Kristiina Hultgrenin kummallinen elämäntarina

 

Vuonna 1834 kuoli Marian sairaalassa Pietarissa Kristiina Hultgren -niminen nainen. Hänen tarinansa alkaa vuodesta 1788, jolloin Lundström-niminen mies kuljetti Ruotsista kahdeksanvuotiaan, hienoihin vaatteisiin puetun tyttölapsen Suomeen hankkien hänelle ensin kodin Sipoon pitäjän, Kallbäckin kylästä, erään maanviljelijän luota. Tytön isästä ja äidistä ei mainittu sanaakaan.

Holhoojalta toiselle

Kun Lundström oli jättänyt tyttären sipoolaisen talonpojan huostaan, vei hän talon isännän syrjään ja jutteli hänen kanssaan pitkän tovin. Mitä salaisuuksia Lundström silloin sipoolaiselle talonpojalle paljasti, ei ole koskaan käynyt selville. Talonpoika sai huomattavan summan rahaa ja antoi tytön tuojalle vaitiololupauksen. Suoritettuaan asiansa Lundström matkusti takaisin Ruotsiin. Sipoon silloinen kirkkoherra Fabritius merkitsi kirkonkirjoihin, että Kristiina Hultgren kuului kasvatustyttärenä kallbäckiläisen maanviljelijän perheeseen. Tytön syntymävuodeksi ilmoitettiin vuosi 1780 ja synnyinpaikaksi Tukholma. Yhtäkkiä sai sipoolainen talonpoika sitten määräyksen luovuttaa kasvattityttärensä toisiin käsiin. Tytön uudeksi holhoojaksi tuli majuri Köhler-niminen aatelissukuinen mies, eli mahdollisesti majuri Anders Erik von Köhler (1728–1800) Sipoon Savijärven kartanosta (Gård), joka muutti perheineen vuonna 1796 Janakkalaan.

Kristiina selvittää salaisuutensa

Majurin perheessä Kristina sai oppia hienostuneita tapoja ja vieraita kieliä. Hän saavutti nopeasti luku- ja kirjoitustaidon. Eräänä päivänä Kristiinan ollessa silloin hiukan toisella kymmenellä saapui majuri Köhlerin luo korkea-arvoinen ruotsinmaalainen upseeri. Tämä osoitti erityistä huomiota majurin kasvattitytölle leikkien ja puhellen hänen kanssaan koko päivän. Illalla sulkeutui upseeri sitten talonisännän työhuoneeseen, jossa alkoivat keskustelut hiljaisella äänellä. Kristiina, joka jo alkoi ymmärtää, että hänen elämässään oli jotakin salaperäistä, hiipi oven taakse kuuntelemaan. Silloin hän kuuli kasvatusisänsä ja majurin keskustelun; majuri muun muassa sanoi, että tytön isä oli Ruotsin kuningas Kustaa III, joka kaikessa hiljaisuudessa oli lähettänyt aviottoman lapsensa Suomeen kasvatettavaksi.

Lapsellisuudessaan Kristiina ei kuitenkaan osannut pitää salaisuuttaan omana tietonaan, vaan kertoi kasvatusisälleen, että hän oli kuullut tuon salaisen keskustelun. Hän alkoi kiven kovaan vaatia kasvatusisältään lähempiä tietoja lapsuudestaan sekä vanhemmistaan. Aluksi majuri vihastui, mutta koetti sitten lyödä kaikki leikiksi selittäen, että tyttö oli kuullut väärin ja ettei Kristiina ollut muuta kuin aivan tavallinen löytölapsi, jonka isästä enempää kuin äidistäkään ei tiedetty mitään.

Kahden vuoden päästä tyttö siirrettiin taas uudelle holhoojalle. Upseeri vei tytön mukanaan Porvooseen ja siellä he astuivat laivaan. Laiva, johon upseeri suojatteineen oli astunut, purjehti suoraan Haapasaloon. Täällä upseeri luovutti Kristiinan erään vanhemman leskirouvan huostaan.

Asuttuaan jonkin aikaa uuden kasvatusäitinsä kanssa Haapasalossa, eli mahdollisesti Kotkan edustalla olevassa Haapasaaressa* (*todennäköisesti kuitenkin Viron Haapsalussa), muutti rouva suojatteineen Rääveliin (Tallinnaan). Kohta Rääveliin muutettuaan rouva kuitenkin kuoli ja Kristiina jäi kasvatusäitinsä sukulaisten huostaan. Kohta Eestiin muutettuaan Kristiina oli alkanut saada Ruotsista vakituista avustusta ja myöhemmin hän sai kirjeen, että heti Venäjän sodan loputtua hänet kutsuttaisiin Ruotsiin, ja hän pääsisi sille paikalle, joka hänelle kuului. Kustaa III kuitenkin murhattiin 1792 ja pian sen jälkeen lakkasi myös avustus, jonka Kristiina säännöllisesti oli kuninkaan eläessä nauttinut. Hänen holhoojansa kuolivat ja tytöllä ei ollut muuta neuvoa kuin alkaa elättää itseään kättensä töillä. Kristiina Hultgrenin alkuperää on tarkastellut myös henkilöhistoriaan perehtynyt historioitsija A.R. Cederberg otsikolla: Kristiina Hultgren. Kuninkaantytär vaiko seikkailijatar? (1916).

