Siirry pääsisältöön

Vaivaisten ja köyhien hoidosta Pälkäneellä

Vaivaishoitojärjestelmä syntyi 1700- luvulla. Ruotuarmeijaperiaatteella kylän köyhät ruodutettiin ja jos he asuivat omillaan, heille annettiin tietty määrä elintarvikkeita. Ruotu vastasi hoidettaviensa kustannuksista. Ruotuhoito lakkautettiin 1900-luvun alussa. Oheinen tarina vaivaishoidon arjesta löytyy hämäläisosakunnan talteen keräämistä kertomuksista Pälkäneeltä.

Ruotuhoito otettiin Pälkäneellä käyttöön kirkkoherra Henrik Aspegrenin aikana (1813-25), ja hän oli varsin tarkka siitä, ettei hänen seurakunnassaan lapsia eikä muitakaan köyhiä enää laskettu kerjuulle. Vuoden 1817 asetuksessa olikin kerjääminen ankarasti kielletty ja seurakuntia velvoitettu rakentamaan vaivaistupia. Pälkäneellä ei siihen ryhdytty, vaan suosittiin ruotuhoitoa.

Kerjäläisiä kuitenkin riitti ja etenkin huonot vuodet lisäsivät niiden armeijaa. Ulkoseurakuntalaisia kyyditettiin kotiseurakuntiinsa ja oman seurakunnan jäseniä nuhdeltiin, ruodutettiin ja laitettiin jalkapuuhun. Varsin pahassa pulassa oli kirkkoherra Aspegren ns. konstinsa oppineiden kerjäläisten kansa. Likinäköinen Johan Sandberg oli niin mielistynyt kerjäämiseen, ettei viihtynyt renkinä eikä ruodussa. Useat kerran kotipaikkakunnalleen kerjäämisen vuoksi kyyditettynä lähti hän kerjuulle.  Tyytyväisenä hän istui jalkapuussa ja lähti taas maailmalle. Monen monta kokousta hänen takiaan pidettiin. Juho Juhonpoika Mälkilästä oli laulamalla Hämeenlinnan ja Tampereen markkinoilla  kerännyt itselleen almuja. Jalkapuun uhalla häntä tällaisesta kiellettiin ja määrättiin ruotuun. Kukaan ei kuitenkaan häntä halunnut pitää, koska oli ”puheissaan ruokoton ja työssään laiska”, joten hän lähti taas markkinoille laulamaan.

Ruotulainen Pälkäneeltä 1895. (Museovirasto). 


Kirkonkokouksissa värikästä kieltä

Kokouksia pidettiin myös kotipaikkakunnalleen kerjäten palanneiden venäläisten morsiamien vuoksi. Paheksuntaa herättivät etenkin naiset, jotka kirkonkokouksissa pitivät niin pahaa suuta, että kerjäämisen valvonnasta vastuussa olevat nimismiehet pitivät niitä aikaan ja paikkaan sopimattomina. Varsin värikästä on siis ollut köyhänkin elämä; syy siihen, miksi köyhäinhoidon armoille jouduttiin, olivat monenlaiset. Kaikin tavoin omin keinoin elannon hankkimisesta pidettiinkin kiinni – jopa kerjääminen oli parempi vaihtoehto. Moni vaivainen ei kovin mielellään valvonnan kohteeksi edes halunnut.

Lähteenä: Kaikuja Hämeestä: Hämäläis-osakunnan albumi 01.01.1908. Kaikuja Hämeestä: Hämäläis-osakunnan albumi no 7

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erkkolan tehdas valmisti invalidipyöriä

Sain polkupyörähistoriaa ja -perinnettä vaalivalta Vanhat Velot ry:n Markku Lahtiselta mielenkiintoista tietoa Erkkolan pyörätehtaasta, jossa valmistettiin ainoana Suomessa pelkästään invalidipyöriä.  Tavallisten pyörän kokoajia, jotka ovat tehneet pyöriä muiden valmistamista osista, on ollut lähes joka kylässä - kaupungeissa jopa kymmenittäin. Kotimaisia pyörämerkkejä on todennäköisesti ollut Suomessa pitkälti toistatuhatta, mutta Erkkolan tehdas on ollut ainoa laatuaan. Erkkolan tehtaan  invavaunu. Lähde: Pikajalka 3 2015. Ilmajoen Koskenkorva on tunnettu lähinnä viinatehtaastaan, mutta paikkakunnalla sijaitsi 1900-luvun alusta myös Erkkolan pyörätehdas, jonka pääartikkelina olivat sotien jälkeen invalidipyörät. Ilmajokinen Salomon Erkkola oli yksi monista Pohjois-Amerikkaan vaurautta hakemaan lähteneistä siirtolaisista. Suomeen palaamisensa jälkeen, vuonna 1900, Erkkola ryhtyi korjailemaan polkupyöriä. Myöhemmin hän alkoi myös koota niitä. Pyörät syntyivät ajall...
1 kommentti
Read more »

Elintarvikkeiden hinnoista 1909

Työtilastollinen aikakauskirja 1.1.1909 - elintarvikkeiden hinnat maamme eri paikkakunnilla 1909 vuoden toisella neljänneksellä. Suomalainen ruoka on on tunnetusti kallista - näin pidemmälläkin perspektiivillä tarkasteltuna. Tutkimus Ammattityöläisten toimeentuloehdot Suomessa vv. 1908-1909 ilmestyi toukokuussa 1912 Suomen yleisen työtilaston XIII osana. Tutkimus sisälsi pelkästään tilastoja yli 200 sivua ja noin saman verran yhteenvetoa sekä tulosten esittelyä. Asialla eivät olleet nyt työläiset, vaan porvaristaustainen ammattientarkastaja, Vera Hjelt, jonka laati tutkimuksen oman työnsä sekä kansanedustajuuden ohessa. Valtion kustannuksella painatettiin 1000 taloustilikirjaa jaettavaksi perheisiin, joiden tuli kerätä aineistoa tutkimusta varten.  Vera Hjelt kuljetti tarkastuskäynneillään kirjoja mukanaan jättäen ne asiamiesten välityksellä jaettavaksi. Tutkimuksen palauttajille luvattiin vielä erikseen 12 tai 15 markan palkkio jokaisesta vuoden aikana huolellises...
Lähetä kommentti
Read more »

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat j...
Lähetä kommentti
Read more »