maanantai 25. maaliskuuta 2019


Vaivaisten ja köyhien hoidosta Pälkäneellä

Vaivaishoitojärjestelmä syntyi 1700- luvulla. Ruotuarmeijaperiaatteella kylän köyhät ruodutettiin ja jos he asuivat omillaan, heille annettiin tietty määrä elintarvikkeita. Ruotu vastasi hoidettaviensa kustannuksista. Ruotuhoito lakkautettiin 1900-luvun alussa. Oheinen tarina vaivaishoidon arjesta löytyy hämäläisosakunnan talteen keräämistä kertomuksista Pälkäneeltä.

Ruotuhoito otettiin Pälkäneellä käyttöön kirkkoherra Henrik Aspegrenin aikana (1813-25), ja hän oli varsin tarkka siitä, ettei hänen seurakunnassaan lapsia eikä muitakaan köyhiä enää laskettu kerjuulle. Vuoden 1817 asetuksessa olikin kerjääminen ankarasti kielletty ja seurakuntia velvoitettu rakentamaan vaivaistupia. Pälkäneellä ei siihen ryhdytty, vaan suosittiin ruotuhoitoa.

Kerjäläisiä kuitenkin riitti ja etenkin huonot vuodet lisäsivät niiden armeijaa. Ulkoseurakuntalaisia kyyditettiin kotiseurakuntiinsa ja oman seurakunnan jäseniä nuhdeltiin, ruodutettiin ja laitettiin jalkapuuhun. Varsin pahassa pulassa oli kirkkoherra Aspegren ns. konstinsa oppineiden kerjäläisten kansa. Likinäköinen Johan Sandberg oli niin mielistynyt kerjäämiseen, ettei viihtynyt renkinä eikä ruodussa. Useat kerran kotipaikkakunnalleen kerjäämisen vuoksi kyyditettynä lähti hän kerjuulle.  Tyytyväisenä hän istui jalkapuussa ja lähti taas maailmalle. Monen monta kokousta hänen takiaan pidettiin. Juho Juhonpoika Mälkilästä oli laulamalla Hämeenlinnan ja Tampereen markkinoilla  kerännyt itselleen almuja. Jalkapuun uhalla häntä tällaisesta kiellettiin ja määrättiin ruotuun. Kukaan ei kuitenkaan häntä halunnut pitää, koska oli ”puheissaan ruokoton ja työssään laiska”, joten hän lähti taas markkinoille laulamaan.

Ruotulainen Pälkäneeltä 1895. (Museovirasto). 


Kirkonkokouksissa värikästä kieltä

Kokouksia pidettiin myös kotipaikkakunnalleen kerjäten palanneiden venäläisten morsiamien vuoksi. Paheksuntaa herättivät etenkin naiset, jotka kirkonkokouksissa pitivät niin pahaa suuta, että kerjäämisen valvonnasta vastuussa olevat nimismiehet pitivät niitä aikaan ja paikkaan sopimattomina. Varsin värikästä on siis ollut köyhänkin elämä; syy siihen, miksi köyhäinhoidon armoille jouduttiin, olivat monenlaiset. Kaikin tavoin omin keinoin elannon hankkimisesta pidettiinkin kiinni – jopa kerjääminen oli parempi vaihtoehto. Moni vaivainen ei kovin mielellään valvonnan kohteeksi edes halunnut.

Lähteenä: Kaikuja Hämeestä: Hämäläis-osakunnan albumi 01.01.1908. Kaikuja Hämeestä: Hämäläis-osakunnan albumi no 7

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Hjalmar Munsterhjelm tallensi myös sydänhämäläistä maisemaa

Tuuloksessa syntynyt Hjalmar Munsterhjelm oli romanttista taidesuuntausta edustanut suomalainen maisemamaalari, joka maalasi useita töitä Hämeen luonnosta ja maisemista. Munsterhjelmille ovat tyypillisiä tummahkot maanläheiset mehevät värit. Maalaukset esittävät idyllistä järven rantamaisemaa, reheviä lehtoja. Tulevana kesänä onkin Hämeenlinnan taidemuseoon tulossa Hjalmar Munsterhjelmin kesänäyttely, ja siitä julkaistava kirja. Munsterhjelmin kokoelmissa on useita Sydän-Hämeessä syntyneitä maalauksia ja piirroksia.

