Siirry pääsisältöön

Presidentillistä sukua


Juho Kusti Paasikivi 34-vuotiaana vuonna 1904. (Museovirasto, kuvaaja Atelier Apollo).

Isäni isoäidin, Maria Perälän (os. Lentola), kansanopistovaiheita tutkiessani tutustuin samalla Marian äidin, Amandan Lentolan, sukuun. Liisa Poppius on tallentanut hämäläisen, Sääksmäeltä lähtöisin olevan Pastell-suvun vaiheet tarkasti aina 1600-luvun alusta lähtien.

Sääksmäellä syntynyt Amanda oli omaa sukuaan Pastell. Nuori neito naitiin Lentolan vauraaseen talollissukuun Kangasalle. Isäni ja hänen sisaruksensa ovat usein puhuneet Kemmolan vaarista, jonka vasta nyt ymmärsin tarkoittavan Amandan isää Kustaa Pastellia. joka oli siis sisaruksille läheisen Maria-mummon vaari.

Samaan Pastell-sukuun kuului myös Juho Kusti Paasikivi, jonka äidinäiti Helena oli omaa sukuaan Pastell. Sukumme kohtavaat 1700-luvun puolivälissä.  Amanda Lentolan isoisän isoisä Gustaf Johan Pastell ja Helena Pastellin isoisä Simon Pastell olivat veljeksiä. Gustaf oli syntynyt 1691. Hän kuoli vuonna 1773 syöpään. Veli Simon Pastell oli syntynyt 1694 ja kuoli pari vuotta aiemmin kuin veljensä. Molemmat on haudattu Sääksmäelle.

Isoäitini isoäidin Amada Lentolan isoisän isoisä ja Juho Kusti Paasikiven isoäidin isoisä olivat veljeksiä.

Veljesten Gustaf Johan Pastellin ja Simon Pastellin vanhemmat olivat Roukon tilan omistajat Johan Pastell ja Ingeborg Speitz. Ingeborg Speitzin isoisä oli Suomen historiasta tunnettu lainsuomentaja Hartvig (Hartikka) Henrikinpoika Speitz (s. 1591, Liuttulan kartano, Rantoo, Sääksmäki – k. 1651.)

Pastell-suvun ensimmäinen tunnettu jäsen, veljesten Gustaf Johan Ja Simon Pastellin isoisän isä, Leonhard Pastell, mainitaan Sääksmäen Roukon Mäenpään eli Furunäsin omistajana vuonna 1641, jonka hän omisti avioliittonsa kautta, ja josta suoritti myös ratsupalvelusta. Manttaaliluettelossa hänet mainitaan Lennart Tysk-nimellä ja suku on todennäköisesti vierasmaalainen. Leonhard Pastell  oli sotilasarvoltaan aliupseeri: vuodesta 1642 korpraali,  sittemmin vuodesta 1649 luutnantti Banérin komppaniassa. Vuonna 1653 Leonhard Pastell yleni ratsumestariksi.

Vuonna 1650 Leonhard Pastell  sai kuningatar Kristiinalta läänitykseksi Pälkäneen Painon Jussilan sekä Sääksmäen Lantoisten Penttilän ja Rekolan sekä Valkeakosken Salonkylän Kaivannon myllyn, jotka aiemmin olivat olleet läänitettynä hänen apelleen.

Luovutettuaan Roukon isännyyden pojalleen siirtyi Leonhard Pastell 1660-luvun alussa viettämään vanhuudenpäiviään  Sääksmäen Lantoisiin. Hänen kuolemansa jälkeen huomattiin, että perheen varat olivat huvenneet olemattomiin. Leonhard Pastellin leski Margareeta nautti Lantoisten Penttilässä rälssioikeutta aina isoon reduktioon (=läänitys- ja lahjoitusmaiden palautus kruunulle) saakka. Viimeisinä vuosinaan Margareeta on merkitty henkikirjoissa köyhäksi.

(lähde: Hämäläisiä sukuja. Pastell. KIrjoittanut Liisa Poppius, Helsinki 1949. s, 5-7)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erkkolan tehdas valmisti invalidipyöriä

Sain polkupyörähistoriaa ja -perinnettä vaalivalta Vanhat Velot ry:n Markku Lahtiselta mielenkiintoista tietoa Erkkolan pyörätehtaasta, jossa valmistettiin ainoana Suomessa pelkästään invalidipyöriä.  Tavallisten pyörän kokoajia, jotka ovat tehneet pyöriä muiden valmistamista osista, on ollut lähes joka kylässä - kaupungeissa jopa kymmenittäin. Kotimaisia pyörämerkkejä on todennäköisesti ollut Suomessa pitkälti toistatuhatta, mutta Erkkolan tehdas on ollut ainoa laatuaan. Erkkolan tehtaan  invavaunu. Lähde: Pikajalka 3 2015. Ilmajoen Koskenkorva on tunnettu lähinnä viinatehtaastaan, mutta paikkakunnalla sijaitsi 1900-luvun alusta myös Erkkolan pyörätehdas, jonka pääartikkelina olivat sotien jälkeen invalidipyörät. Ilmajokinen Salomon Erkkola oli yksi monista Pohjois-Amerikkaan vaurautta hakemaan lähteneistä siirtolaisista. Suomeen palaamisensa jälkeen, vuonna 1900, Erkkola ryhtyi korjailemaan polkupyöriä. Myöhemmin hän alkoi myös koota niitä. Pyörät syntyivät ajall...

Elintarvikkeiden hinnoista 1909

Työtilastollinen aikakauskirja 1.1.1909 - elintarvikkeiden hinnat maamme eri paikkakunnilla 1909 vuoden toisella neljänneksellä. Suomalainen ruoka on on tunnetusti kallista - näin pidemmälläkin perspektiivillä tarkasteltuna. Tutkimus Ammattityöläisten toimeentuloehdot Suomessa vv. 1908-1909 ilmestyi toukokuussa 1912 Suomen yleisen työtilaston XIII osana. Tutkimus sisälsi pelkästään tilastoja yli 200 sivua ja noin saman verran yhteenvetoa sekä tulosten esittelyä. Asialla eivät olleet nyt työläiset, vaan porvaristaustainen ammattientarkastaja, Vera Hjelt, jonka laati tutkimuksen oman työnsä sekä kansanedustajuuden ohessa. Valtion kustannuksella painatettiin 1000 taloustilikirjaa jaettavaksi perheisiin, joiden tuli kerätä aineistoa tutkimusta varten.  Vera Hjelt kuljetti tarkastuskäynneillään kirjoja mukanaan jättäen ne asiamiesten välityksellä jaettavaksi. Tutkimuksen palauttajille luvattiin vielä erikseen 12 tai 15 markan palkkio jokaisesta vuoden aikana huolellises...

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat j...