Lydian lukupiiri

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat j...

Kuopion kaupunginteatterissa esitettiin vuonna 2000 kevät- ja syyskaudella Matti Rossin näytelmää Mahtaja eli kansanrunoilija Juhana Ihalaisen salattu elämä. Näytelmä oli kiedottu yhteen niin faktasta, fiktiosta kuin fantasiasta. Pääosassa oli Rautalammin oma poika, kansanrunoilija Juhana Ihalainen. Juhana oli yksi kuuluisan runopitäjän kolmesta suuruudesta, kaksi muuta olivat talollinen Vihta-Paavo Korhonen ja Pentti Lyytinen. Juhana Ihalainen, nälän ja riisitaudin rampauttama pieni mies, saunasirkaksi kutsuttu, oli  rohkea sanankäyttäjä, joka ei pelännyt ylempiään. Pilkan kohteeksi joutuneet kävivät polttamassa Ihalaisen paperit ja nimismieskin takavarikoi jyväskyläläisen piirilääkärin, Wolmar Schildtin, suojatilleen lähettämät paperit. Rautalammin herroja, etunenässä nimismies, ärsytti erityisesti, että pieni ja ruumiillisesti rujo mies osasi lukea, kirjoittaa ja laatia runoja. Juhana Ihalainen oli taitava sanankäyttäjä, joka suomi niin tekohurskautta ja ylpeyttä kuin viinan j...

Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professori, Petteri Pietikäinen, on teoksessaan Hulluuden historia tarkastellut mielenterveyden historiaa lääketieteellistä näkökulmaa laajemmin ja tällä selittyy myös kirjan nimi. Nyt ei siis käsitellä mielisairauden tai psykiatrian historiaa, vaan tarkastellaan hulluutta eri aikoina.  Kirja alkaa antiikista ja etenee valistuksen kautta 1800-luvulle, jolloin mielisairauden hoito medikalisoitui ja mielisairaalalaitos luotiin. Sen sijaan 1900-luku on ollut enemmän ja vähemmän hulluuden hoitoa ja hallintaa; on ollut psyykkistä ja somaattista hoitoa, valtava määrä diagnostista uudistusta ja 1900-luvun loppupuolelle ajoittuu myös psykofarmakologinen vallankumous ja perinteisen mielisairaalainstituution purkaminen. Piiska ja rukous Teoksesta löytyy lukuisa määrä varhaisia kuvauksia hulluiksi luokitelluista henkilöistä. Tietoa löytyy niin kirkollisen kuin maallisen oikeuslaitoksen arkistoista.  Vielä 1600-luvulla hulluus oli enemmä...

Menovinkki: Jokaisella on oikeus lukea YK:n lukutaitopäivän tapahtuma Narinkkatorilla 8.9.2012

Suomen ensimmäisen ammattientarkastajan, kansakouluopettajan, tehtaan omistajan ja kansanedustaja Vera Hjeltin elämä on ollut ainutlaatuisella tavalla mielenkiintoinen. Eikä vähiten siksi, että Veran elämän kiintopiste oli työsuojelu, ennen kaikkea työläisnaisten ja heidän perheidensä olosuhteiden kohentaminen.  Siksi kirjan nimeksi tuli "Työväensuojelija". Aikaisempi, Esther Hjelt-Cajanuksen, toimittama elämäkerta vuodelta 1948 oli nimeltään "Uranuurtaja". Tie arvostetuksi työsuojelun asiantuntijaksi ei ollut auvoinen, varsinkaan kun porvarisnaisen kykyyn ajaa työläisen asiaa ei luotettu. Veran maailma oli päällisin puolin kuten monen tuon ajan naisasianaisen - hyväntahtoisen holhoava. Ei riittänyt, että työläisperheellä oli kunnollinen asunto ja koti, heidät piti myös opettaa asumaan ja elämään oikein omassa kodissaan. Veran epäonnistuttua Voikkaan lakon selvittelyssä 1904 tuli hänestä vuosiksi porvarillisen ylimielisyyden naispuolinen ruumillistuma. Luottamuk...

Teuvo Pakkala julkaisi ensimmäisen kokoelmansa Lapsuuteni muistoja 1885. Vuotta myöhemmin ilmestyi Minna Canthin teos Köyhää kansaa. Canthin kirjan päähenkilö on Holpaisen perheen äiti Mari, Teuvo Pakkalan kujilla ja kaduilla juoksevat lapset.  Teuvo Pakkala ammensi aiheensa omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Hän oli suuri kuin mies, komea varreltaan ja näöltään, voimakas kuin karhu ja nopea kuin hirvi. Mutta älyltään kuin lapsi, poikalapsi siinä ijässä, jolloin vielä leikitään hevosta. Sitä leikki hän mielellään ja aina ja koko ikänsä. Kehitysvammaisesta pojasta kertova Iikka Raukka ilmestyi novellikokoelmassa Pikku Ihmisiä (1913). Iikka eleli äitinsä kanssa pikku torpassa. Pojan isä oli lähtenyt Amerikkaan, kun Iikka oli vielä sylivauva. Isä oli luvannut tuoda tullessaan eväslaukullisen kultaa ja ostaa pojalleen koko pitäjän. Isän palatessa kotiin tapaa hän hevosta leikkivän poikansa ja raivostuu. Tästä pelästyneenä Iikka karkaa ja palaa kotiin vasta vuosien päästä....