Lydian lukupiiri

Ankara ilmasto ja toistuvat katovuodet ovat opettaneet suomalaiset säästeliääksi leivän käyttäjiksi. Viljajauhojen korvikkeita on käytetty läpi vuosisatojen niin yleisesti, että erilaiset hätäleivät, etenkin pettu vakiintuivat omaksi ruokalajikseen. Hätäleipää syötiin muinakin kuin huonoina vuosina. Suomessa tunnettiin 1700-luvulla ainakin parikymmentä hätäleipälajia. Tavallisin ja tunnetuin hätäleipä oli pettu. Puhdasta pettuleipää käytettiin, jotta saataisiin hankittua vaikka arvokasta suolaa tai muita elintarvikkeita viljaa myymällä. Omassa taloudessa tyydyttiin nurkumatta huonompaan leipään. Myös viinanhimo sai tarttumaan pettuleipään. Vilja jalostettiin mieluimmin juovuttavaksi juomaksi kuin leipäjauhoksi. Pettua kerättiin alkukesästä Kansankielessä petulla tarkoitetaan puun, eritoten männyn jälsi- ja nilakerroksia, jotka on irrotettu ravintona käytettäväksi. Yhdessä jälsi ja nila muodostavan pintapuun, josta puhutaan myös termillä manto. Vain tässä rungon osassa vesi ja ra...

Vuonna 1839 Keuruun lukkari Matias Saxberg pahoinpiteli nuoren naisen kuoliaaksi, ja noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin hänet itsensä murhattiin. Jälkimmäisestä väkivallanteosta kirjoitti päiväkirjaansa pitäjän apulaispapin 17-vuotias tytär Lydia Bergroth, myöhemmin Hällfors. Lydia Hällforsin muistelmateos Äidin muistelmia on kirjoitettu kahdessa jaksossa vuosina 1907 ja 1911. Muistelmissa keskitytään paimentytön surmaan. Lydia Hällforsin (1844–1916) teos on ensimmäisiä naisen kirjoittamia ja suomenkielellä julkaistuja omaelämäkertoja. Se ilmestyi 1924, vaikka on kirjoitettu jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Teos on herttainen kuvaus lapsuudesta ja nuoruudesta 1800-luvun puolivälin herännäispappilassa. Lukkari Saxbergin rikos nousee esiin sinänsä kepeän lapsuudenmuistelun lomassa. Tekijänä vihattu lukkari Kirjan kiinnostavimman tarinan päähenkilönä on vihattu ja virkaansa ilmeisen sopimaton lukkari Matias Saxberg.  Lukkari Saxbergia kuvataan ahneeksi, häikäilemättöm...

Suomen ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan 19 naiskansanedustajasta opettajia oli peräti kahdeksan. Opettajathan olivat suomalaisten perheiden parhaita asiantuntijoita. Kuopiossa syntynyt ja Sortavalan seminaarin käynyt Hilma Räsänen oli kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä ehtinyt toimia opettajana Sippolassa, Kuopion maalaiskunnassa ja Viipurin maalaiskunnassa. Kansanedustajaksi Hilma Räsänen valittiin Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä, Maalaisliiton ainoana naisedustajana.  Työnsä ohessa hän oli ehtinyt toimia Raittiuden Ystävien esitelmöitsijänä.  Vaalikiertueellaan Hilma Räsänen olikin vakuuttava ja keräsi uusia innokkaita äänestäjiä siirtyessään paikkakunnalta toiselle. Vaalitaistelussaan Hilma Räsänen teki kovaa raittiusagitaatiota ja vaati äänestämään täysin raitista ehdokasta. Hilma Räsänen oli ehdoton absolutisti ja vaati sitä myös muilta. Samassa vaalipiirissä teki vaalityötään tohtori Tekla Hultin, joka nuorsuomalaisen puolueensa kantaa mukaillen suhtau...

Kirjoitus on julkaistu Raahen Seudussa 29.11.2017 Surkeana nälkävuonna 1867 saivat Raahenkin tuulimyllyt kietkuttaa olkikahuja, jopa  kopsankyläläiset kuljettivat myllynkivien käsiteltäviksi vanhoja katto-olkia. Eikä ollut monilla kaupunkilaisilla, jotka jäkäläleipää ja oluttehtaan rapoja pitivät herkkuna, vanhoille jauhajilleen tarjottavana sen parempaa kuin kahujen hiertämistä . (Samuli Paulaharju, Vanha Raahe. Helsinki 1925, s. 226) Suurina nälkävuosina 1860-luvulla yli kymmenesosa koko maan tuolloisesta väestöstä menehtyi nälkään ja siitä johtuviin sairauksiin. Huonoja, runsassateisia vuosia oli ollut 1860-luvun alusta lähtien. Kruunun viljamakasiinit ammottivat tyhjyyttään. Talvi 1867 oli ankara ja kevät tuli myöhään. Vilja jouduttiin kylvämään vaikeissa olosuhteissa. Syksyn alussa tulivat hallat, jotka hävittivät kypsymättömän viljan. Silloinkin oli pitkä ja kylmä kewät, kesä sateinen ja kolkko etteiwät wiljat ehtineet tuleentua. Syyskuuhun päästyä tuli taasen kyl...

