Ruotsin Akatemian jäsen Horace Engdahl ja sarjakuvataiteilija Liv Srömquist vierailevat heille tärkeissä kulttuurihistoriallisissa paikoissa Euroopassa. Kyseessä on YLE Femin uusi kuusiosainen sarja Livin ja Horacen Eurooppa. Ensimmäisenä on vuorossa Kööpenhamina. Matka alkaa hautausmaalta, johon on haudattuna tunnettu tanskalainen filosofi, Søren Kierkegaard.
Søren Kierkegaard syntyi toukokuussa 1813 Kööpenhaminassa. Hänen isänsä oli raskasmielinen, ankara ja vahvasti uskonnollinen. Kierkegaardin uskonnollissävytteinen filosofia ei koskaan kertonut, miten meistä tulee onnellisia, vaan miten meidän tulee elää. Ihmisen tulee tuntea vastuunsa ja myös tehdä uhrauksia.
Samalta hautausmaalta löytyy myös itsemurhan tehneen ruotsalaisen kirjailijan Victoria Benedictssonin (1850–1888) hauta. Victoria Benedictssonin ei sopeutunut asemaansa; hän oli tyytymätön sukupuoleensa, avioliittoonsa, äitiyteensä. Victoria käytti kirjailijanimeä Ernst Ahlgren. Benedictssonin kohtalona oli rakastua tunnettuun kriitikkoon ja kulttuurivaikuttajaan Georg Brandesiin. Lemmentarina sai järkyttävän lopun, kun eräänä kesäiltana 1888 Victoria päätti elämänsä partaveitsellä hotellihuoneen yksinäisyydessä. Brandes oli nöyryyttänyt naista tämän sivistymättömyydellä ja lukemattomilla kirjoilla. Hän jopa antoi Benedictssonille kirjaluettelon luettavista kirjoista.
Benedictssonin onnettomasta elämästä on Suomessa kirjoittanut kulttuurihistorioitsija Kirsi Tuohela. Tuohela keskittyy tutkimuksessaan melankoliaa ja alakuloa ilmentäviin tai sitä kommentoiviin kirjoituksiin. Mukana myös kaksi muuta kirjailijaa, Amalie Skram ja Laura Marholm. Tuohelan mukaan näillä naisilla oli kaikilla ”menneisyyden naisen hermosto ja sydän ja tulevaisuuden naisen järki ja tahto”, jotka elävät ristiriidoissa, kärsivät sopeutumattomuudesta ja ovat onnettomia. Tähän voisi tietysti lisätä, mikä oli yhteiskunnan ja sosiaalisten paineiden osuus 1800-luvun lopussa eläneiden, omaa kirjoittajan uraa haaveilevien naisten elämässä.
Noudattiko Victoria Kierkegaardin neuvoa antautuen täysin rakkaudelle ja miehelle, joka ei koskaan antanut hänelle arvoa kirjailijana. Arvostusta naisena hän tuskin odottikaan.
Odotan mielenkiinnolla uusia jaksoja; ainakin ensimmäinen jakso on lupaava ja tarjoaa aivan uusia näkemyksiä eurooppalaiseen kulttuurihistoriaan.
Suomalaista kirjallisuutta:
Anna Kortelainen: Levoton nainen. 2003.
Kirsi Tuohela: Huhtikuun tekstit. Kolmen naisen koettu ja kirjoitettu melankolia 1870–1900. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1161. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 373 sivua. 2008.
Tiina Mahlamäki: Onnettomien ja sopeutumattomien naisten tekstejä: Arvio Kirsi Tuohelan väitöskirjasta 2008: Huhtikuun tekstit. Kolmen naisen koettu ja kirjoitettu melankolia
1870–1900. Elore, vol. 15 – 2/2008. Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.
Søren Kierkegaard syntyi toukokuussa 1813 Kööpenhaminassa. Hänen isänsä oli raskasmielinen, ankara ja vahvasti uskonnollinen. Kierkegaardin uskonnollissävytteinen filosofia ei koskaan kertonut, miten meistä tulee onnellisia, vaan miten meidän tulee elää. Ihmisen tulee tuntea vastuunsa ja myös tehdä uhrauksia.
 |
| 27-vuotiaasta Søren Kierkegaardista tehty piirros |
Samalta hautausmaalta löytyy myös itsemurhan tehneen ruotsalaisen kirjailijan Victoria Benedictssonin (1850–1888) hauta. Victoria Benedictssonin ei sopeutunut asemaansa; hän oli tyytymätön sukupuoleensa, avioliittoonsa, äitiyteensä. Victoria käytti kirjailijanimeä Ernst Ahlgren. Benedictssonin kohtalona oli rakastua tunnettuun kriitikkoon ja kulttuurivaikuttajaan Georg Brandesiin. Lemmentarina sai järkyttävän lopun, kun eräänä kesäiltana 1888 Victoria päätti elämänsä partaveitsellä hotellihuoneen yksinäisyydessä. Brandes oli nöyryyttänyt naista tämän sivistymättömyydellä ja lukemattomilla kirjoilla. Hän jopa antoi Benedictssonille kirjaluettelon luettavista kirjoista.
Benedictssonin onnettomasta elämästä on Suomessa kirjoittanut kulttuurihistorioitsija Kirsi Tuohela. Tuohela keskittyy tutkimuksessaan melankoliaa ja alakuloa ilmentäviin tai sitä kommentoiviin kirjoituksiin. Mukana myös kaksi muuta kirjailijaa, Amalie Skram ja Laura Marholm. Tuohelan mukaan näillä naisilla oli kaikilla ”menneisyyden naisen hermosto ja sydän ja tulevaisuuden naisen järki ja tahto”, jotka elävät ristiriidoissa, kärsivät sopeutumattomuudesta ja ovat onnettomia. Tähän voisi tietysti lisätä, mikä oli yhteiskunnan ja sosiaalisten paineiden osuus 1800-luvun lopussa eläneiden, omaa kirjoittajan uraa haaveilevien naisten elämässä.
Noudattiko Victoria Kierkegaardin neuvoa antautuen täysin rakkaudelle ja miehelle, joka ei koskaan antanut hänelle arvoa kirjailijana. Arvostusta naisena hän tuskin odottikaan.
Odotan mielenkiinnolla uusia jaksoja; ainakin ensimmäinen jakso on lupaava ja tarjoaa aivan uusia näkemyksiä eurooppalaiseen kulttuurihistoriaan.
| Victoria Benedictsson |
Suomalaista kirjallisuutta:
Anna Kortelainen: Levoton nainen. 2003.
Kirsi Tuohela: Huhtikuun tekstit. Kolmen naisen koettu ja kirjoitettu melankolia 1870–1900. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1161. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 373 sivua. 2008.
Tiina Mahlamäki: Onnettomien ja sopeutumattomien naisten tekstejä: Arvio Kirsi Tuohelan väitöskirjasta 2008: Huhtikuun tekstit. Kolmen naisen koettu ja kirjoitettu melankolia
1870–1900. Elore, vol. 15 – 2/2008. Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.
Kommentit
Lähetä kommentti