Vaivaisten
ja köyhien hoidosta Pälkäneellä
Vaivaishoitojärjestelmä syntyi 1700- luvulla. Ruotuarmeijaperiaatteella
kylän köyhät ruodutettiin ja jos he asuivat omillaan, heille annettiin tietty
määrä elintarvikkeita. Ruotu vastasi hoidettaviensa kustannuksista. Ruotuhoito
lakkautettiin 1900-luvun alussa. Oheinen tarina vaivaishoidon arjesta löytyy hämäläisosakunnan talteen keräämistä kertomuksista Pälkäneeltä.
Ruotuhoito otettiin Pälkäneellä käyttöön kirkkoherra Henrik
Aspegrenin aikana (1813-25), ja hän oli varsin tarkka siitä, ettei hänen
seurakunnassaan lapsia eikä muitakaan köyhiä enää laskettu kerjuulle. Vuoden
1817 asetuksessa olikin kerjääminen ankarasti kielletty ja seurakuntia velvoitettu
rakentamaan vaivaistupia. Pälkäneellä ei siihen ryhdytty, vaan suosittiin ruotuhoitoa.
Kerjäläisiä kuitenkin riitti ja etenkin huonot vuodet
lisäsivät niiden armeijaa. Ulkoseurakuntalaisia kyyditettiin kotiseurakuntiinsa
ja oman seurakunnan jäseniä nuhdeltiin, ruodutettiin ja laitettiin jalkapuuhun.
Varsin pahassa pulassa oli kirkkoherra Aspegren ns. konstinsa oppineiden
kerjäläisten kansa. Likinäköinen Johan Sandberg oli niin mielistynyt
kerjäämiseen, ettei viihtynyt renkinä eikä ruodussa. Useat kerran
kotipaikkakunnalleen kerjäämisen vuoksi kyyditettynä lähti hän kerjuulle. Tyytyväisenä hän istui jalkapuussa ja lähti
taas maailmalle. Monen monta kokousta hänen takiaan pidettiin. Juho Juhonpoika Mälkilästä oli laulamalla Hämeenlinnan ja Tampereen markkinoilla kerännyt itselleen almuja. Jalkapuun uhalla häntä tällaisesta
kiellettiin ja määrättiin ruotuun. Kukaan ei kuitenkaan häntä halunnut pitää,
koska oli ”puheissaan ruokoton ja työssään laiska”, joten hän lähti taas
markkinoille laulamaan.
 |
| Ruotulainen Pälkäneeltä 1895. (Museovirasto). |
Kirkonkokouksissa
värikästä kieltä
Kokouksia pidettiin myös kotipaikkakunnalleen kerjäten
palanneiden venäläisten morsiamien vuoksi. Paheksuntaa herättivät etenkin
naiset, jotka kirkonkokouksissa pitivät niin pahaa suuta, että kerjäämisen
valvonnasta vastuussa olevat nimismiehet pitivät niitä aikaan ja paikkaan
sopimattomina. Varsin värikästä on siis ollut köyhänkin elämä; syy siihen,
miksi köyhäinhoidon armoille jouduttiin, olivat monenlaiset. Kaikin tavoin omin keinoin elannon hankkimisesta pidettiinkin kiinni – jopa kerjääminen oli parempi vaihtoehto. Moni vaivainen ei kovin mielellään valvonnan kohteeksi edes halunnut.
Lähteenä: Kaikuja Hämeestä: Hämäläis-osakunnan albumi 01.01.1908.
Kaikuja Hämeestä: Hämäläis-osakunnan albumi no 7
Kommentit
Lähetä kommentti