Keisarin tanssit Vaasassa 1819

 

Keisari Aleksanteri I:n neljästä Suomen matkasta viimeisin suuntautui Pohjois-Suomeen syyskesällä 1819. Matkan tarkoitusta on pohdittu myöhemmin.  Aikaisemmat matkat olivat suuntautuneet Etelä-Suomen alueelle ja päämäärät olivat puhtaasti poliittisia. Todennäköistä on, että laaja kiertomatka maan pohjoisemman osan kautta liittyi olosuhteiden selvittämiseen osana suurempaa arviota valtakunnan puolustuksesta. Matka kesti toista kuukautta ja alkoi Laatokan Karjalasta heinäkuussa ja eteni Savon ja Kainuun kautta Ouluun ja Tornioon. Sieltä matka jatkui rannikkoa pitkin etelään, ensin Vaasaan ja sitten Turun, Hämeenlinnan sekä Tampereen kautta Helsinkiin. Helsingistä keisari palasi kotiin Pietariin syyskuun 15. päivänä.

Aleksanteri I:n muotokuva vuodelta 1821. (Johan Erik Lindh, Lappeenrannan taidemuseo)

Näytti siltä kuin väkijoukko olisi kantanut keisaria käsillään

Uudestakaarlepyystä ja Oravaisista matka jatkui Vaasaan 4. päivänä syyskuuta 1819. Keisarin seurueeseen kuuluivat muun muassa skotlantilainen henkilääkäri James Willie, tulkki vänrikki Karl Mauritz Martinau ja hovimestari O. Müller. Myös ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinder ja nuori, vielä 24-vuotias kapteeni Sebastian Gripenberg Sääksmäeltä olivat keisarin seurueessa. Molemmat olivat keisarin oppaina osan matkaa. Lisäksi mukana oli keittiö- ja ajomiehistöä.

Valmistelut olivat alkaneet hyvissä ajoin ja kaupungin ulkopuolelle oli pystytetty patsaiden päällä oleva kunniaportti, joka oli koristettu vertaiskuvauksellisilla kuvioilla ja keisarin vaakunakilvillä. Ylimpänä nähtiin keisarillinen vaakuna, jota ympäröi keisarin tammenlehtiseppeleiden koristamat nimikirjaimet. Koristelaitoksen ulkosivua kaunisti Aleksanterin ja Elisabetin kruunutetut nimikirjaimet, varustettuna seuraavalla ruotsinkielisellä kirjoituksella: Kaikkialla seuraa Teitä Alamaisten Siunaukset ja Rakkaus. Myös muutamia yksityisiä rakennuksia kaunisti Vaasassa seppelekoristelmat.

 

Oltuaan mukana keisari Aleksanteri I:n seurueessa Suomen-matkalla vuonna 1819 julkaisi Sebastian Gripenberg (1795–1869) siitä vuonna 1828 matkakuvauksen Berättelse om Kejsar Alexanders färd från Nissilä gästgifveri till staden Kajana under Hans Mäjestäts sednaste resa till Storfustendömet Finland om sommarn år 1819. (Kuvalähde: Ida Vinblad, Museovirasto).

Sitten kuin kaupungin maistraatti ja porvaristo mainitun kunniaportin luona olivat ottaneet vastaan ja tervehtineet keisaria tämän saapuessa kaupunkiin puoli kolmelta 4. päivänä syyskuuta, sirottelivat samassa tilaisuudessa nuoret valkopukuiset tytöt kukkia hänen tielleen. Keisari ajoi sisälle tuohon tiheän väkijoukkojen täyttämään pieneen kaupunkiin. Eteläpohjalaiset tungeksivat vaunujen ympärillä, niin että näytti siltä kuin väkijoukko olisi kantanut keisaria käsillään. Keisarin vaunut ajoivat hovioikeudentalon eteen. Hovioikeuden presidentti C. F. Rotkirch tervehti talon ulkopuolelle kokoontunutta kansanjoukkoa.

