Stanisław Jerzy Lec [lets] (6. maaliskuuta 1909 Lviv, Itävalta-Unkari – 7. toukokuuta 1966 Varsova) oli puolalainen runoilija ja aforistikko.
Toisen maailmansodan alettua Lec pakeni Varsovasta Lviviin, mutta natsit pidättivät hänet ja sulkivat Tarnopolin keskitysleiriin. Kahden pakoyrityksen jälkeen hänet tuomittiin kuolemaan, mutta kun hän kaivoi omaa hautaansa, hän onnistui surmaamaan vartijansa, varastamaan tämän univormun ja pakenemaan Varsovaan. Sodan aikana hän osallistui partisaanitoimintaan. Keskitysleirin kauheudet kokenut mies julkaisi ensimmäiset aforisminsa vuonna 1949, jolloin sodan päättymisestä oli viisi vuotta. Vuosina 1952–1955 hän työskenteli kääntäjänä. Kulttuuripolitiikan liennyttyä vuodesta 1956 alkaen hänen aforismejaan voitiin julkaista Puolassa vapaammin.
Lec oli jo omana aikanaan Puolassa erittäin suosittu, ja hän sai valtiolliset hautajaiset huolimatta tummasävyisistä, yhteiskuntakriittisistä aforismeistaan. Vaikka hän julkaisi useita runoteoksia, Puolan ulkopuolella hänet tunnetaan ennen muuta aforismeistaan.
Lecin aforismeja on koottu suomeksi kirjoihin Vastakarvaan (1968) ja Siistimättömiä mietelmiä (2009).
(Lähde: Wikipedia)
Kuusi vuotta sitten suomennettua Siistimättömiä mietelmiä ei kannata ahmia kerralla vaan pala palalta. Vuosien 1957-1959 välillä kirjoitetut mietelmät on mustaa huumoriaa raaimmillaan, mutta pehmenevät vuoteen 1966 mennessä ajattomiksi mietelmiksi - aforismeiksi.
"Lause - suurin kirjallisuuden muoto"
"Ahdasmielisyys on tarttuvaa"
"Historia opettaa, miten sitä pitää väärentää"
Tässä siis pohdittavaa tämän päivän nuorisolle. Lec kehottaa meitä lukemaan, lukemaan ja vielä kerran lukemaan: "Ajattelemattomia ajatuksia - siinäpä vasta jotakin":
Toisen maailmansodan alettua Lec pakeni Varsovasta Lviviin, mutta natsit pidättivät hänet ja sulkivat Tarnopolin keskitysleiriin. Kahden pakoyrityksen jälkeen hänet tuomittiin kuolemaan, mutta kun hän kaivoi omaa hautaansa, hän onnistui surmaamaan vartijansa, varastamaan tämän univormun ja pakenemaan Varsovaan. Sodan aikana hän osallistui partisaanitoimintaan. Keskitysleirin kauheudet kokenut mies julkaisi ensimmäiset aforisminsa vuonna 1949, jolloin sodan päättymisestä oli viisi vuotta. Vuosina 1952–1955 hän työskenteli kääntäjänä. Kulttuuripolitiikan liennyttyä vuodesta 1956 alkaen hänen aforismejaan voitiin julkaista Puolassa vapaammin.
Lec oli jo omana aikanaan Puolassa erittäin suosittu, ja hän sai valtiolliset hautajaiset huolimatta tummasävyisistä, yhteiskuntakriittisistä aforismeistaan. Vaikka hän julkaisi useita runoteoksia, Puolan ulkopuolella hänet tunnetaan ennen muuta aforismeistaan.
Lecin aforismeja on koottu suomeksi kirjoihin Vastakarvaan (1968) ja Siistimättömiä mietelmiä (2009).
(Lähde: Wikipedia)
Kuusi vuotta sitten suomennettua Siistimättömiä mietelmiä ei kannata ahmia kerralla vaan pala palalta. Vuosien 1957-1959 välillä kirjoitetut mietelmät on mustaa huumoriaa raaimmillaan, mutta pehmenevät vuoteen 1966 mennessä ajattomiksi mietelmiksi - aforismeiksi.
"Lause - suurin kirjallisuuden muoto"
"Ahdasmielisyys on tarttuvaa"
"Historia opettaa, miten sitä pitää väärentää"
Tässä siis pohdittavaa tämän päivän nuorisolle. Lec kehottaa meitä lukemaan, lukemaan ja vielä kerran lukemaan: "Ajattelemattomia ajatuksia - siinäpä vasta jotakin":
 |
| Stanislaw Jerzy Lec |
Kommentit
Lähetä kommentti