Siirry pääsisältöön

Ameriikan sukulaisia


Isotätini, Hilda Rantanen, lähti  Kanadaan siirtolaiseksi vuonna 1923. Hilda palasi kuitenkin vajaan vuoden päästä takaisin Suomeen. Erityisesti  mieleen oli jäänyt myrskyinen laivamatka Liverpoolista Quebeckiin Megantic -nimisellä laivalla. Siirtolaisinstituutin siirtolaisrekisteristä (matkustajaluettelot) rakentui kuva matkan  vaiheista Hangosta Kanadaan. Matkaan lähtiessään Hilda oli 47-vuotias riuska ja hyväkuntoinen leski sekä kahden aikuisen lapsen äiti. Kymmenen vuotta aikaisemmin Hildan Kustaa -veli oli lähtenyt Kanadaan ja veljen rohkaisemana lähti nyt myös sisar. Veli oli kuitenkin muuttanut Amerikan puolelle Michiganiin jo keväällä 1914 ja sinne oli Hildankin tarkoitus pyrkiä. Isotätini teki Kanadassa siivous- ym. hanttitöitä, joita maahan muuttaneille siirtolaisnaisille ensi alkuun tarjottiin.

Varpu Lindström on kirjassaan Uhmattaret. Suomalaisten siirtolaisnaisten vaiheita Kandassa 1890-1930 (1991), kertonutmiten monet suomalaiset naiset liittyivät jäseneksi siirtolaisseurakuntiin, Näissä kun oli mm. mahdollisuus opiskella englantia. Toinen vaihtoehto olivat sosialistijärjestöt, joiden naistoiminta oli varsin aktiivista.Tuskin ehti Hilda näihin rientoihin osallistua, varsinkaan viimeksimainittuun, vaikka vanhoja Tampereen likkoja olikin. Toive tavata oma veli, ei koskaan toteutunut. Rajoja oli kiristetty ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja 1920-luvun alussa. Matkustaminen siirtolaisena Kanadasta Yhdysvaltain puolelle evättiin monelta. Veli Kustaa oli asettunut Michiganin Calumetiin, mennyt naimisiin suomalaisen Estherin kanssa ja perustanut perheen, johon kuului 9 tyttöä ja yksi poika. Kaikki lapset olivat toki vanhemmilleen rakkaita, mutta legenda kertoo, että pojan synnyttyä Kustaan,eli amerikkalaisittain John Vuolteen sepänverstaan kylttiin lisättiin sana ´son´. Isosetäni saikin ahkeroida yötä päivää suuren perheensä elättämiseksi. Tänä päivänä Kustaan lapsenlapset ovat näyttelijä Matt Damonin tapaan amerikkalaistuneita varttifinskejä, joilla on juuret paitsi Suomessa, myös muualla Euroopassa.

Alemmassa kuvia suomalaisia metsätyömiehiä ja kämppäemäntiä Kanadassa vuonna 1914. Isosetäni muutti Kanadaan lokakuussa 1913 siirtyen keväällä 1914 Amerikan puolelle Michiganiin. Yllä oleva kuva on Calumetista,  johon John Vuolle vihdoin asettui ja perusti perheen. (Kuvalähde: Siirtolaisinstituutin kuva-arkisto)




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heinrich Himmlerin vierailu Luopioisissa kesällä 1942

Juutalaisten joukkotuhosuunnitelmien toimeenpanosta vastannut natsijohtaja Heinrich Himmler vieraili Suomessa kaikessa hiljaisuudessa kesällä 1942. Asevelimaan toiseksi korkein johtaja viipyi maassa poikkeuksellisesti yli viikon, tapasi kaikki tärkeimmät suomalaispäättäjät ja teki tuttavuutta muihinkin suomalaisiin. Sydän-Hämeen hiekkateillä käytiin myös legendaariset takapenkkikeskustelut koskien Suomessa oleskelevia juutalaispakolaisia. Himmler saapuu Suomeen keskiviikkona 29. heinäkuuta 1942 suoraan Tallinnasta Junkers 52 -mallisella lentokoneella.  Tiistai 4. elokuuta muodostuu Himmlerin Suomen-loman merkittävimmäksi päiväksi. Se tiedetään, että kello 10 aamulla pääministeri Jukka Rangellin auto kaartaa Tyrvännön Petäyksen huvilan pihaan, jossa Himmler oli seurueineen lomaillut. Kahden auton seurue ottaa suunnakseen Kangasalan Vehoniemen harjun. Sen puisesta näkötornista avautuvia järvinäköaloja Himmler kehuu suurenmoisiksi. Automatka pitkin mutkaisia ja pöllyäviä

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne

Ruotsalaisia ruotusotilaita Sydän-Hämeessä

Sydän-Hämeen Lehti Julkaistu 19.1.2019 10:42 Ruotsalainen ruotusotilas; asuna harmaa sarkatakki, pukinnahkahousut ja kolmikolkkahattu. Aseena yli metrin mittainen painava ”tussari”, eli vanhanajan kivääri, jossa oli piilukko. (Museovirasto) Syksyllä 1721 Suomeen saapui tuhansia uusia ulkomaalaisia. Suuri Pohjan sota oli syönyt miehiä Ruotsin armeijan suomalaisista joukko-osastoista. Rapakuntoista sotaväkeä täydentämään lähetettiin ruotsalaisia ruotusotilaita. Niin sanottuja lainasotilaita, joita oli kaikkiaan lähes 2400 miestä, ripoteltiin niin Uudellemaalle, Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen kuin Savoon. Sotilaista neljännes asettui 42 hämäläispitäjään, suurimmaksi osaksi Etelä-Hämeeseen, lukuisia sotilaita myös Sydän-Hämeeseen. Sotilaat olivat maaseudun poikia Etelä- ja Keski-Ruotsista. Arviolta joka kolmas oli naimisissa. Suurin osa vaimoista ei kuitenkaan tullut Suomeen ja perheenyhdistämisistä on vain muutama tapaus tiedossa Hämeessä. Maaseudulla naimattomia na