Isovanhempani Hilma ja Kustaa kihlajaiskuvassaan 1920-luvun loppupuolella. Olen blogissani kirjoittanut lähinnä isänpuoleisesta suvusta. Äidin suku on jäänyt vähemmälle. Omat muistot, äidin kertomukset ja muutamat valokuvat ovat  aineistoani. Kustaa joutui Suomenlinnan vankileirille vartijaksi keväällä 1918 - 22-vuotiaana. Hän oli todistamassa punaisten vankien julmaa kohtelua. Erään kerran vangit olivat löytäneet kuolleen kissan, josta nylkemisen jälkeen keittivät itselleen syötävää. Saksalainen vartija kulki ohi, potkaisi kattilan nurin ja sanoi "Miauu". Oheisesta kuvasta näkyy, miten heikossa kunnossa olevat vangit käyttävät päivänsä lepäilemällä. Punavankeja Suomenlinnan vankileirillä (kuvaaja Niilo Toivonen 1918, Museoviraston kuvakokoelmat) Sodan jälkeen Kustaa jäi Helsinkiin kirvesmieheksi, kunnes sairasteleva isä kutsui poikansa takaisin kotiin. Tila olisi kohta ilman isäntää ja jonkun olisi jatkettava. Nuoruus päättyi tähän.  Talvisodan syttyessä jout...

Agathon Meurman viimeisinä vuosinaan seuranaan tytär Helmi Virkkunen lautapelin ääressä. (Museovirasto, kuvakokoelmat) Suurten nälkävuosien aikana 1860-luvulla yli kymmenesosa koko maan tuolloisesta väestöstä menehtyi nälkään ja siitä johtuviin sairauksiin.  Erityisen ankarasti kadot koettelivat Itä- ja Keski-Suomea, mutta ei Hämekään tuhoilta säästynyt. Agathon Meurmanin muistelmat nälkävuosilta on autenttinen dokumentti siitä, miten silloisten päättäjien suunnitelmat menivät totaalisesti pieleen. Syy ei ollut pelkästään kassanvartija Snellmanin, vaan myös luonto-olosuhteiden, jotka olivat arvaamattomat ja kohtuuttomat. Toukokuun yhdeksäs päivä vuonna 1867 Kangasalla raivosi 16 tuntia kestänyt pyryilma, joka kohotti kinokset aitojen ja kattojen tasolle, kertoo Meurman muistelmissaan. Muistelmista välittyy virkamiesten idealistinen käsitys asioiden järjestymisestä. Kansaa tuli patistaa suurempaan ahkeruuteen ja säästäväisyyteen. 1860-luvun alkupuoli oli ollut täynnä huono...

Tietokirjailija Tuulikki Pekkalainen kertoo Lapset sodassa 1918 -teoksessaan (2014), miten sisällissodassa kuolleet lapset olivat enintään 15-vuotiaita tyttöjä ja poikia. Sodassa oli myös lapsisotilaita. Punaisten puolella heitä kaatui yli 60 ja valkoisten puolella 20. Nuorin punakaartin sotilaaksi merkitty oli yhdeksänvuotias torpparin poika Toivo Peltonen Kokemäeltä. Hän kaatui Karkussa huhtikuussa 1918. Valkoisella puolella nuorin oli 11-vuotias lyseolainen Aatto Olavi Kaarlonpoika Penttilä Antreasta. Asetta kantanut koululainen kaatui Pirkkalan Epilässä maaliskuussa 1918. Alla olevassa kuvassa on isoäitini Lyydian tuntemattomaksi jäänyt nuoruuden ystävä. Hän on mukana myös toisessa ateljeekuvassa poseeraten yhdessä isoäitini kanssa (ystäväkuva?). Tässä nimenomaisessa kuvassa nuori nainen on veljensä (?) kanssa. Osallistuiko nuori poika sisällissotaan, ja mikä oli hänen tarinansa? Huomaa naisen kädessä oleva rannekello. Rannekellot yleistyivät ensimmäisen maailmansodan my...