Ravinto ja terveys keskiajan lääketieteessä

Amsterdam Rijksmuseum Art -kokoelmista (Flickr)

Keskiajan terveydenhoidossa suosittiin yleisesti ruokajärjestystä, elämänohjeita, lepoa ja unta, ruumiinharjoituksia, kylpyjä sekä lääkkeitä, joita valmistettiin tavallisimmin yrteistä. Filosofian tohtori, Timo Joutsivuo, on perehtynyt yllämainittuihin keskiajan lääketieteellisiin teksteihin, jotka neuvoivat, miten elää ja syödä hyvin. Ohjeet ovat yksityiskohtaisia. Joutsivuon tuore kirja Terveys keskiajan lääketieteessä kertoo keskiajan ihmisistä ja ennen kaikkea ruoan merkityksestä.

Ruoka lääkitsee

On laskettu, että keskiaikaisten terveysoppaiden ja –kirjojen aiheista yli puolet käsitteli ravintoa, eli ruokaa ja juomaa. Lukemattomien eri juoma- ja ravintoaineiden analysointi, eli mikä ruoka-aine oli helposti sulavaa ja mikä ei ja millaisiin sairauksiin se vaikutti, vaikutti keskiajan lääketieteessä käsityksiin terveydestä. Ihminen on sitä, mitä hän syö -ajattelu ei ollut vierasta keskiajan lääkärillekään. Keskiajan terveysoppaat olivat siis täynnä ravintosuosituksia, joita tosin pystyivät noudattamaan vain rikkaat.

Keskiajan terveysajattelussa painotettiin Aristoteleen ja monen muun antiikin ajattelijan näkemystä kohtuudesta hyvän elämän ja terveyden lähteenä. Ihmisen ikääntymistäkin hahmotettiin sen mukaan, mitä hän jaksoi ja kykeni tekemään. Erittäin ymmärrettävää aikakautena, jolloin elettiin kuoleman varjossa silti elämän nautintoja varjellen.

Joutsivuo etenee kirjassaan johdonmukaisesti löytäen monien nykyisten vaivojen pohdiskelulle ja terveystrendeille viitteitä jo keskiajalta. Lääkärit uskoivat, että ruoka ja juomamme nesteet muuttuivat ruumiissa osaksi meitä. Elämä kulutti ruumista, mutta ravinnon avulla suurin osa menetyksistä pystyttiin paikkaamaan. Periaate kuitenkin oli, että lähes kaikki ruoka on lääkitsevää. Tiedettiin, että tietyillä kasveilla oli lääkinnällisiä ominaisuuksia.

Kenenkään ei pidä syödä ennen kuin vatsa on tyhjä. Syö siis kohtuudella ja vältä ylensyöntiä. Hyviä ohjeita varsinkin näin joulun alla.  Lisäksi tuli käyttää vain sellaisia ruokia, jotka sopivat parhaiten kunkin omalle luonnolle, sillä itselle parhaiten sopivat ruoat sulavat helpoiten.  Mausteita käytettiin myös lääkinnällisessä mielessä, minkä lisäksi niitä käytettiin ravinnossa tasapainottavina ainesosina. Käsiä pestiin usein, ennen ja jälkeen ruokailun: käsien pesu ruokailun jälkeen pesee kädet ja kirkastaa silmät.

Paasto säänteli ruokailua

Paastoaminen oli keskeinen osa keskiajan ihmisen elämää, varsinkin kun paastopäiviä osui vuoteen noin 140. Paasto tarkoitti pidättymistä lihan syönnistä. Myöskään maitoa, rasvaa, voita ja kananmunia ei saanut syödä ja aterioita oli päivässä vain yksi. Sydänkeskiajalla lihansyönnistä pidättäytymistä alettiin kuitenkin pitää harhaoppisena ja lihan syönti oli kristitylle lähes velvollisuus. Koska Jumala oli antanut kaikki eläimet ihmisen valtaan, ihmisellä oli oikeus tappaa ja syödä elämiä. Luonnossa vallitsi tietty hierarkia, kun kasvit olivat eläimiä varten ja eläimet ihmisiä varten.

Kirja monipuolistaa ja oikoo käsityksiä niin keskiajan lääketieteestä kuin ajan tiedeymmärryksestä yleensä. Kirjan loppuun on sijoitettu pienoiselämäkertoja keskiajan tunnetuimmista lääkäreistä. Tässä vaiheessa lukija huomaa kaipaavansa kirjaan asiaankuuluvaa kuvitusta, joka nyt tyystin puuttuu. Keskiajan kuvataiteessa aiheesta on kuitenkin jopa runsaudenpulaa.

Timo Joutsivuo, Terveys keskiajan lääketieteessä.  Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (2015)

Aiheesta myös osoitteessa http://www.saunalahti.fi/arnoldus/keskiaik.html