Piikatytön raaka surma vuonna 1839

Vuonna 1839 Keuruun lukkari Matias Saxberg pahoinpiteli nuoren naisen kuoliaaksi, ja noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin hänet itsensä murhattiin. Jälkimmäisestä väkivallanteosta kirjoitti päiväkirjaansa pitäjän apulaispapin 17-vuotias tytär Lydia Bergroth, myöhemmin Hällfors. Lydia Hällforsin muistelmateos Äidin muistelmia on kirjoitettu kahdessa jaksossa vuosina 1907 ja 1911. Muistelmissa keskitytään paimentytön surmaan.

Lydia Hällforsin (1844–1916) teos on ensimmäisiä naisen kirjoittamia ja suomenkielellä julkaistuja omaelämäkertoja. Se ilmestyi 1924, vaikka on kirjoitettu jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Teos on herttainen kuvaus lapsuudesta ja nuoruudesta 1800-luvun puolivälin herännäispappilassa. Lukkari Saxbergin rikos nousee esiin sinänsä kepeän lapsuudenmuistelun lomassa.

Tekijänä vihattu lukkari

Kirjan kiinnostavimman tarinan päähenkilönä on vihattu ja virkaansa ilmeisen sopimaton lukkari Matias Saxberg.  Lukkari Saxbergia kuvataan ahneeksi, häikäilemättömäksi ja väkivaltaiseksi. Saxberg oli köyhiä nöyryyttävä irstailija, joka kerskui kymmenillä aviottomilla lapsillaan. Ulkonäöltään hänen kerrottiin olevan komea. Rikos, josta Saxberg joutui käräjille, oli 21-vuotiaan paimentytön Eeva Maria Matintyttären raaka surma. Eeva Maria oli laskenut karjan vahingossa lukkarin vuokraamalle niitylle, mistä raivostuneena lukkari tappoi paimenen muutamalla iskulla. 

Eeva Mariasta tiedetään, että hän omasi kauniiden hiusten lisäksi sanavalmiutta ja omanarvontuntoa. Hän oli ehtinyt käydä piikomassa Kuorevedellä saakka ja elämä oli sujunut kaikin puolin nuhteettomasti. Luultavasti nenäkäs piikalikka kävi lukkarin hermoille kohtalokkain seurauksin. Normaalisti rikoksen tekijä olisi Venäjän vallan alaisessa Suomessa passitettu Siperiaan. Kahden vuoden tutkintavankeuden jälkeen rangaistus lieveni sakkoihin ja häpeäpenkkiin yhden istumiskerran verran. Lukkarinvirkansakin Saxberg sai pitää. Paha sai palkkansa, kun lukkari Saxberg tuli vuonna 1861 murhatuksi emännöitsijänsä kanssa. Murhan takana oli tilan uusi omistaja. Syynä olivat ahneen syyntinkiukon vaatimukset ylenmääräisestä ruoan ja juoman määrästä. Saxbergin murhaajat joutuivat kymmeneksi vuodeksi vankilaan.

Lukkari Saxbergin rikoksesta kirjan kirjoittanut historioitsija Matti Peltonen on jäljittänyt Lydia Hällforsin muistelmien lisäksi kaksi muuta kertomusta Saxbergin surmatyöstä. Aiheesta sepitettiin kansan keskuudessa runoja, joita merkittiin muistiin Keuruulla ja liitettiin Kansanrunousarkiston kokoelmiin vuonna 1851.

                                                              Lydia Hällfors. (Naisten Ääni 15.7.1916).

Lydia Hällforsin muistelmat kuvaavat aikakauden tapahtumia pappisperheen tyttären, papinrouvan ja myöhemmin oululaisen fennomaanilehtorin puolison näkökulmasta. Lydia isä, Frans Henrik Bergroth, oli Keuruun seurakunnan pitäjänapulainen ja myöhemmin kirkkoherra. Lydian muistelmissa isälle kuului ansio talonpoikaissaarnaaja Paavo Ruotsalaisen johtaman herännäisyysliikkeen leviämisestä Keuruulla.

Lydian ensimmäinen puoliso, Perhon seurakunnan pastori Adolf Wegelius, menehtyi 1860-luvun nälkävuosina lavantautiin. Toisin kuin puolisonsa, Lydia selviytyi sairaudesta ja palasi Keuruulle pienen poikansa kanssa. Ensimmäistä avioliittoa kesti ainoastaan neljä vuotta. Leskeksi jäätyään Lydia Hällfors matkusti Helsinkiin, josta sai paikan Suomalaisen tyttökoulun opettajana. Yksityisin varoin toimineessa koulussa vieraili opettajina muitakin sivistysperheen tyttäriä. Varat olivat niukat ja palkat samoin. Kotipappilassaan Lydia oli pitänyt kirjastoa ja pyhäkoulua, joten kokemusta opetuksesta ja kansan valistamisesta oli riittävästi. Lisäksi hän oli käynyt Pietarsaaren tyttökoulun. Lydia Hällfors avioitui uudelleen oululaisen lehtori Hällforsin kanssa. Perhe kasvoi ja vuodet kuluivat perheenäidin tehtävissä. Jäätyään uudelleen leskeksi 1890 keskittyi Lydia Hällfors yhteiskunnalliseen työhön ja oli perustamassa mm. Oulun suomalaista tyttökoulua ja Diakonissakotia. Viimeiset elinvuotensa Lydia Hällfors asui Kemissä tyttärensä luona.

Lähteitä:

Matti Peltonen, Lukkari Saxbergin rikos ja herännäispappilan etiikka. Gaudeamus 2006.

https://anunihmeellisetmatkat.wordpress.com/tag/lydia-hallfors/

Tiina Miettinen, Eeva Maria Matintytär Löytty – nainen, jonka lukkari Saxberg surmasi osoitteessa:

https://agricolaverkko.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=2696

Jussi Rainio, 130 vuotta lainakirjastoa Keuruulla. Keuruun Joulu 1988, s. 22-30.

Naisten Ääni 15.7.1916 – Lydia Hällforsin muistokirjoitus