Työväensuojelija

Suomen ensimmäisen ammattientarkastajan, kansakouluopettajan, tehtaan omistajan ja kansanedustaja Vera Hjeltin elämä on ollut ainutlaatuisella tavalla mielenkiintoinen. Eikä vähiten siksi, että Veran elämän kiintopiste oli työsuojelu, ennen kaikkea työläisnaisten ja heidän perheidensä olosuhteiden kohentaminen. Siksi kirjan nimeksi tuli "Työväensuojelija". Aikaisempi, Esther Hjelt-Cajanuksen, toimittama elämäkerta vuodelta 1948 oli nimeltään "Uranuurtaja".

Tie arvostetuksi työsuojelun asiantuntijaksi ei ollut auvoinen, varsinkaan kun porvarisnaisen kykyyn ajaa työläisen asiaa ei luotettu. Veran maailma oli päällisin puolin kuten monen tuon ajan naisasianaisen - hyväntahtoisen holhoava. Ei riittänyt, että työläisperheellä oli kunnollinen asunto ja koti, heidät piti myös opettaa asumaan ja elämään oikein omassa kodissaan. Veran epäonnistuttua Voikkaan lakon selvittelyssä 1904 tuli hänestä vuosiksi porvarillisen ylimielisyyden naispuolinen ruumillistuma. Luottamuksen takaisin saamiseen meni vuosia, mikä vähittäin palautui kansanedustajana. 

Vera oli sisimmiltään enemmän asiantuntija kuin poliitikko. Ammattientarkastaja Vera Hjeltin tehdastyöväen ja ompelijoiden ammattioloista laatimat sosiaalitilastot ovat pätevää tutkimusta tämänkin päivän katsannosta. Jatkojalostuksella tilastot voisivat jopa antaa uutta tietoa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alkuvaiheista.

Tuntematon työläisnainen Jokelasta puettuna naisen käytännölliseen työasuun.

Lähde: Vera Hjelt, Naispuolisten ammattientarkastajien vuosikertomus vuodelta 1905.