Kesäpäivä Kangasala -laulun Haralanharju ei ole geologisesti harju, vaan korkea männikköinen kallionharjanne, jonka kupeessa sijaitsi laulun syntyaikoihin torppia ja mökkejä viljelmineen. Ei ollut Roineen armaisia aaltoja eikä Längelmävesi hohdellut harjun toisella puolen. Haralanharjun näkötornista on näkymä Kangasalan Vesijärvelle. Yleisilme on jylhä korkeine rantoineen ja luotoineen. Maisema ei ole kangasmaisen rehevä kuten Vehoniemessä ja Keisarinharjulla. Haralanharju muistuttaa enemmänkin Pohjois-Karjalaa.
Kangasalan Keisarinharju on jäänyt tunnettuudessa Vehoniemen ja Haralanharjun varjoon. Suomen Urheilulehti 1.6.1903 olikin huolissaan, saako harju säilyttää tulevaisuudessa "kauniin havuverhonsa" ja puistomaisuutensa. Harjun vieressä kun sijaitsivat talojen parhaat laidunmaat ja läheisten kartanoiden omistajat eivät olleet valmiita myymään harjua valtiolle kuvernöörien toivomuksesta huolimatta.
Keisarinharjua pitkin on kulkenut vanha Tampereelle johtanut tie. Aleksanteri I kävi harjulla vuonna 1819 ja tästä tapahtumasta juontaa myös harjun nimi. Keisarin kunniaksi harjulle pystytettiin paviljonki maisemien katselua varten; rakennus pääsi rappeutumaan 1800-luvun kuluessa ja tilalle rakennettin 1881 Kangasalan ensimmäinen näkötorni. Aleksanteri I ei ole ensimmäinen Keisarinharjulla vieraillut kuninkaallinen, sillä myös Ruotsin kuningas Kustaa III oli pysähtynyt Keisarinharjulla vuonna 1775 matkallaan kohti Tamperetta. Mikäpä siinä oli seisoskella rehevää hämäläistä maalaismaisemaa katsastellen, kun luonnolliset tarpeetkin hoituivat samalla. Isovanhempieni nuoruudessa nuoret kokoontuivat tornimäelle keinumaan ja seurustelemaan. Sodan jälkeen näkötorni oli kylän poikien uhkarohkeiden kiipeilyesitysten kohteena. Jännitystä lisäsivät osittain puuttuvat portaat ja ylös pääsi erinäisten temppujen avulla. Torni purettiin vasta 1950-luvun puolivälissä.
Sakari Topelius on kirjoittanut otsikolla Sattuma vai kaitselmus matkastaan Keisarinharjulle toistakymmentä vuotta ennen Kangasala -laulun syntyä vuonna 1836. Matkatoverin tupakkakukkarossa ollut pieni ruutikäärö oli räjähtää kukkaroon jääneen kipinän vuoksi. Topelius olikin matkansa päätteeksi todennut: Nähdä Napoli ja kuolla! Nähdä Kangasala ja elää!
Lähteenä Vorssinmantaa ja muuta hiekkamaan historiaa Huutijärvellä. Vammala 2004, s. 101-103.
Kangasalan Keisarinharju on jäänyt tunnettuudessa Vehoniemen ja Haralanharjun varjoon. Suomen Urheilulehti 1.6.1903 olikin huolissaan, saako harju säilyttää tulevaisuudessa "kauniin havuverhonsa" ja puistomaisuutensa. Harjun vieressä kun sijaitsivat talojen parhaat laidunmaat ja läheisten kartanoiden omistajat eivät olleet valmiita myymään harjua valtiolle kuvernöörien toivomuksesta huolimatta.
Keisarinharjua pitkin on kulkenut vanha Tampereelle johtanut tie. Aleksanteri I kävi harjulla vuonna 1819 ja tästä tapahtumasta juontaa myös harjun nimi. Keisarin kunniaksi harjulle pystytettiin paviljonki maisemien katselua varten; rakennus pääsi rappeutumaan 1800-luvun kuluessa ja tilalle rakennettin 1881 Kangasalan ensimmäinen näkötorni. Aleksanteri I ei ole ensimmäinen Keisarinharjulla vieraillut kuninkaallinen, sillä myös Ruotsin kuningas Kustaa III oli pysähtynyt Keisarinharjulla vuonna 1775 matkallaan kohti Tamperetta. Mikäpä siinä oli seisoskella rehevää hämäläistä maalaismaisemaa katsastellen, kun luonnolliset tarpeetkin hoituivat samalla. Isovanhempieni nuoruudessa nuoret kokoontuivat tornimäelle keinumaan ja seurustelemaan. Sodan jälkeen näkötorni oli kylän poikien uhkarohkeiden kiipeilyesitysten kohteena. Jännitystä lisäsivät osittain puuttuvat portaat ja ylös pääsi erinäisten temppujen avulla. Torni purettiin vasta 1950-luvun puolivälissä.
Sakari Topelius on kirjoittanut otsikolla Sattuma vai kaitselmus matkastaan Keisarinharjulle toistakymmentä vuotta ennen Kangasala -laulun syntyä vuonna 1836. Matkatoverin tupakkakukkarossa ollut pieni ruutikäärö oli räjähtää kukkaroon jääneen kipinän vuoksi. Topelius olikin matkansa päätteeksi todennut: Nähdä Napoli ja kuolla! Nähdä Kangasala ja elää!
Lähteenä Vorssinmantaa ja muuta hiekkamaan historiaa Huutijärvellä. Vammala 2004, s. 101-103.
Kommentit
Lähetä kommentti