Useilla suomalaisilla kartanoilla oli omat myllynsä ja meijerinsä 1800-luvulla. Kesällä tuotetusta voista sai 1900-luvun alussa parhaan hinnan, kun sen myi syksyllä ja talvella Englannissa. Makeampi hapattamaton australialainen ja uusiseelantilainen voi säilyi paremmin. Voi oli kuitenkin merkittävä vientituote itsenäisyyden alkuvuosina, mutta suomalainen hapatettu voi alkoi jo nopeasti maistua kalalta tai lamppuöljyltä. Säilyvyysongelmien vuoksi Suomi ajautui voikriisiin, mikä johti kemistin ja tulevan nobelistin Artturi Ilmari Virtasen kehittämän AIV-voisuolan keksimiseen. Voin pH-arvoa nostamalla yli 6,0:n, makuvirheitä ei syntynyt. Vaikka AIV-suola otettiin nopeasti jokapäiväiseen käyttöön suomalaisissa meijereissä 1920-luvun loppupuolella, julkisuudessa AIV-voisuolasta ei puhuttu. Meijerikoulujen opettajien oli opetettava oppilailleen AIV-suolan käyttö, mutta vedottava samalla oppilaisiin, ettei asiasta saanut kertoa ulkopuolisille. Ensimmäisenä AIV-suolan salaisuudesta pääs...