Siirry pääsisältöön

Kun Suomi seisahtui - vuoden 1956 yleislakko

Marraskuun 1. päivänä 1905 oli Tampereen Kauppatorilla sankoin joukoin kansaa kuulemassa raatihuoneen parvekkeelta luettavaa punaista julistusta. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto. (http://www15.uta.fi/koskivoimaa/valta/1900-18/suurlakko.html)

Suomessa yleislakkoja on ollut vuosina 1905, 1917 ja viimeisin vuonna 1956. Vuoden 1905 ja 1917 lakot olivat lähinnä poliittisia, joilla ajettiin mm. äänioikeuden laajentamista ja muita yhteiskunnallisia uudistuksia.Vuoden 1956 yleislakko alkoi maaliskuun ensimmäisenä päivänä ja päättyi 20.3.1956. Taustalla oli hintasäännöstelyn loppuminen ja nopeasti noussut hintataso sotakorvausajan päätyttyä. Etenkin kotimaisen ruuan hinta nousi, myös vuokria korotettiin. Elinkustannukset nousivat kahdessa kuukaudessa seitsemän prosenttia.

SAK:n oma historia kertoo tapahtumista näin:

Yleislakko pysäytti koko maan ja oli raskas lakkolaisille, koska pieniä avustuksia saatettiin jakaa vain pahimpaan ahdinkoon joutuneille. Yleislakko sujui yleensä melko rauhallisesti. Viranomaisten otteet kovenivat, kun lakkolaiset koettivat väkisin lopettaa bensiinin jakelun ja estää linja-autoliikenteen. Käsirysyä ja autojen kaatamista pahemmilta yhteenotoilta vältyttiin, vaikka eräät viranomaiset olivat valmiita koviin otteisiin ja armeija oli valmiustilassa. SAK:n yleislakon aikana järjestämät suuret mielenosoitukset sujuivat rauhallisesti.

Yleislakko päättyi 20.3.1956. Aikuiset saivat 12 markan (eli noin 6-10 prosentin) ja nuoret 8 markan erillisen korotuksen tuntipalkkoihin tai vastaavan korotuksen viikko- ja kuukausipalkkoihin. SAK:n voitto oli vain hetkellinen ellei muodollinen. Yleislakon lopettamissopimuksen nojalla teollisuus sai vero- ja maksuhelpotuksia, jotka rahoitettiin korottamalla työntekijöihin kohdistuvia veroja ja maksuja. Leivän, lihan ja kalan hinnat nousivat keväällä pian lakon jälkeen. SAK vaati kesällä 1956 hintojen nousun täyttä korvaamista, mutta sillä ei ollut enää voimaa vaatimuksensa läpiajamiseen.

(http://www.sak.fi/tama-on-sak/historia/aikajana)

Kirjallisuutta aiheesta:

Bergholm, Tapio: SAK:n vuosisata : Suomen ammattijärjestö 1907-1930. Suomen ammattiyhdistysten keskusliitto 1930-1969, Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö 1969- (2001).

Hentilä Marjaliisa: Keikkavaaka ja kousikka. Kaupan työ ja tekijät 1800-luvulta itsepalveluaikaan, Helsinki 1999.
Kalela Jorma: Taistojen taipaleelta. Paperityöläiset ja heidän liittonsa 1906-1981, Tampere 1981.
Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liiton historia 1931-1981, Helsinki 1987.
Laaksovirta Simo: Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton historia 3. ja 4., Jyväskylä 1994 ja 1997.
Mattila Aarne: Työriitojen sovittelun historia, Helsinki 1992.
Oinonen Teemu: "Me emme pyydä, me vaadimme". Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n historia 1905-1980, Helsinki 1980.
Pietiäinen Jukka-Pekka: Herraklubista edunvalvojaksi. Liiketyönantajain Keskusliitto 1945-1995, Keuruu 1995.
Reuna Risto: Puutyöläisten historia II. Espoo 1985.
Riihinen Olavi, Hentilä Kalevi Roos, JejaPekka: Rautatieläisten liiton historia II, Tapiola 1975.
Suonoja Kyösti: Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton historia 2, Jyväskylä 1977.
Valkonen Marjaana: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. 1907-1987, Helsinki 1989.

