Amsterdam Rijksmuseum Art -kokoelmista (Flickr)
Keskiajan terveydenhoidossa suosittiin yleisesti ruokajärjestystä,
elämänohjeita, lepoa ja unta, ruumiinharjoituksia, kylpyjä sekä lääkkeitä,
joita valmistettiin tavallisimmin yrteistä. Filosofian tohtori, Timo Joutsivuo,
on perehtynyt yllämainittuihin keskiajan lääketieteellisiin teksteihin, jotka
neuvoivat, miten elää ja syödä hyvin. Ohjeet ovat yksityiskohtaisia. Joutsivuon
tuore kirja Terveys keskiajan
lääketieteessä kertoo keskiajan ihmisistä ja ennen kaikkea ruoan
merkityksestä.
Ruoka lääkitsee
On laskettu, että keskiaikaisten terveysoppaiden ja
–kirjojen aiheista yli puolet käsitteli ravintoa, eli ruokaa ja juomaa.
Lukemattomien eri juoma- ja ravintoaineiden analysointi, eli mikä ruoka-aine
oli helposti sulavaa ja mikä ei ja millaisiin sairauksiin se vaikutti, vaikutti
keskiajan lääketieteessä käsityksiin terveydestä. Ihminen on sitä, mitä hän syö
-ajattelu ei ollut vierasta keskiajan lääkärillekään. Keskiajan terveysoppaat
olivat siis täynnä ravintosuosituksia, joita tosin pystyivät noudattamaan vain
rikkaat.
Keskiajan terveysajattelussa painotettiin Aristoteleen ja
monen muun antiikin ajattelijan näkemystä kohtuudesta hyvän elämän ja terveyden
lähteenä. Ihmisen ikääntymistäkin hahmotettiin sen mukaan, mitä hän jaksoi ja
kykeni tekemään. Erittäin ymmärrettävää aikakautena, jolloin elettiin kuoleman
varjossa silti elämän nautintoja varjellen.
Joutsivuo etenee kirjassaan johdonmukaisesti löytäen monien
nykyisten vaivojen pohdiskelulle ja terveystrendeille viitteitä jo keskiajalta.
Lääkärit uskoivat, että ruoka ja juomamme nesteet muuttuivat ruumiissa osaksi
meitä. Elämä kulutti ruumista, mutta ravinnon avulla suurin osa menetyksistä
pystyttiin paikkaamaan. Periaate kuitenkin oli, että lähes kaikki ruoka on
lääkitsevää. Tiedettiin, että tietyillä kasveilla oli lääkinnällisiä
ominaisuuksia.
Kenenkään ei pidä
syödä ennen kuin vatsa on tyhjä. Syö siis kohtuudella ja vältä ylensyöntiä.
Hyviä ohjeita varsinkin näin joulun alla. Lisäksi tuli käyttää vain sellaisia ruokia,
jotka sopivat parhaiten kunkin omalle luonnolle, sillä itselle parhaiten
sopivat ruoat sulavat helpoiten.
Mausteita käytettiin myös lääkinnällisessä mielessä, minkä lisäksi niitä
käytettiin ravinnossa tasapainottavina ainesosina. Käsiä pestiin usein, ennen
ja jälkeen ruokailun: käsien pesu
ruokailun jälkeen pesee kädet ja kirkastaa silmät.
Paasto säänteli
ruokailua
Paastoaminen oli keskeinen osa keskiajan ihmisen elämää,
varsinkin kun paastopäiviä osui vuoteen noin 140. Paasto tarkoitti pidättymistä
lihan syönnistä. Myöskään maitoa, rasvaa, voita ja kananmunia ei saanut syödä
ja aterioita oli päivässä vain yksi. Sydänkeskiajalla lihansyönnistä
pidättäytymistä alettiin kuitenkin pitää harhaoppisena ja lihan syönti oli
kristitylle lähes velvollisuus. Koska Jumala oli antanut kaikki eläimet ihmisen
valtaan, ihmisellä oli oikeus tappaa ja syödä elämiä. Luonnossa vallitsi tietty
hierarkia, kun kasvit olivat eläimiä varten ja eläimet ihmisiä varten.
Kirja monipuolistaa ja oikoo käsityksiä niin keskiajan
lääketieteestä kuin ajan tiedeymmärryksestä yleensä. Kirjan loppuun on
sijoitettu pienoiselämäkertoja keskiajan tunnetuimmista lääkäreistä. Tässä
vaiheessa lukija huomaa kaipaavansa kirjaan asiaankuuluvaa kuvitusta, joka nyt
tyystin puuttuu. Keskiajan kuvataiteessa aiheesta on kuitenkin jopa
runsaudenpulaa.
Timo Joutsivuo, Terveys keskiajan lääketieteessä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (2015)
Aiheesta myös osoitteessa http://www.saunalahti.fi/arnoldus/keskiaik.html
