen Horace Engdahl ja sarjakuvataiteilija Liv Srömquist vierailevat heille tärkeissä kulttuurihistoriallisissa paikoissa Euroopassa. Kyseessä on YLE Femin uusi kuusiosainen sarja Livin ja Horacen Eurooppa. Ensimmäisenä on vuorossa Kööpenhamina. Matka alkaa hautausmaalta, johon on haudattuna tunnettu tanskalainen filosofi, Søren Kierkegaard.

Søren Kierkegaard syntyi toukokuussa 1813 Kööpenhaminassa. Hänen isänsä oli raskasmielinen, ankara ja vahvasti uskonnollinen. Kierkegaardin uskonnollissävytteinen filosofia ei koskaan kertonut, miten meistä tulee onnellisia, vaan miten meidän tulee elää. Ihmisen tulee tuntea vastuunsa ja myös tehdä uhrauksia.
27-vuotiaasta Søren Kierkegaardista tehty piirros

Samalta hautausmaalta löytyy  myös itsemurhan tehneen ruotsalaisen kirjailijan Victoria Benedictssonin (1850–1888) hauta. Victoria Benedictssonin ei sopeutunut asemaansa; hän oli tyytymätön sukupuoleensa, avioliittoonsa, äitiyteensä.  Victoria käytti kirjailijanimeä Ernst Ahlgren.  Benedictssonin kohtalona oli rakastua tunnettuun kriitikkoon ja kulttuurivaikuttajaan Georg Brandesiin. Lemmentarina sai järkyttävän lopun, kun eräänä kesäiltana 1888 Victoria päätti elämänsä partaveitsellä hotellihuoneen yksinäisyydessä. Brandes oli nöyryyttänyt naista tämän sivistymättömyydellä ja lukemattomilla kirjoilla. Hän jopa antoi Benedictssonille kirjaluettelon luettavista kirjoista.

Benedictssonin onnettomasta elämästä on Suomessa kirjoittanut kulttuurihistorioitsija Kirsi Tuohela. Tuohela keskittyy tutkimuksessaan melankoliaa ja alakuloa ilmentäviin tai sitä kommentoiviin kirjoituksiin. Mukana myös kaksi muuta kirjailijaa, Amalie Skram ja Laura Marholm.  Tuohelan mukaan näillä naisilla oli kaikilla ”menneisyyden naisen hermosto ja sydän ja tulevaisuuden naisen järki ja tahto”, jotka elävät ristiriidoissa, kärsivät sopeutumattomuudesta ja ovat onnettomia. Tähän voisi tietysti lisätä, mikä oli yhteiskunnan ja sosiaalisten paineiden osuus 1800-luvun lopussa eläneiden, omaa kirjoittajan uraa haaveilevien naisten elämässä.

Noudattiko Victoria Kierkegaardin neuvoa antautuen täysin rakkaudelle ja miehelle, joka ei koskaan antanut hänelle arvoa kirjailijana. Arvostusta naisena hän tuskin odottikaan.

Odotan mielenkiinnolla uusia jaksoja; ainakin ensimmäinen jakso on lupaava ja tarjoaa aivan uusia näkemyksiä eurooppalaiseen kulttuurihistoriaan.

Aiheeseen liittyvä kuva
Victoria Benedictsson

Suomalaista kirjallisuutta:

Anna Kortelainen: Levoton nainen. 2003.

Kirsi Tuohela: Huhtikuun tekstit. Kolmen naisen koettu ja kirjoitettu melankolia 1870–1900. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1161. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 373 sivua. 2008.


Tiina Mahlamäki: Onnettomien ja sopeutumattomien naisten tekstejä: Arvio Kirsi Tuohelan väitöskirjasta 2008: Huhtikuun tekstit. Kolmen naisen koettu ja kirjoitettu melankolia
1870–1900.  Elore, vol. 15 – 2/2008. Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.