Köyhäinhoidon huostaan

Kristina sai paikan erään saksalaisen aatelisperheen luona ja muutti perheen kanssa Moskovaan. Vuonna 1810 Kristiina muutti Pietariin, jossa hän viipymättä ilmoittautui Ruotsin lähettiläälle. Kristiina alkoi taas säännöllisesti saada eläkettä Ruotsista. Lähettiläs oli kuitenkin ilmoittanut, ettei Kristiina enää kertaakaan saisi näyttäytyä hänen luonaan. — Pelkäsiköhän hän ehkä jotakin skandaalia, vai olivatko Ruotsin silloiset hallitusherrat antaneet erikoisia määräyksiä. — Se pieni eläke, minkä Kristiina Ruotsista sai, ei kuitenkaan riittänyt hänelle edes kunnolliseen ylläpitoon, vaan hän joutui niiden almujen varaan, mitä Pietarin ruotsalainen seurakunta hänelle myönsi. Vuonna 1834 Kristiina sitten sairastui äkkiä ja hänet toimitettiin kaupungin köyhäinsairaalaan. Kun Kristiina tunsi kuolemansa lähenevän, kutsui hän luokseen erään tohtori Ehrströmin ja kertoi tälle koko vaiherikkaan elämäntarinansa.

 

(Lähde: Seura nro 30 22.7.1936, s. 10)

 Kuka sitten oli tämä salaperäinen nainen?

Viipurissa vieraillut tohtori Ehrström merkitsi muistiin keskustelunsa kummallisen potilaansa kanssa. Erikoisen merkityksellisenä tohtori piti Kristiinan sanoja: Kun minä olen kuollut, lähettäkää tämä käärö Kustaa Aadolfin lapsille ja sanokaa, ettei heidän onnettomalla tädillään ollut enempää annettavaa. Tuo salaperäinen käärö avattiin Kristiinan kuoleman jälkeen ja silloin todettiin, että siinä oli vain muutamia venäläisiä ja ruotsalaisia hopearahoja. Kuka sitten oli tämä salaperäinen nainen? Tohtori Ehrström, joka kirjoitti muistiin keskustelunsa Kristiinan kanssa, on omana mielipiteenään lausunut, että nainen oli erehdyttävästi Kustaa III:n näköinen. Hänellä oli samanlaiset silmät, nenä ja hänen puhetavassaankin oli jotakin kuninkaan puhetapaa muistuttavaa. Lisäksi - kuka oli tuo sipoolainen talonpoika, kuka korkea upseeri, joka vei tytön Suomenlahden toiselle puolen ja kuka hänen viimeinen holhoojansa? Jos Kristiina Hultgren kaikesta huolimatta oli Kustaa III:n tytär, viittaavat useat seikat siihen, että hänen äitinsä olisi ollut kreivitär Löwenhjelm— kevytjalkainen kreivitär, jonka tiedetään olleen läheisissä suhteissa kuninkaaseen. Kristiinan äiti olisi voinut olla myös yksinkertainen kaunis porvaristyttö, joka oli saanut armon kuninkaan edessä. Olipa asia miten tahansa, tämä salaperäisyyden verhoama nainen muutti Ruotsista aluksi Sipooseen vuonna 1788 ja häipyi sitten vuosien päästä maasta yhtä salaperäisesti kuin oli tullutkin.

Kokoelmapäällikkö Juha Jämbäck Porvoon museosta kertoo, ettei heidän kokoelmissaan ole tietoja Kristiina Hultgrenista. Hänelle asia oli uusi.  Toisaalta tarinassa oli hänen mielestään jotain samankaltaisuutta porvoolaisen Ulla Möllersvärdin kanssa. Hänellä oli tarinan mukaan Aleksanteri I:n kanssa salattu lapsi. Tämä kuoli kuitenkin pienenä.

Lähteet:

Arne Koski, Kuninkaan tytär, joka eli kasvattina Sipoossa ja kuoli köyhien sairaalassa Pietarissa. Seura nro 30 22.7.1936, s. 10–11.

Cederberg, A. R., Kristiina Hultgren. Kuninkaantytär vaiko seikkailijatar? Saman tekijän kirjassa: Vanhaa ja uutta. Porvoo 1916. s. 133—139.

Kokoelmapäällikkö Juha Jämbäckin haastattelu, Porvoon museo 31.10.2023.

Majuri Köhleristä:

Geni: https://www.geni.com/people/Anders-Erik-von-K%C3%B6hler/6000000027374532932?through=6000000014146789621 ja Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5907771124&aineistoId=1174568700