Albert Edelfeltin suvun salaisuus Sydän-mediassa

AIV-suolaa ja kartanomeijereitä

Useilla suomalaisilla kartanoilla oli omat myllynsä ja meijerinsä 1800-luvulla.

Kesällä tuotetusta voista sai 1900-luvun alussa parhaan hinnan, kun sen myi syksyllä ja talvella Englannissa. Makeampi hapattamaton australialainen ja uusiseelantilainen voi säilyi paremmin. Voi oli kuitenkin merkittävä vientituote itsenäisyyden alkuvuosina, mutta suomalainen hapatettu voi alkoi jo nopeasti maistua kalalta tai lamppuöljyltä. Säilyvyysongelmien vuoksi Suomi ajautui voikriisiin, mikä johti kemistin ja tulevan nobelistin Artturi Ilmari Virtasen kehittämän AIV-voisuolan keksimiseen. Voin pH-arvoa nostamalla yli 6,0:n, makuvirheitä ei syntynyt. Vaikka AIV-suola otettiin nopeasti jokapäiväiseen käyttöön suomalaisissa meijereissä 1920-luvun loppupuolella, julkisuudessa AIV-voisuolasta ei puhuttu. Meijerikoulujen opettajien oli opetettava oppilailleen AIV-suolan käyttö, mutta vedottava samalla oppilaisiin, ettei asiasta saanut kertoa ulkopuolisille. Ensimmäisenä AIV-suolan salaisuudesta pääsivät perille ruotsalaiset 1940-luvun alussa. A.I.Virtasesta elämäkerran kirjoittanut Touko Perko toteaa, että meijerialan ammattilaisten isänmaallisuuden ansiosta tieto AIV-suolasta pysyi salassa yli 14 vuotta.

Isoisäni toimi 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa Wääksyn kartanomeijerin isännöitsijänä.  Meijeri tuotti vain voita, mitä vietiin Suomesta ainakin Englantiin. Voi pakattiin puisiin tynnyreihin, n. 30 kg nelikkoihin, minkä piti olla valmistettu nimenomaan valkopyökistä, koska kuulemma engelsmannin voissa ei saanut olla astian- eikä muitakaan sivumakuja.

AIV-suola siis saattoi olla käytössä pienessä kylämeijerissämme, sillä meijerin palveluksessa oli parhaimmillaan kolme koulutuksen saanutta meijerskaa. 1930-luvun laman jälkeen kartanomeijeri siirtyi Valion omistukseen.

Lähteet:

Vaarini, Kalle Vuolteen, aikaa kartanon isännöitsijänä muistelivat sekä isäni että setäni tammikuussa 2017, kun heitä asiasta haastattelin.

Kirjallisuus:
Perko, Touko: Mies, liekki ja unelma. Nobelisti A. I. Virtasen elämäntyö. Otava, 2015.

Vääksyn kartanomeijeri 1920-luvun lopussa. Kuvassa vaarini Kalle Vuolle sekä meijerin työntekijät.  Kuva löytyy osoitteesta:

(m.kangasala.fi/@Bin/4429807/teollisuuden_ja_tekniikan_perintö_n.pdf)