Vuonna 1839
Keuruun lukkari Matias Saxberg pahoinpiteli nuoren naisen kuoliaaksi, ja noin kaksikymmentä
vuotta myöhemmin hänet itsensä murhattiin. Jälkimmäisestä väkivallanteosta
kirjoitti päiväkirjaansa pitäjän apulaispapin 17-vuotias tytär Lydia Bergroth,
myöhemmin Hällfors. Lydia Hällforsin muistelmateos Äidin muistelmia on kirjoitettu kahdessa jaksossa vuosina 1907 ja
1911. Muistelmissa keskitytään paimentytön surmaan.
Lydia Hällforsin (1844–1916) teos on ensimmäisiä naisen
kirjoittamia ja suomenkielellä julkaistuja omaelämäkertoja. Se ilmestyi 1924, vaikka
on kirjoitettu jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Teos on herttainen kuvaus lapsuudesta ja nuoruudesta 1800-luvun
puolivälin herännäispappilassa. Lukkari Saxbergin rikos
nousee esiin sinänsä kepeän lapsuudenmuistelun lomassa.
Tekijänä
vihattu lukkari
Kirjan kiinnostavimman tarinan päähenkilönä on vihattu ja
virkaansa ilmeisen sopimaton lukkari Matias Saxberg. Lukkari Saxbergia kuvataan ahneeksi, häikäilemättömäksi ja
väkivaltaiseksi. Saxberg oli köyhiä nöyryyttävä irstailija, joka kerskui
kymmenillä aviottomilla lapsillaan. Ulkonäöltään hänen kerrottiin olevan komea.
Rikos, josta Saxberg joutui käräjille, oli 21-vuotiaan paimentytön Eeva Maria
Matintyttären raaka surma. Eeva Maria oli laskenut karjan vahingossa lukkarin vuokraamalle
niitylle, mistä raivostuneena lukkari tappoi paimenen muutamalla iskulla.
Eeva
Mariasta tiedetään, että hän omasi kauniiden hiusten lisäksi sanavalmiutta ja
omanarvontuntoa. Hän oli ehtinyt käydä piikomassa Kuorevedellä saakka ja elämä
oli sujunut kaikin puolin nuhteettomasti. Luultavasti nenäkäs
piikalikka kävi lukkarin hermoille kohtalokkain seurauksin. Normaalisti
rikoksen tekijä olisi Venäjän vallan alaisessa Suomessa passitettu Siperiaan. Kahden
vuoden tutkintavankeuden jälkeen rangaistus lieveni sakkoihin ja häpeäpenkkiin yhden
istumiskerran verran. Lukkarinvirkansakin Saxberg sai pitää. Paha sai
palkkansa, kun lukkari Saxberg tuli vuonna 1861 murhatuksi emännöitsijänsä
kanssa. Murhan takana oli tilan uusi omistaja. Syynä olivat ahneen
syyntinkiukon vaatimukset ylenmääräisestä ruoan ja juoman määrästä. Saxbergin
murhaajat joutuivat kymmeneksi vuodeksi vankilaan.
Lukkari Saxbergin rikoksesta kirjan kirjoittanut
historioitsija Matti Peltonen on jäljittänyt Lydia Hällforsin muistelmien
lisäksi kaksi muuta kertomusta Saxbergin surmatyöstä. Aiheesta sepitettiin
kansan keskuudessa runoja, joita merkittiin muistiin Keuruulla ja liitettiin
Kansanrunousarkiston kokoelmiin vuonna 1851.
Lydia Hällfors. (Naisten Ääni 15.7.1916).
Lydia Hällforsin muistelmat kuvaavat aikakauden tapahtumia
pappisperheen tyttären, papinrouvan ja myöhemmin oululaisen fennomaanilehtorin
puolison näkökulmasta. Lydia isä, Frans Henrik Bergroth, oli Keuruun
seurakunnan pitäjänapulainen ja myöhemmin kirkkoherra. Lydian muistelmissa isälle
kuului ansio talonpoikaissaarnaaja Paavo Ruotsalaisen johtaman
herännäisyysliikkeen leviämisestä Keuruulla.
Lydian ensimmäinen puoliso, Perhon seurakunnan pastori Adolf Wegelius,
menehtyi 1860-luvun nälkävuosina lavantautiin. Toisin kuin puolisonsa, Lydia
selviytyi sairaudesta ja palasi Keuruulle pienen poikansa kanssa. Ensimmäistä
avioliittoa kesti ainoastaan neljä vuotta. Leskeksi jäätyään Lydia Hällfors
matkusti Helsinkiin, josta sai paikan Suomalaisen tyttökoulun opettajana. Yksityisin
varoin toimineessa koulussa vieraili opettajina muitakin sivistysperheen
tyttäriä. Varat olivat niukat ja palkat samoin. Kotipappilassaan Lydia oli
pitänyt kirjastoa ja pyhäkoulua, joten kokemusta opetuksesta ja kansan
valistamisesta oli riittävästi. Lisäksi hän oli käynyt Pietarsaaren tyttökoulun.
Lydia Hällfors avioitui uudelleen oululaisen lehtori Hällforsin kanssa. Perhe
kasvoi ja vuodet kuluivat perheenäidin tehtävissä. Jäätyään uudelleen leskeksi 1890
keskittyi Lydia Hällfors yhteiskunnalliseen työhön ja oli perustamassa mm.
Oulun suomalaista tyttökoulua ja Diakonissakotia. Viimeiset elinvuotensa Lydia
Hällfors asui Kemissä tyttärensä luona.
Lähteitä:
Matti Peltonen, Lukkari Saxbergin rikos ja herännäispappilan
etiikka. Gaudeamus 2006.
Tiina Miettinen, Eeva Maria Matintytär Löytty – nainen, jonka lukkari
Saxberg surmasi osoitteessa:
Jussi
Rainio, 130 vuotta lainakirjastoa Keuruulla. Keuruun Joulu 1988, s. 22-30.
Naisten Ääni 15.7.1916 – Lydia Hällforsin muistokirjoitus
Kiinnostavaa, ja onpa kummallista, että Saxberg selvisi noin vähällä rangaistuksella!
VastaaPoista