Suuren adressin 1899 alkuunpanija Matilda Roslin-Kalliola

Vaatimattomista oloista lähtöisin ollut Matilda Roslin-Kalliola aloitti kirjallisen uransa kirjoittamalla lyhyitä lehtijuttuja muun muassa amerikansuomalaisiin lehtiin ja Satakuntaan. Matilda Roslin-Kalliola (1837–1923) oli ruotsin kieltä taitava merikarvialaisnainen, jonka intohimona oli kirjoittaminen. Ehkä parhaiten hänet tunnetaan Suuren adressin (1899) alkuunpanijana. Vuoden 1906 nimenmuutossa Matilda liitti nimeensä ´Kalliola´ sukunimensä Roslinin lisäksi. Roslin-Kalliolan nimen jälkiosa tulee hänen talonsa nimestä, jonka Matilda antoi isovanhempiensa Bergelinien mukaan.

 Nuori Matilda Roslin-Kalliola. (Sirkka 1.1.1936)

Matilda Roslin-Kalliola syntyi Juha ja Karoliina Ahlrotin mäkitupalaisperheeseen toukokuussa 1837. Isorokko oli käänteentekevä tapaus Matilda Roslin Kalliolan elämässä. Hän kertoo, miten silmäni jäivät näet isorokon jälkeenkin kipeiksi. Kun Porin piirilääkäri Arenius kerran kävi Merikarvialla, vei äiti minut, joka olin neljännellä ikävuodella, hänen tutkittavakseen. Arenius neuvoi hautomaan silmiä vastalypsetyllä lämpimällä maidolla.

Matilda siirtyi muutaman vuoden ikäisenä kasvatiksi äidinpuoleisten sukulaistensa, Merikarvian kirkkoherran vanhan lesken ja tämän kahden aikuisen tyttären luo. Luku- ja tiedonhaluiselle tytölle löytyi luettavaa Merikarvian pappilasta, jossa hän oli usein nähty vieras lapsena. 

Sukujuuriensa perusteella Matilda Roslin-Kalliola asettui kansan ja maalaissäätyläistön välimaastoon. Isä oli mäkitupalainen, mutta kuului Ahlströmien sukuun, jonka yhdestä haarasta kehittyi tunnettu teollisuussuku. Äiti oli puolestaan kirkkoherran avioton tyttärentytär. Matilda itse kasvoi isoisoisänsä lesken vaatimattomassa kodissa. Tavallista erikoisempi sosiaalinen tausta näkyi selvästi myös hänen tuotannossaan: tarinoissaan hän kuvasi tupien ja torppien ihmisiä. Sukumuistelmien kohteena olivat puolestaan papit perheineen.

Ompelijana toiminut Matilda Roslin-Kalliola ryhtyi kauppiaaksi, kun hän muutti Pohjan sahalle Ahlaisten ja Merikarvian rajalle vuonna 1878 ja perusti oman kauppaliikkeen. Pari vuotta myöhemmin Matilda avioitui puuseppä Gustaf Roslinin kanssa. Pian Matilda joutui toteamaan, ettei aviomiehestä ollut liikkeenhoitajaksi. Muutoinkaan avioliitto ei täyttänyt Matildan toiveita yhteiselämästä. Avioliittoa kesti kuusi vuotta. Liiton kariutumista seurasi pesänselvitys, jonka seurauksena Matildalle jäi runsaasti velkaa. Omaisuutensa menettänyt ja pahasti velkaantunut Matilda työskenteli sittemmin kauppa-apulaisena eri puolilla pitäjää, kunnes 1880-luvun lopulla palasi pysyvästi Merikarvian kirkonkylään. Näihin aikoihin hän yhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi 52-vuotiaana.

Matilda ei ollut käynyt koulua muutamaa viikkoa enempää, mutta sai silti oppia varsin paljon ollakseen 1830-luvulla syntynyt mäkitupalaisen tytär. Hän oppi jo lapsena lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan ja oli oman kertomansa mukaan innokas lukija ja tiedon kerääjä.

Roslin-Kalliolan tie kirjailijaksi kulki ajalle melko tyypilliseen tapaan runojen ja sanomalehtikirjoitusten kautta. Varhaisia kirjoituskokeiluja olivat 1860-luvulla kirjoitettujen runojen lisäksi fennomaaniseen pilalehteen lähetetyt lukijakirjeet. 1880-luvulla Matildan kirjoittelu lisääntyi entisestään. Lehtikirjoituksissaan Matilda käytti muun muassa nimimerkkejä ”Rikka”, ”Tyyne Alho”, ”Tapani Tarkka” ja ”M.R.” Myöhemmin hän totesi, että lehtikirjoittelu oli ollut tärkeä askel hänen kehittymiselleen kirjoittajana.

Roslin-Kalliola kanavoi isänmaallisen vaikuttamishalunsa kirjoittamiseksi. Venäläismielisten mustalle listalle Roslin-Kalliola joutui tehtyään aloitteen suuren adressin aikaansaamiseksi. Adressi oli vastalause vuoden 1899 helmikuun manifestille.  Suuren adressin allekirjoitti 1,5 miljoonaa suomalaista. Viisitoista vuotta myöhemmin Roslin-Kalliola sai haasteen Turun hovioikeuteen teoksensa Mietteitä Gogin sodasta ilmestyttyä. Häntä syytettiin majesteettirikoksesta. Huomattavaa oli, ettei häntä saman kirjasen ruotsinnoksesta, joka oli siis ilmestynyt jo aikaisemmin, nostettu syytettä eikä se siis ollut kiinnostanut valtiollista poliisia. Kirjasen taustalla oli kirkkoherra G. Nyholmin 1877 esittämät ennustukset sodasta, joka murtaisi Venäjän sortovallan Suomessa.

Matilda Roslin-Kalliola luki paljon myös teologista kirjallisuutta, seurasi lehdissä käytyjä keskusteluja ja oli yhteydessä pappeihin ja muihin keskustelijoihin. Roslin-Kalliolalle Raamatun tutkiskelu oli työtä, johon hän käytti varsin paljon aikaa ja voimavaroja varsinkin elämänsä loppupuolella. Kirjailija tunnustautui myös ”historiallisen perimätiedon palvojaksi”. Muistelmallisuus ja historiallisuus ovat vahvasti läsnä Roslin-Kalliolan teksteissä. Yksi tärkeimmistä säilyneistä muistelmista on Muistelmat nälkävuodelta eli talvi 1867–68.

Roslin-Kalliola on aiheena oopperassa Matilda ja Nikolai, jonka on säveltänyt Ilkka Kuusisto. Libreton on kirjoittanut toinen Merikarvialta lähtöisin ollut kirjoittaja, Arvo Salo.

 

Matilda Roslin-Kalliola 85-vuotiaana. Vuonna 1923 kuollut Matilda Roslin-Kalliola sai runoissaan ja kaunokirjallisissa kertomuksissaan ilmaista mielessään liikkuneita ”omia runollisia aiheita, joille halusin antaa muodon”. (Naisten Ääni 15.7.1922)

Lähteenä käytetty:

Matilda Roslin-Kalliola. Viestini menneiltä sukupolvilta. Porvoo 1921.

Lång, Reija 2008. Mäkitupalaisen tyttärestä kirjailijaksi. Matilda Roslin-Kalliola ja kansallisen kirjoittamisen monet muodot. Kasvatus & Aika 3 (2) 2008, 67–80.

https://www.merikarvia-seura.fi/?/ parske_matilda_roslin_kalliola/perinnetarinoita_ja_runoja/lauri_hakosalon_juttuja_2485

Suomen Kuvalehti 8.12.1934


Kommentit