Siirry pääsisältöön

Juhana Ihalaisen (1798-1856) karheankipeä elämä

Kuopion kaupunginteatterissa esitettiin vuonna 2000 kevät- ja syyskaudella Matti Rossin näytelmää Mahtaja eli kansanrunoilija Juhana Ihalaisen salattu elämä. Näytelmä oli kiedottu yhteen niin faktasta, fiktiosta kuin fantasiasta. Pääosassa oli Rautalammin oma poika, kansanrunoilija Juhana Ihalainen. Juhana oli yksi kuuluisan runopitäjän kolmesta suuruudesta, kaksi muuta olivat talollinen Vihta-Paavo Korhonen ja Pentti Lyytinen. Juhana Ihalainen, nälän ja riisitaudin rampauttama pieni mies, saunasirkaksi kutsuttu, oli  rohkea sanankäyttäjä, joka ei pelännyt ylempiään. Pilkan kohteeksi joutuneet kävivät polttamassa Ihalaisen paperit ja nimismieskin takavarikoi jyväskyläläisen piirilääkärin, Wolmar Schildtin, suojatilleen lähettämät paperit. Rautalammin herroja, etunenässä nimismies, ärsytti erityisesti, että pieni ja ruumiillisesti rujo mies osasi lukea, kirjoittaa ja laatia runoja. Juhana Ihalainen oli taitava sanankäyttäjä, joka suomi niin tekohurskautta ja ylpeyttä kuin viinan ja rahan himoa.

Kansanrunouden kerääjät Elias Lönnrotin johdolla arvostivat kansanrunoilijoita ja toivat heille ansaittua julkisuutta. Ehkä järkyttävintä on lukea jälkipolvien arviot Juhana Ihalaisen tuotannosta 1800-luvun loppupuolelta. Kansasta lähtenyt, epäsuotuisat lähtökohdat elämälleen saanut, ruotuvaivainen, saunan loukossa asuva runoilija ei enää täyttänyt  suomalaisen kansanrunoilijan normeja. Mm. kirjailija ja professori Kustavi Grotenfelt kirjoittaa: Ihalaisen runot ovat kirjoitetut ilman suurempaa runollista innostusta, runomitta on perin huono; useimmissa niistä hän moittii tai pilkkaa kansassa vallitsevia pahoja tapoja.

Lähteenä käytetty mm. Kulttuurivihkot 6 2005, s. 36-38 (Matti Rossi)


Juhana Ihalaisen käsialanäyte piirroksineen Rautalammin museosta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruotsalaisia ruotusotilaita Sydän-Hämeessä

Sydän-Hämeen Lehti Julkaistu 19.1.2019 10:42 Ruotsalainen ruotusotilas; asuna harmaa sarkatakki, pukinnahkahousut ja kolmikolkkahattu. Aseena yli metrin mittainen painava ”tussari”, eli vanhanajan kivääri, jossa oli piilukko. (Museovirasto) Syksyllä 1721 Suomeen saapui tuhansia uusia ulkomaalaisia. Suuri Pohjan sota oli syönyt miehiä Ruotsin armeijan suomalaisista joukko-osastoista. Rapakuntoista sotaväkeä täydentämään lähetettiin ruotsalaisia ruotusotilaita. Niin sanottuja lainasotilaita, joita oli kaikkiaan lähes 2400 miestä, ripoteltiin niin Uudellemaalle, Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen kuin Savoon. Sotilaista neljännes asettui 42 hämäläispitäjään, suurimmaksi osaksi Etelä-Hämeeseen, lukuisia sotilaita myös Sydän-Hämeeseen. Sotilaat olivat maaseudun poikia Etelä- ja Keski-Ruotsista. Arviolta joka kolmas oli naimisissa. Suurin osa vaimoista ei kuitenkaan tullut Suomeen ja perheenyhdistämisistä on vain muutama tapaus tiedossa Hämeessä. Maaseudulla naimattomia na

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne

Tulitikkuteollisuuden historiaa Karjalaisessa 13.7.2021

  Suomen ainoa itsenäinen tulitikkutehdas Tulitikku Oy aloitti toimintansa Jokelassa 1933 – tunnetuin tuote oli ”Trustivapaa Sampo-tikku” Jokelan tulitikkutehdas vuonna 1949  Kuva: Helsingin kaupunginmuseo 13.7.2021 10:02 Tuula Vuolle-Selki JAA Ruotsalainen  Ivar Kreuger  johti 1920-luvulla tulitikkutrustia tähdäten siihen, että saisi koko maailman tulitikkutuotannon haltuunsa. Kilpailijoita ostettiin, syötiin markkinoilta polkuhinnoilla tai viimeisenä keinona lähetettiin sabotoijia vahingoittamaan tehtaita ja niiden laitteita. Suomessakin kaikki tulitikkutehtaat menettivät vuonna 1927 ulkomaisen myyntivapauden, jolloin ne trustin kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella alistuivat tämän holhoukseen. Sopimus oli näin ollen Suomelle epäedullinen, koska Ruotsin tulitikkutrusti oli ”kuin pukki kaalimaan vartijana”, kirjoitti  Keski-Uusimaa -lehti vuonna 1933. Tuotteiden ulkomaille myynti tapahtui trustin kautta. Uusi Aura 15.1.1933  Kuva: Uusi Aura 1920-LUVUN LOPULLA  suomalaiset liikemieh