Työtilastollinen aikakauskirja 1.1.1909 - elintarvikkeiden hinnat maamme eri paikkakunnilla 1909 vuoden toisella neljänneksellä.
 |
Valtion kustannuksella painatettiin 1000 taloustilikirjaa jaettavaksi perheisiin, joiden tuli kerätä aineistoa tutkimusta varten. Vera Hjelt kuljetti tarkastuskäynneillään kirjoja mukanaan jättäen ne asiamiesten välityksellä jaettavaksi. Tutkimuksen palauttajille luvattiin vielä erikseen 12 tai 15 markan palkkio jokaisesta vuoden aikana huolellisesti täytetystä taloustilikirjasta. Jaetuista 963 taloustilikirjasta palautettiin vuoden 1909 loppuun mennessä 490, joista 380 hyväksyttiin tutkimukseen mukaan. Tutkituissa talouksissa oli perheitä niin metalli-, puunjalostus-, kutoma-, vaatetus- ja rakennusteollisuuden alalta. Koska Vera Hjelt teki koontityötä kahden toimensa ohessa, oli työn loppuunsaattamiseksi turvauduttava tutkimusapulaisiin. Myöhemmin hän kertoikin, että työtehtävä oli valtava ja siihen osallistuneet tekivät pitkiä päiviä laskelmien ääressä.
Tutkimuksen johtopäätös on aineiston ja esitysten moninaisuudesta helposti pääteltävissä: ammattityöläisten toimeentuloehdot olivat paljon huonommat kuin tähän mennessä oli kuviteltu. Entä sitten ne, jotka eivät talouskirjaa syystä tai toisesta palauttaneet tai joita ei hyväksytty tutkimukseen mukaan? Olisivatko tulokset olleet vielä karummat? Kuinka moni ylipäänsä jaksoi/kykeni kokonaisen vuoden ajan ylläpitää kirjaa menoistaan? Siihen nähden palautettujen taloustilikirjojen määrä on kunnioitettavan suuri.
Ammattientarkastaja Vera Hjeltin mukaan riittävä ja monipuolinen ravinto oli työssä jaksamisen lähtökohta ja tutkimuksessa on sivukaupalla vertailuja elintarvikkeiden hinnan kehityksestä muualla Euroopassa ja myös Yhdysvalloissa. Suomessa parempilaatuisten ja terveellisten elintarvikkeiden hinnat olivat nousseet jo niin korkeiksi, ettei työläisillä ollut mahdollisuutta niitä hankkia vaan tyytyä heikompaan ja yksipuolisempaan ruokaan. Kehnon ruokavalion seuraukset olivat jo nähtävissä, niin lapsissa kuin aikuisissa. Vera vertasi, miten paljon muissa maissa ruokaan käytettiin rahaa. Kävi ilmi, että suomalaiset käyttivät huomattavasti suuremman osan tuloistaan ruokaan kuin muiden maiden työläiset.
Viime vuosisadan alussa runsaat 80 prosenttia teollisuustyöläisten perheiden menoista kului ruokaan, asumiseen ja vaatteisiin. Koko kulutuksesta elintarvikkeiden osuus oli lähes 60 prosenttia, asumisen ja taloustarvikkeiden osuus noin 19 prosenttia ja vaatteiden osuus noin 14 prosenttia.
Työläisperheiden elämää leimasi jatkuva taistelu niukkuutta vastaan. Ruokavalio koostui viljatuotteista, maidosta, perunoista sekä jonkin verran lihasta ja kalasta. Väestön ravitsemusoloista huolestuneet, Vera Hjelt, etunenässä kiinnittivät huomiota työläisperheiden runsaaseen kahvin ja sokerin käyttöön; niihin kului ravintomenoista runsaat 12 prosenttia. Esimerkiksi leivän osuus oli 19, maidon 18 ja lihan 11 prosenttia. Vera Hjelt havaitsi, ettei työväestön yksipuolinen ruokavalio johtunut pelkästään siitä, ettei osattu valmistaa ruokaa tai että ei ollut varaa monipuoliseen ravintoon, mukaan lukien liha ja maito. Kysymys oli myös siitä, oliko perheen käytössä keittoastioita, omaa keittopaikkaa tai edes yhteishellaa. Työväestö asui enimmäkseen hellahuoneissa. Huoneessa olevaa ja lämmityksen tarkoitettua uunia käytettiin yleisesti ruuanvalmistuspaikkana. Työväestö eli suureksi osaksi ruoalla, jota ei tarvinnut valmistaa, ts. kahvilla ja leivällä. Ylellisyyttä oli priimuskeitin, jolla voitiin nopeasti ja vaivattomasti keittää kahvit. Kahvi oli suomalaisille tärkeä kulutushyödyke jo tuolloin ja on sitä edelleen.
Vera Hjeltin (1912) tutkimuksesta käy ilmi mm. miesten tupakoinnin yleisyys. Tutkimukseen osallistuneista 311:sta miehestä vain 53 ei tupakoinut. Alkoholin käytöstä on tutkimuksen avulla vaikea saada luotettavaa kuvaa. Tuskin moni halusi siitä erikseen edes mainita. Raportointihalukkuutta vähensi raittiusliikkeen eteneminen, juomalakot ja viinanjuontiin liittyvä yleinen häpeä ja salamyhkäisyys. Vera Hjeltin laatima tutkimus ammattityöläisten toimeentuloehdoista oli ensimmäinen koko Suomen tehdasväestöä koskeva tutkimus ja antaa perspektiiviä tämänkin päivän kulutuskeskusteluun. Ruoka on Suomessa eurooppalaisessa vertailussa kallista. Ikuisuusongelma, jota ei selittäne pelkästään Suomen syrjäinen sijainti ja siitä johtuvat jakelukustannukset.
Hjelt, Vera 1912: Tutkimus ammattityöläisten toimeentuloehdoista Suomessa 1908-1909. Työtilasto XIII. Helsinki. Ahlqvist, Kirsti 2009: Välttämättömän ja vapaavalintaisen kulutuksen raja on hämärtymässä. Hyvinvointikatsaus 4 2009
Kommentit
Lähetä kommentti