Siirry pääsisältöön

Tekstit

Elvira Willmanista

Elsi Hyttinen on väitöskirjassaan Elvira Willmanista todentanut, että työläiskirjailijaksi ei synnytä vaan tullaan.  Tutkimuksen aineistona on Elvira Willmanin säilynyt, julkinen tuotanto: neljä näytelmää, yksi lyhytproosateos ja laaja otanta lehtikirjoituksia. Willmanin keino ilmentää poliittista sitoutumistaan kirjailijana oli kirjoittaa naisista. Häntä kiinnostivat kysymykset sukupuolimoraalista, siveellisyydestä ja kuka ylipäänsä sai toimia yhteiskunnassa täysvaltaisesti. Willman kuvasi yhtäältä työläisnaisten halua käydä yksilöstä, toisaalta sivistyneistöön kuuluvien naisten yrityksiä päästä mukaan työväenliikkeeseen. Tuotannon läpäisevä teema on ajatus siitä, että puhe siveellisyydestä on keino hallita ja alistaa niitä, jotka tuon diskurssin puitteissa määrittyvät siveellistä opastusta tarvitseviksi. Vera Hjelt-elämäkerrassani Willmanin teema konkretisoituu ammattientarkastaja Hjeltin siveellis-moraalisessa suhtautumisessa työläisnaisiin. Voikkaan lakkoa sovitellessa Vera...

Suomalaisia naisvalokuvaajia

Valokuvaamo Atelier Pallas toimi Tampereella vuosina 1918-1926. Liikkeen perustaja Elli Paasio (s. 1891, k. 1967) oli erikoistunut henkilö- ja muotokuvaukseen; mm.isovanhempieni kihlajaiskuva on otettu Atelier Pallaksessa.  Koulutuksensa Elli Paasio oli hankkinut valokuvaamo N. Rasmussenilla Tampereella. Ammattimaisen valokuvauksen Paasio aloitti noin 1908. Vuoteen 1918 mennessä, jolloin hän perusti oman valokuvaamon, oli hänellä jo monivuotinen kokemus valokuvaajana. Hän toimi muotokuvaajana 1920-luvun loppuvuosiin saakka, jolloin lopetti uransa heikentyneen kuulon ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Valokuvaajalla käynti yleistyi 1920-luvulla ja valokuvauksesta kiinnostuneet hankkivat myös omia kameroita.1920- ja 1930-luvuilla saattoi tavallisella talonpojalla tai työmiehellä olla kamera. Valokuvauksen harrastajat olivat tuolloin usein jonkinlaisia edelläkävijöitä yhteisössään. Valokuvaustarvikeliikkeitä oli kaupungeissa, mutta myös suurimmissa taajamissa. Kameroiden hinnat ...

Presidentillistä sukua

Juho Kusti Paasikivi 34-vuotiaana vuonna 1904. (Museovirasto, kuvaaja Atelier Apollo). Isäni isoäidin, Maria Perälän (os. Lentola), kansanopistovaiheita tutkiessani tutustuin samalla Marian äidin, Amandan Lentolan, sukuun. Liisa Poppius on tallentanut hämäläisen, Sääksmäeltä lähtöisin olevan Pastell-suvun vaiheet tarkasti aina 1600-luvun alusta lähtien. Sääksmäellä syntynyt Amanda oli omaa sukuaan Pastell. Nuori neito naitiin Lentolan vauraaseen talollissukuun Kangasalle. Isäni ja hänen sisaruksensa ovat usein puhuneet Kemmolan vaarista, jonka vasta nyt ymmärsin tarkoittavan Amandan isää Kustaa Pastellia. joka oli siis sisaruksille läheisen Maria-mummon vaari. Samaan Pastell-sukuun kuului myös Juho Kusti Paasikivi, jonka äidinäiti Helena oli omaa sukuaan Pastell. Sukumme kohtavaat 1700-luvun puolivälissä.  Amanda Lentolan isoisän isoisä Gustaf Johan Pastell ja Helena Pastellin isoisä Simon Pastell olivat veljeksiä. Gustaf oli syntynyt 1691. Hän kuoli vuonna 1773 syöpään. ...

Työläiskirjailijan kohtalo

Terve veli! Sydämelliset kiitokset kirjeestäsi, jonka olen jo aikoja sitten saanut, mutta johon en ole jaksanut ennemmin vastata, sillä olen ollut sellaisessa heikkoustilassa, että jok`ainoa hetki tunnen tuhon tulevan. Tänään en jaksanut mennä töihin ja joutessani ryhdyin Sinulle kirjettä laatimaan. Kysyt, olenko vielä tehtaalla työssä. Siellä olen, enkä pääse pois. Olen jo niin tottunut tehtaan jyrinään, koneiden ropinaan, etten voi muuttaa työmaata. Olen ruumiillisesti heikko, tauti on vienyt viimeiset voimani. Lääkäri sanoi pari vuotta sitten, että jos pääsisin Punkaharjulle lepäämään, niin voisin vielä parata, ja se kirvelee nyt mieltäni, sillä minä en halua kuolla, mutta minä en sinne pääse. Minulla ei ole varoja, jokapäiväisen leipäni hankin vaivaloisesti kätteni työllä ja siitä ei ole säästöä karttunut. Minun täytyy jäädä kuolemaan, kuolemaan kurjuudessa, vaikka voisin päästä elämään, jos minulla olisi rahaa. Kirottua! - Ja minulla ei sitä ole, ei yhtään! Ymmärrät hyvin, m...

Vaiettua historiaa

Salattu, hävetty, vaiettu, eli miten tutkia piilossa olevia ilmiöitä Historiantutkijalle salattujen ja hävettyjen aiheiden tutkiminen on aina haasteellista. Näitä piilossa olevia ilmiöitä ei Antti Häkkisen ja Mikko Salasuon toimittamassa kirjassa pohdita, vaan ennen kaikkea sitä, miten niitä tutkitaan. Lähtökohtana ovat kirjoittajien omat tutkimuskokemukset. Miten tutkia  huumeita, rasismia, homoseksuaalisuutta, aborttia ja lastensuojelun ongelmia.. Marginaalisten ilmiöiden suurin ongelma on aineistojen puuttuminen. Toinen ongelma on pirstaleisten, epäsuorien ja muutoin ongelmallisten aineistojen analysointi. Miten on mahdollista päästä median tai asiantuntijoiden tarjoaman näkemyksen taakse, ohittaa moraalisen paniikin synnyttämät näköharhat mutta myös ylittää pintatason tulkinnat. Monitieteinen tutkimus koostuu yhdeksästä itsenäisestä artikkelista. Historiantutkimuksen näkökulma on vahvasti esillä. Onkin aiheellista kysyä, millaista tietoa meillä olisi menneestä, jos kaikki ...

Calumetin kuparikaupungista

Calumetin kuparikaupungista Suomeen lähetetyt kupariset joulukortit sisältävät niin suomalaista kuin amerikkalaista jouluperinnettä.  Suomalaisista kuparisaaren kävijöistä kerrotaan myös Laitasaari-blogissa (Tietoja Amerikan kävijöistä?) http://www.laitasaari.fi/tietoja-amerikan-kavijoista/

Kirjeitä kuuromykiltä

Kuuromykkäinlehti 1.10.1909 nro 10 sivu 6