Pikku ihmisiä

Teuvo Pakkala julkaisi ensimmäisen kokoelmansa Lapsuuteni muistoja 1885. Vuotta myöhemmin ilmestyi Minna Canthin teos Köyhää kansaa. Canthin kirjan päähenkilö on Holpaisen perheen äiti Mari, Teuvo Pakkalan kujilla ja kaduilla juoksevat lapset. Teuvo Pakkala ammensi aiheensa omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Hän oli suuri kuin mies, komea varreltaan ja näöltään, voimakas kuin karhu ja nopea kuin hirvi. Mutta älyltään kuin lapsi, poikalapsi siinä ijässä, jolloin vielä leikitään hevosta. Sitä leikki hän mielellään ja aina ja koko ikänsä.

Kehitysvammaisesta pojasta kertova Iikka Raukka ilmestyi novellikokoelmassa Pikku Ihmisiä (1913). Iikka eleli äitinsä kanssa pikku torpassa. Pojan isä oli lähtenyt Amerikkaan, kun Iikka oli vielä sylivauva. Isä oli luvannut tuoda tullessaan eväslaukullisen kultaa ja ostaa pojalleen koko pitäjän. Isän palatessa kotiin tapaa hän hevosta leikkivän poikansa ja raivostuu. Tästä pelästyneenä Iikka karkaa ja palaa kotiin vasta vuosien päästä. Jo novellin nimi Iikka Raukka kertoo, miten kehitysvammaisiin suhtauduttiin vuosisadan alun maalaisyhteisössä. He olivat raukkoja poloisia.

Vuonna 1891 ilmestynyt teos Vaaralla on kuvaus köyhien perheiden ja heidän lastensa elämästä.  Teoksessa esitellään Nikkilän pariskunta, Vimparin suurperhe ja Viion leski Elsa -tyttärineen. ”Nikaraansa” sairastava Nikkilä eli emäntänsä kanssa niukkuudessa. Sairaus oli vienyt työkyvyn. Oli kuitenkin hyvinä vuosina rakennettu talo, uusi eheä uuni ja piippu. Elantonsa he hankkivat vuokralaista pitämällä, mutta köyhäinhoidon apuun oli kuitenkin kohta turvauduttava, sillä rahat olivat loppumassa ja leipä myös.

Teuvo Pakkalan novellit erottaakin Minna Canthin ja Juhani Ahon teoksista, niiden omakohtaisuus. Teuvo Pakkala ei kärjistä eikä kuohuta muutoin, kuin ruotiessa ajan hyväntekeväisyysharrastusta. Kaupungin hyvää tarkoittavien rouvien kyvyttömyys asettua heikompiosaisten asemaan tulee selväksi. Köyhien suurin pelon aihe olikin joutua vaivaistaloon ja siksi tarjottuun apuun nöyrryttiin. Varsinkin aikuista miestä köyhäinavun anojana paheksuttiin (Vimparin perheen isä).  Teuvo Pakkalan suurin ansio onkin köyhien arjen eleetön kuvaus lähes sietämättömien olosuhteiden keskellä. Sairaiden ja vammaisten kohtalo riippui perheen kyvystä hoitaa lastaan.  Usein se oli lähes mahdoton tehtävä, ja johti perheen hajottamiseen. Perheitä sijoitettiin vaivaistaloon ja lapsia myytiin huutokaupalla. 


Jos et halua lukea, niin kuuntele edes! Teuvo Pakkalan Pikku ihmisiä löytyy myös äänikirjana. Lukijana on Juha Hurme.

Teuvo Pakkalasta ja Oulusta syntyy luonteva aasinpolku tämänhetkiseen "suosikkisarjaani", Taivaan tulet. Kari Väänänen on löytänyt oman Pakkalansa vähäväkisten pohjoissuomalaisten puolestapuhujana. Pienempi ja isompi rikollisuus houkuttelee, kun paikkakunnalta on viety tehdas ja työpaikat. Kysymys kuuluukin, että onko työttömäksi joutunut karhunkaataja isompi rikollinen kuin alaikäisiä ilotyttöjä hölmöyksissään välittävä kyläkauppias.