Harmaat torpat, tuleentuvat pellot ja venevalkamat kertovat hänen tauluissaan rakkaudesta kotiseutuun. Munsterhjelm on ennen kaikkea muistettava Hämeen kuvaajana. Toivonniemen kartanon torppia sijaitsi Puutikkalassa ja Luopioisissa; Puutikkalasta löytyy mm. teos Puutikkalan mökkejä. Näillä alueilla hän ikään kuin kulki kuin omilla kotitanhuvillaan. Luonnoksia ja piirustuksia löytyy myös Sappeesta, kuten Kansallisgallerian kokoelmissa olevat piirrokset Mökki Sappeessa ja Järvimaisema Sappeessa. Tuuloksesta käsin hän teki maalausmatkoja Sydän-Hämeen maisemiin niin maitse kuin vesitse.

Hjalmar Munsterhjelm maalaa keväistä luontonäkymää. (Museovirasto).

Roineen lahdelma

Oheinen kuva on Zacharias Topeliuksen kirjasta: En resa i Finland, Matkustus Suomessa -teoksesta. Munsterhjelm kuului Topeliuksen valitsemiin taitelijoihin, jonka maalauksia käytettiin kirjassa yleisemminkin.


Hjalmar Munsterhjelm, ”Yksi Roineen lahdelma”, Kangasala. (Kansalliskirjasto). Litografia on tehty Hjalmar Munsterhjelmin alkuperäisen maalauksen pohjalta.


Kukkiajärvellä

Kukkiajärvellä -maalaus on valmistunut vuosien 1883-1889 välillä. Munsterhjelm alkoi 1880-luvulla keskittyä yksinomaan kauniiden maisematunnelmien tallettamiseen. Kaikki vuoden ja vuorokauden ajat tulivat käsitellyiksi öisistä kuutamoista keskipäivän aurinkoisiin helteisiin kuten tässä maalauksessa.

Kukkiajärvellä 1880-luvulla. (Kansallisgallerian arkistokokoelmat).



Haaveet merikapteenin urasta vaihtuivat taiteilijan ammattiin

Hämeestä kotoisin oleva Hjalmar Munsterhjelm syntyi Tuuloksen Toivoniemen kartanossa 19.10.1840 ja kuoli 2.4.1905 Helsingissä. Vanhemmat, aliratsumestari Gustaf Riggert Munsterhjelm ja Mathilda Charlotta Eleonora von Essen toivoivat pojasta taidemaalaria, mutta Hjalmar itse haaveili merikapteenin ammatista. Vanhemmat eivät siis lainkaan pitäneet poikansa mereen liittyvistä haaveiluista, sillä purjehdukset olivat vaarallisia. Koska poika oli taitava piirtäjä, isä päätti, että Hjalmarista tulisi taiteilija.

Vastoin vanhempiensa tahtoa Hjalmar kävi Turun merikoulua ja osallistui kahdelle Espanjan-purjehdukselle vuosina 1858 ja 1859. Vuonna 1860 isä Gustaf kuitenkin vei pojan Düsseldorfiin, missä tämä pääsi Werner Holmbergin yksityisoppilaaksi. Hjalmar Munsterhjelm valmistui vuonna taideakatemiasta 1865. Tämän lisäksi hän myös opiskeli Karlsruhen taideakatemiassa. Suomessa oli vielä tuohon aikaan harvinaista, että taiteilija sai näin pitkän taidekoulutuksen.


Lähteet:
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3455 (Aimo Reitala Hjalmar Munsterhjelmista)
Reitala, Aimo 1990, Hjalmar Munsterhjelm ja hänen maisemataiteensa. Retretti.
Hämeenlinnan taidemuseo, amanuenssi Maria Laine.