Myötäjäisistä säädettiin vuoden 1734 lain naimakaaren 16. luvussa, joka oli voimassa aina vuoden 1929 avioliittolakiiin saakka. Avioituvien tyttärien kohdalla osuus kotitilasta kuitattiin antamalle heille myötäjäiset. Yleensä naiset perivät rahaa, miespuoliset kiinteää omaisuutta. Tulevalle puolisolle naisen myötäjäiset eivät olleet vähäpätöinen seikka, sillä käytännössä miehellä oli oikeus naisen perintöosaan.
Suomalaisessa talonpoikaisyhteisössä myötäjäissopimukset, myös suulliset, olivat sitovia, ja niiden rikkomisesta saattoi joutua käräjille, kuten kävi Sääksmäen Roukon tilan isännän Johan Leonhard Pastellin 1860-luvun lopun nälkävuosina. Pastell oli luvannut tulevalle vävylleen 4000 hopeamarkan myötäjäiset kuuden prosentin vuosikorolla. Sopimus oli suullinen, mutta koska paikalla oli ollut todistajia, myös heitä kuultiin.
Bonden Isak Isaksson Isomikkola från Käyrälä by i Akkas socken ansökte hos Guvernören i Tavastehus län om rusthållaren Johan Leonard Pastell Roukos från Sääksmäki socken förpligtande att till honom utgifva 4,000 mark,jemte ränta och lagsökningskostnader, på grund af en på finska affattad och i ordagrann svensk öfversättning sålydande skuldsedel: '"Johan Leonhart Pastell, Rouko Rusthåll har utlofvat 4,000 finska mark åt Isak Isomikkola, från Akkas sockens Käyrälä by, sex procents ränta årligen. Sääksmäki den 14 April 1868.
Johan Pastell ei kiiistä antamaansa lupausta, mutta kertoi olleensa tuolloin kuumetaudissa, jonka vuoksi hänen henkinen tilansa oli tilapäisesti alentunut (sinneslöshet). Tarkempaa aikataulua rahan luovutukselle ei kuitenkaan määritelty, kuten puhemiehenä toiminut rusthollari Erik Tiura myöhemmin oikeudessa kertoi:
Rusthållaren Erik Tiura: att han i egenskap af talman i Januari månad år 1867 åtföljt käranden till svarandens hemvist, derå trolofning emellan käranden oeh Ida Maria Pastell egt rum, samt att svaranden då utfäst sig att till Ida Maria Pastell, i arfsutlösen från hemmet, utgifva 4,000 mark, utan att någon betalningstermin blifvit närmare bestämd.
Viimeisenä esiintynyt talollinen Leonard Tohka puolestaan todisti, että vastaaja oli tilaisuudessa ollut täysissä sielun voimissa, vaikkakin nauttinut runsaasti vahvoja juomia ja sen vuoksi puhunut sekavasti.
Bonden Leonard Tohka berättade att han under namn af Harttu Hartunpoika (= Leonharttu Leonhartunpoika) såsom vittne undertecknat ifrågavarande dokument, samt att
Rättsfall 16. 355 svaranden, då han underskref detsamma, talat något oredigt, ehuru måhända till följd af åtnjutne starka drycker, men att han för öfrigt varit vid sina sinnens fulla bruk.
Pitkällinen oikeuskäsittely päätyi lopulta siihen, että Johan Pastellin suullisesti antama myötäjäislupaus oli pätevä ja se oli toimeenpantava.
Lähde: Tidskrift utgifven af Juridiska Föreningen. Sjunde årgången 1871: Rättsfall 16.
Suomalaisessa talonpoikaisyhteisössä myötäjäissopimukset, myös suulliset, olivat sitovia, ja niiden rikkomisesta saattoi joutua käräjille, kuten kävi Sääksmäen Roukon tilan isännän Johan Leonhard Pastellin 1860-luvun lopun nälkävuosina. Pastell oli luvannut tulevalle vävylleen 4000 hopeamarkan myötäjäiset kuuden prosentin vuosikorolla. Sopimus oli suullinen, mutta koska paikalla oli ollut todistajia, myös heitä kuultiin.
Bonden Isak Isaksson Isomikkola från Käyrälä by i Akkas socken ansökte hos Guvernören i Tavastehus län om rusthållaren Johan Leonard Pastell Roukos från Sääksmäki socken förpligtande att till honom utgifva 4,000 mark,jemte ränta och lagsökningskostnader, på grund af en på finska affattad och i ordagrann svensk öfversättning sålydande skuldsedel: '"Johan Leonhart Pastell, Rouko Rusthåll har utlofvat 4,000 finska mark åt Isak Isomikkola, från Akkas sockens Käyrälä by, sex procents ränta årligen. Sääksmäki den 14 April 1868.
Johan Pastell ei kiiistä antamaansa lupausta, mutta kertoi olleensa tuolloin kuumetaudissa, jonka vuoksi hänen henkinen tilansa oli tilapäisesti alentunut (sinneslöshet). Tarkempaa aikataulua rahan luovutukselle ei kuitenkaan määritelty, kuten puhemiehenä toiminut rusthollari Erik Tiura myöhemmin oikeudessa kertoi:
Rusthållaren Erik Tiura: att han i egenskap af talman i Januari månad år 1867 åtföljt käranden till svarandens hemvist, derå trolofning emellan käranden oeh Ida Maria Pastell egt rum, samt att svaranden då utfäst sig att till Ida Maria Pastell, i arfsutlösen från hemmet, utgifva 4,000 mark, utan att någon betalningstermin blifvit närmare bestämd.
Viimeisenä esiintynyt talollinen Leonard Tohka puolestaan todisti, että vastaaja oli tilaisuudessa ollut täysissä sielun voimissa, vaikkakin nauttinut runsaasti vahvoja juomia ja sen vuoksi puhunut sekavasti.
Bonden Leonard Tohka berättade att han under namn af Harttu Hartunpoika (= Leonharttu Leonhartunpoika) såsom vittne undertecknat ifrågavarande dokument, samt att
Rättsfall 16. 355 svaranden, då han underskref detsamma, talat något oredigt, ehuru måhända till följd af åtnjutne starka drycker, men att han för öfrigt varit vid sina sinnens fulla bruk.
Pitkällinen oikeuskäsittely päätyi lopulta siihen, että Johan Pastellin suullisesti antama myötäjäislupaus oli pätevä ja se oli toimeenpantava.
Lähde: Tidskrift utgifven af Juridiska Föreningen. Sjunde årgången 1871: Rättsfall 16.
Kommentit
Lähetä kommentti