Siirry pääsisältöön

Pikku ihmisiä


Teuvo Pakkala julkaisi ensimmäisen kokoelmansa Lapsuuteni muistoja 1885. Vuotta myöhemmin ilmestyi Minna Canthin teos Köyhää kansaa. Canthin kirjan päähenkilö on Holpaisen perheen äiti Mari, Teuvo Pakkalan kujilla ja kaduilla juoksevat lapset. Teuvo Pakkala ammensi aiheensa omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Hän oli suuri kuin mies, komea varreltaan ja näöltään, voimakas kuin karhu ja nopea kuin hirvi. Mutta älyltään kuin lapsi, poikalapsi siinä ijässä, jolloin vielä leikitään hevosta. Sitä leikki hän mielellään ja aina ja koko ikänsä.
Kehitysvammaisesta pojasta kertova Iikka Raukka ilmestyi novellikokoelmassa Pikku Ihmisiä (1913). Iikka eleli äitinsä kanssa pikku torpassa. Pojan isä oli lähtenyt Amerikkaan, kun Iikka oli vielä sylivauva. Isä oli luvannut tuoda tullessaan eväslaukullisen kultaa ja ostaa pojalleen koko pitäjän. Isän palatessa kotiin tapaa hän hevosta leikkivän poikansa ja raivostuu. Tästä pelästyneenä Iikka karkaa ja palaa kotiin vasta vuosien päästä. Jo novellin nimi Iikka Raukka kertoo, miten kehitysvammaisiin suhtauduttiin vuosisadan alun maalaisyhteisössä. He olivat raukkoja poloisia.
Vuonna 1891 ilmestynyt teos Vaaralla on kuvaus köyhien perheiden ja heidän lastensa elämästä.  Teoksessa esitellään Nikkilän pariskunta, Vimparin suurperhe ja Viion leski Elsa -tyttärineen. ”Nikaraansa” sairastava Nikkilä eli emäntänsä kanssa niukkuudessa. Sairaus oli vienyt työkyvyn. Oli kuitenkin hyvinä vuosina rakennettu talo, uusi eheä uuni ja piippu. Elantonsa he hankkivat vuokralaista pitämällä, mutta köyhäinhoidon apuun oli kuitenkin kohta turvauduttava, sillä rahat olivat loppumassa ja leipä myös.

Teuvo Pakkalan novellit erottaakin Minna Canthin ja Juhani Ahon teoksista, niiden omakohtaisuus. Teuvo Pakkala ei kärjistä eikä kuohuta muutoin, kuin ruotiessa ajan hyväntekeväisyysharrastusta. Kaupungin hyvää tarkoittavien rouvien kyvyttömyys asettua heikompiosaisten asemaan tulee selväksi. Köyhien suurin pelon aihe olikin joutua vaivaistaloon ja siksi tarjottuun apuun nöyrryttiin. Varsinkin aikuista miestä köyhäinavun anojana paheksuttiin (Vimparin perheen isä).  Teuvo Pakkalan suurin ansio onkin köyhien arjen eleetön kuvaus lähes sietämättömien olosuhteiden keskellä. Sairaiden ja vammaisten kohtalo riippui perheen kyvystä hoitaa lastaan.  Usein se oli lähes mahdoton tehtävä, ja johti perheen hajottamiseen. Perheitä sijoitettiin vaivaistaloon ja lapsia myytiin huutokaupalla. 


Jos et halua lukea, niin kuuntele edes! Teuvo Pakkalan Pikku ihmisiä löytyy myös äänikirjana. Lukijana on Juha Hurme.
Teuvo Pakkalasta ja Oulusta syntyy luonteva aasinpolku tämänhetkiseen "suosikkisarjaani", Taivaan tulet. Kari Väänänen on löytänyt oman Pakkalansa vähäväkisten pohjoissuomalaisten puolestapuhujana. Pienempi ja isompi rikollisuus houkuttelee, kun paikkakunnalta on viety tehdas ja työpaikat. Kysymys kuuluukin, että onko työttömäksi joutunut karhunkaataja isompi rikollinen kuin alaikäisiä ilotyttöjä hölmöyksissään välittävä kyläkauppias.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kangasalan terveyslähde

Syntymäpitäjäni Kangasala oli suosittu matkailukohde jo 1700-luvulla. Kuohunharjun kupeessa Kuohunlahden rannalla sijaitsevan Kuohunlähteen vedellä uskottiin olevan parantavia vaikutuksia. Kylpylämatkailun kultakausi Kangasalla kesti noin sata vuotta, 1700-luvun puolesta välistä 1840-luvulle. Lähde oli tunnettu kautta maan ja perimätiedon mukaan Kangasalan kaivolle tuli matkailijoita Ruotsista, Saksasta ja jopa Italiasta asti. Kirkkojärvi ja sen pieni lahti, Kuohunlahti, sijaitsevat aivan Kangasalan kirkonkylän tuntumassa. Kuohun-harjun nimen otaksutaan tulleen harjun rinteessä sijainneesta lähteestä. Lähteen vesi pulppusi, se suorastaan ikään kuin kuohui, harjun rinteestä. Kangasalan terveyslähteestä on käytetty useita muitakin nimityksiä: Elämänlähde, Prunni ja lopulta muun käytön loputtua sitä nimitettiin Pyykkilähteeksi. Lähteen sijainnista on säilynyt ainakin kaksi karttaa. Toinen on vuodelta 1796 ja toinen 1800-luvun alkupuolelta. Kylpyläkulttuuri oli suosittua 1700-ja 1800...

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat j...

Heinrich Himmlerin vierailu Luopioisissa kesällä 1942

Juutalaisten joukkotuhosuunnitelmien toimeenpanosta vastannut natsijohtaja Heinrich Himmler vieraili Suomessa kaikessa hiljaisuudessa kesällä 1942. Asevelimaan toiseksi korkein johtaja viipyi maassa poikkeuksellisesti yli viikon, tapasi kaikki tärkeimmät suomalaispäättäjät ja teki tuttavuutta muihinkin suomalaisiin. Sydän-Hämeen hiekkateillä käytiin myös legendaariset takapenkkikeskustelut koskien Suomessa oleskelevia juutalaispakolaisia. Himmler saapuu Suomeen keskiviikkona 29. heinäkuuta 1942 suoraan Tallinnasta Junkers 52 -mallisella lentokoneella.  Tiistai 4. elokuuta muodostuu Himmlerin Suomen-loman merkittävimmäksi päiväksi. Se tiedetään, että kello 10 aamulla pääministeri Jukka Rangellin auto kaartaa Tyrvännön Petäyksen huvilan pihaan, jossa Himmler oli seurueineen lomaillut. Kahden auton seurue ottaa suunnakseen Kangasalan Vehoniemen harjun. Sen puisesta näkötornista avautuvia järvinäköaloja Himmler kehuu suurenmoisiksi. Automatka pitkin mutkaisia ja pöllyä...