Vuonna 2015 mahdollinen yleislakko aiheuttaisi päivässä vähintään 560 miljoonan euron tappiot. Todellisuudessa luku olisi suurempi, koska teollisuuden alasajon ja viennin katkeamisen vaikutukset kestäisivät pidempään. Aika kovia lukuja, koska työmarkkinoiden ja politiikan vakaus on ollut tärkeää, kun ajatellaan Suomen mainetta vientimaana ja investointien kohteena. (http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/09/13/mita-tapahtuisi-jos-suomi-ajautuisi-yleislakkoon)

Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusprofessorin Mika Pantzarin mukaan taantumassa tehdyt leikkaukset vahingoittavat taloutta ja estävät käänteen parempaan. Oikein ajoitetut leikkaukset kuuluvat asiaan, mutta nyt ei ole jättisäästöjen aika. Velkaa on kuitenkin helpompi maksaa pois kuin luoda uusia työpaikkoja. (http://minimahti.net/2015/06/02/taloustutkija-pantzar-hallituksen-tilannekuva-ja-reseptit-ovat-vaaria-leikkaukset-hyydyttavat-talouden-ja-kiristysyritys-uhkaa-yhteiskuntarauhaa/)

Säästötoimien kohdistuminen pieni- ja keskituloisiin aiheuttaa herravihaan taipuvaisessa kansassa jo niin paljon suuttumusta, että ensi perjantaina saatetaan kaivaa vanhat luokkataisteluaseet esiin. Pahinta. mitä Suomelle nyt voisi tapahtua, olisi kansan jakautuminen kahteen erilliseen leiriin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heinrich Himmlerin vierailu Luopioisissa kesällä 1942

Juutalaisten joukkotuhosuunnitelmien toimeenpanosta vastannut natsijohtaja Heinrich Himmler vieraili Suomessa kaikessa hiljaisuudessa kesällä 1942. Asevelimaan toiseksi korkein johtaja viipyi maassa poikkeuksellisesti yli viikon, tapasi kaikki tärkeimmät suomalaispäättäjät ja teki tuttavuutta muihinkin suomalaisiin. Sydän-Hämeen hiekkateillä käytiin myös legendaariset takapenkkikeskustelut koskien Suomessa oleskelevia juutalaispakolaisia. Himmler saapuu Suomeen keskiviikkona 29. heinäkuuta 1942 suoraan Tallinnasta Junkers 52 -mallisella lentokoneella.  Tiistai 4. elokuuta muodostuu Himmlerin Suomen-loman merkittävimmäksi päiväksi. Se tiedetään, että kello 10 aamulla pääministeri Jukka Rangellin auto kaartaa Tyrvännön Petäyksen huvilan pihaan, jossa Himmler oli seurueineen lomaillut. Kahden auton seurue ottaa suunnakseen Kangasalan Vehoniemen harjun. Sen puisesta näkötornista avautuvia järvinäköaloja Himmler kehuu suurenmoisiksi. Automatka pitkin mutkaisia ja pöllyäviä

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne

Ruotsalaisia ruotusotilaita Sydän-Hämeessä

Sydän-Hämeen Lehti Julkaistu 19.1.2019 10:42 Ruotsalainen ruotusotilas; asuna harmaa sarkatakki, pukinnahkahousut ja kolmikolkkahattu. Aseena yli metrin mittainen painava ”tussari”, eli vanhanajan kivääri, jossa oli piilukko. (Museovirasto) Syksyllä 1721 Suomeen saapui tuhansia uusia ulkomaalaisia. Suuri Pohjan sota oli syönyt miehiä Ruotsin armeijan suomalaisista joukko-osastoista. Rapakuntoista sotaväkeä täydentämään lähetettiin ruotsalaisia ruotusotilaita. Niin sanottuja lainasotilaita, joita oli kaikkiaan lähes 2400 miestä, ripoteltiin niin Uudellemaalle, Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen kuin Savoon. Sotilaista neljännes asettui 42 hämäläispitäjään, suurimmaksi osaksi Etelä-Hämeeseen, lukuisia sotilaita myös Sydän-Hämeeseen. Sotilaat olivat maaseudun poikia Etelä- ja Keski-Ruotsista. Arviolta joka kolmas oli naimisissa. Suurin osa vaimoista ei kuitenkaan tullut Suomeen ja perheenyhdistämisistä on vain muutama tapaus tiedossa Hämeessä. Maaseudulla naimattomia na