Vanha Vaasa ennen paloa. Kirkon edessä hovioikeuden talo. (Suomen Kuvalehti 26.6.1926)

Tanssiaiset alkoivat keisarin poloneesilla

Kohta hämärän tullen klo 7 aikaan alettiin sytyttää kaupungissa juhlavalaistusta niin muhkeasti ja ylellisesti kuin oli mahdollista. Samaan aikaan alkoivat suuret kaupungin porvariston toimeenpanemat tanssiaiset, joita hänen keisarillinen majesteettinsa oli luvannut kunnioittaa. Tanssipidot olivat yhdistetyissä Grönbergin ja Holmbergin taloissa. Kun nuo 300 kutsuvierasta olivat kokoontuneet, astui keisari I tanssisaliin. Eräs nuori kaunis Vaasan neiti sai armon tanssia keisarin kanssa poloneesia. Tanssiaiset alkoivatkin poloneesilla, johon keisari otti osaa vieden tanssiin vuorotellen 12 rouvaa ja kolme naimatonta naista. Toimitus kävi niin, että valtiosihteeri ja vapaaherra R.H.Rehbinder kumarsi naiselle, joka sai armon tanssia keisarin kanssa. Rehbinder luovutti naisen keisarin seuralaiselle ja nuoruuden ystävälle ruhtinas Volkonskille. Tämä puolestaan vei naisen poloneesiin. Volkonskin saattaessa naisen keisarin luo sai keisari vihdoin hänet tanssiparikseen. Yhtenä rouvista oli 34-vuotias presidentinrouva Rotkirch. Myös Vaasan muut arvokkaammat porvarinrouvat, kuten pormestarin rouva, saivat armon karkeloida keisarin parina näissä tanssiaisissa.

Yksi niistä nuorista naisista, joita keisari tässä juhlatilaisuudessa huomiollaan kunnioitti, oli Rotkirchin silloin 13-vuotias muori tytär Augusta, maalaajatar Matilda Rotkirchin sisar. Toinen oli 18-vuotias Louise Höckert, kauppaneuvos Herman Höckertin tytär, jonka isä oli ollut Vaasan edustajana Porvoon valtiopäivillä. Niinpä keisari käyttäen ranskan kieltä, kysyi, mitä vierasta kieltä neito puhui, mihin neiti vastasi: ”ranskaa”, Teidän Majesteettinne”. Sen jälkeen keisari kysyi, missä neito oli saanut kasvatuksensa. Kun nuori neiti vastasi: ”Tukholmassa, Teidän Majesteettinne”, oli hallitsija virkannut: Miks´ei yhtä hyvin Pietarissa? Meillä on siellä oivallisia nuorten neitojen kasvatuslaitoksia. Pelotta ja arkailematta oli neiti Höckert vastannut, että hänen isällään, joka oli syntynyt Tukholmassa, oli vielä tuttavuuksia siellä, minkä vuoksi hän oli kasvattanut tyttärensä Ruotsissa. Keisari oli silloin vaihtanut puheen aihetta ja valittanut puuttuvaa taitoaan maan kielissä, että olisi itse voinut keskustella alamaistensa kanssa.

Kaksi tuntia viipyi keisari tanssiaisissa, joita hänen poistuttuaan jatkettiin iloisin mielin aamuun saakka. Illallisella juotiin vilkkailla hurraahuudoillla vastaanotettuja ja varmaan mitä lämpimämmällä hartaudella tyhjennettyjä menestysmaljoja jalon hallitsijan, hänen puolisonsa keisarinna Elisabetin ja hänen äitinsä leskikeisarinna Marian sekä keisarillisen huoneen kunniaksi.”

 

Lähteenä käytetty:

 E. Nervander, Keisari Aleksanteri I:sen matkat Suomessa. Helsinki 1908, s. 252–257.