Matka- ja tieopastuksissa keskityttiin 1800-luvun alkupuolella puhtaasti asiatietoon. Oppaita oli julkaistu jo muutamia. Niissä oli kestikievareita, välimatkoja, maksuja, lauttayhteyksiä ja matkustussäännöksiä koskevaa informaatiota. Opastyypin varhaisin edustaja oli ruotsalaisen Carl P. Hagströmin Vägvisare genom Svea och Göta Riken samt Storfurstendömet Finland (1807). Vuonna 1887 perustettiin Suomen Matkailijayhdistys. SMY:stä tuli nopeasti keskeinen – ja pitkään käytännössä ainoa – matkailijoille suunnatun kirjallisuuden tuottaja, joka julkaisi 1930-luvulle saakka yli 400 matkailualan julkaisua. Varhaisimmat matkaoppaat perustuivat Suomeen sijoitettujen joukkojen esikunnan tieoppaaseen. Yksi varhaisimmista tieoppaista oli Carl P Hagströmin Vägvisare Genom Svea och Göta riken samt Storfurstendömet Finland 1807. (Lähde: Turun yliopisto) John Georg Hornborgs Vägvisare genom storfurstendömet Finland: enligt officiella uppgiften och eljest inhämtade underrättelser -teoksessa (18
Vuonna 1834 kuoli Marian sairaalassa Pietarissa Kristiina Hultgren -niminen nainen. Hänen tarinansa alkaa vuodesta 1788, jolloin Lundström-niminen mies kuljetti Ruotsista kahdeksanvuotiaan, hienoihin vaatteisiin puetun tyttölapsen Suomeen hankkien hänelle ensin kodin Sipoon pitäjän, Kallbäckin kylästä, erään maanviljelijän luota. Tytön isästä ja äidistä ei mainittu sanaakaan. Holhoojalta toiselle Kun Lundström oli jättänyt tyttären sipoolaisen talonpojan huostaan, vei hän talon isännän syrjään ja jutteli hänen kanssaan pitkän tovin. Mitä salaisuuksia Lundström silloin sipoolaiselle talonpojalle paljasti, ei ole koskaan käynyt selville. Talonpoika sai huomattavan summan rahaa ja antoi tytön tuojalle vaitiololupauksen. Suoritettuaan asiansa Lundström matkusti takaisin Ruotsiin. Sipoon silloinen kirkkoherra Fabritius merkitsi kirkonkirjoihin, että Kristiina Hultgren kuului kasvatustyttärenä kallbäckiläisen maanviljelijän perheeseen. Tytön syntymävuodeksi ilmoitettiin vuosi 1780 ja s