Siirry pääsisältöön

Ameriikan sukulaisia


Isotätini, Hilda Rantanen, lähti  Kanadaan siirtolaiseksi vuonna 1923. Hilda palasi kuitenkin vajaan vuoden päästä takaisin Suomeen. Erityisesti  mieleen oli jäänyt myrskyinen laivamatka Liverpoolista Quebeckiin Megantic -nimisellä laivalla. Siirtolaisinstituutin siirtolaisrekisteristä (matkustajaluettelot) rakentui kuva matkan  vaiheista Hangosta Kanadaan. Matkaan lähtiessään Hilda oli 47-vuotias riuska ja hyväkuntoinen leski sekä kahden aikuisen lapsen äiti. Kymmenen vuotta aikaisemmin Hildan Kustaa -veli oli lähtenyt Kanadaan ja veljen rohkaisemana lähti nyt myös sisar. Veli oli kuitenkin muuttanut Amerikan puolelle Michiganiin jo keväällä 1914 ja sinne oli Hildankin tarkoitus pyrkiä. Isotätini teki Kanadassa siivous- ym. hanttitöitä, joita maahan muuttaneille siirtolaisnaisille ensi alkuun tarjottiin.

Varpu Lindström on kirjassaan Uhmattaret. Suomalaisten siirtolaisnaisten vaiheita Kandassa 1890-1930 (1991), kertonutmiten monet suomalaiset naiset liittyivät jäseneksi siirtolaisseurakuntiin, Näissä kun oli mm. mahdollisuus opiskella englantia. Toinen vaihtoehto olivat sosialistijärjestöt, joiden naistoiminta oli varsin aktiivista.Tuskin ehti Hilda näihin rientoihin osallistua, varsinkaan viimeksimainittuun, vaikka vanhoja Tampereen likkoja olikin. Toive tavata oma veli, ei koskaan toteutunut. Rajoja oli kiristetty ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja 1920-luvun alussa. Matkustaminen siirtolaisena Kanadasta Yhdysvaltain puolelle evättiin monelta. Veli Kustaa oli asettunut Michiganin Calumetiin, mennyt naimisiin suomalaisen Estherin kanssa ja perustanut perheen, johon kuului 9 tyttöä ja yksi poika. Kaikki lapset olivat toki vanhemmilleen rakkaita, mutta legenda kertoo, että pojan synnyttyä Kustaan,eli amerikkalaisittain John Vuolteen sepänverstaan kylttiin lisättiin sana ´son´. Isosetäni saikin ahkeroida yötä päivää suuren perheensä elättämiseksi. Tänä päivänä Kustaan lapsenlapset ovat näyttelijä Matt Damonin tapaan amerikkalaistuneita varttifinskejä, joilla on juuret paitsi Suomessa, myös muualla Euroopassa.

Alemmassa kuvia suomalaisia metsätyömiehiä ja kämppäemäntiä Kanadassa vuonna 1914. Isosetäni muutti Kanadaan lokakuussa 1913 siirtyen keväällä 1914 Amerikan puolelle Michiganiin. Yllä oleva kuva on Calumetista,  johon John Vuolle vihdoin asettui ja perusti perheen. (Kuvalähde: Siirtolaisinstituutin kuva-arkisto)




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruotsalaisia ruotusotilaita Sydän-Hämeessä

Sydän-Hämeen Lehti Julkaistu 19.1.2019 10:42 Ruotsalainen ruotusotilas; asuna harmaa sarkatakki, pukinnahkahousut ja kolmikolkkahattu. Aseena yli metrin mittainen painava ”tussari”, eli vanhanajan kivääri, jossa oli piilukko. (Museovirasto) Syksyllä 1721 Suomeen saapui tuhansia uusia ulkomaalaisia. Suuri Pohjan sota oli syönyt miehiä Ruotsin armeijan suomalaisista joukko-osastoista. Rapakuntoista sotaväkeä täydentämään lähetettiin ruotsalaisia ruotusotilaita. Niin sanottuja lainasotilaita, joita oli kaikkiaan lähes 2400 miestä, ripoteltiin niin Uudellemaalle, Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen kuin Savoon. Sotilaista neljännes asettui 42 hämäläispitäjään, suurimmaksi osaksi Etelä-Hämeeseen, lukuisia sotilaita myös Sydän-Hämeeseen. Sotilaat olivat maaseudun poikia Etelä- ja Keski-Ruotsista. Arviolta joka kolmas oli naimisissa. Suurin osa vaimoista ei kuitenkaan tullut Suomeen ja perheenyhdistämisistä on vain muutama tapaus tiedossa Hämeessä. Maaseudulla naimattomia na

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne

Tulitikkuteollisuuden historiaa Karjalaisessa 13.7.2021

  Suomen ainoa itsenäinen tulitikkutehdas Tulitikku Oy aloitti toimintansa Jokelassa 1933 – tunnetuin tuote oli ”Trustivapaa Sampo-tikku” Jokelan tulitikkutehdas vuonna 1949  Kuva: Helsingin kaupunginmuseo 13.7.2021 10:02 Tuula Vuolle-Selki JAA Ruotsalainen  Ivar Kreuger  johti 1920-luvulla tulitikkutrustia tähdäten siihen, että saisi koko maailman tulitikkutuotannon haltuunsa. Kilpailijoita ostettiin, syötiin markkinoilta polkuhinnoilla tai viimeisenä keinona lähetettiin sabotoijia vahingoittamaan tehtaita ja niiden laitteita. Suomessakin kaikki tulitikkutehtaat menettivät vuonna 1927 ulkomaisen myyntivapauden, jolloin ne trustin kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella alistuivat tämän holhoukseen. Sopimus oli näin ollen Suomelle epäedullinen, koska Ruotsin tulitikkutrusti oli ”kuin pukki kaalimaan vartijana”, kirjoitti  Keski-Uusimaa -lehti vuonna 1933. Tuotteiden ulkomaille myynti tapahtui trustin kautta. Uusi Aura 15.1.1933  Kuva: Uusi Aura 1920-LUVUN LOPULLA  suomalaiset liikemieh