Siirry pääsisältöön

Presidentillistä sukua


Juho Kusti Paasikivi 34-vuotiaana vuonna 1904. (Museovirasto, kuvaaja Atelier Apollo).

Isäni isoäidin, Maria Perälän (os. Lentola), kansanopistovaiheita tutkiessani tutustuin samalla Marian äidin, Amandan Lentolan, sukuun. Liisa Poppius on tallentanut hämäläisen, Sääksmäeltä lähtöisin olevan Pastell-suvun vaiheet tarkasti aina 1600-luvun alusta lähtien.

Sääksmäellä syntynyt Amanda oli omaa sukuaan Pastell. Nuori neito naitiin Lentolan vauraaseen talollissukuun Kangasalle. Isäni ja hänen sisaruksensa ovat usein puhuneet Kemmolan vaarista, jonka vasta nyt ymmärsin tarkoittavan Amandan isää Kustaa Pastellia. joka oli siis sisaruksille läheisen Maria-mummon vaari.

Samaan Pastell-sukuun kuului myös Juho Kusti Paasikivi, jonka äidinäiti Helena oli omaa sukuaan Pastell. Sukumme kohtavaat 1700-luvun puolivälissä.  Amanda Lentolan isoisän isoisä Gustaf Johan Pastell ja Helena Pastellin isoisä Simon Pastell olivat veljeksiä. Gustaf oli syntynyt 1691. Hän kuoli vuonna 1773 syöpään. Veli Simon Pastell oli syntynyt 1694 ja kuoli pari vuotta aiemmin kuin veljensä. Molemmat on haudattu Sääksmäelle.

Isoäitini isoäidin Amada Lentolan isoisän isoisä ja Juho Kusti Paasikiven isoäidin isoisä olivat veljeksiä.

Veljesten Gustaf Johan Pastellin ja Simon Pastellin vanhemmat olivat Roukon tilan omistajat Johan Pastell ja Ingeborg Speitz. Ingeborg Speitzin isoisä oli Suomen historiasta tunnettu lainsuomentaja Hartvig (Hartikka) Henrikinpoika Speitz (s. 1591, Liuttulan kartano, Rantoo, Sääksmäki – k. 1651.)

Pastell-suvun ensimmäinen tunnettu jäsen, veljesten Gustaf Johan Ja Simon Pastellin isoisän isä, Leonhard Pastell, mainitaan Sääksmäen Roukon Mäenpään eli Furunäsin omistajana vuonna 1641, jonka hän omisti avioliittonsa kautta, ja josta suoritti myös ratsupalvelusta. Manttaaliluettelossa hänet mainitaan Lennart Tysk-nimellä ja suku on todennäköisesti vierasmaalainen. Leonhard Pastell  oli sotilasarvoltaan aliupseeri: vuodesta 1642 korpraali,  sittemmin vuodesta 1649 luutnantti Banérin komppaniassa. Vuonna 1653 Leonhard Pastell yleni ratsumestariksi.

Vuonna 1650 Leonhard Pastell  sai kuningatar Kristiinalta läänitykseksi Pälkäneen Painon Jussilan sekä Sääksmäen Lantoisten Penttilän ja Rekolan sekä Valkeakosken Salonkylän Kaivannon myllyn, jotka aiemmin olivat olleet läänitettynä hänen apelleen.

Luovutettuaan Roukon isännyyden pojalleen siirtyi Leonhard Pastell 1660-luvun alussa viettämään vanhuudenpäiviään  Sääksmäen Lantoisiin. Hänen kuolemansa jälkeen huomattiin, että perheen varat olivat huvenneet olemattomiin. Leonhard Pastellin leski Margareeta nautti Lantoisten Penttilässä rälssioikeutta aina isoon reduktioon (=läänitys- ja lahjoitusmaiden palautus kruunulle) saakka. Viimeisinä vuosinaan Margareeta on merkitty henkikirjoissa köyhäksi.

(lähde: Hämäläisiä sukuja. Pastell. KIrjoittanut Liisa Poppius, Helsinki 1949. s, 5-7)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruotsalaisia ruotusotilaita Sydän-Hämeessä

Sydän-Hämeen Lehti Julkaistu 19.1.2019 10:42 Ruotsalainen ruotusotilas; asuna harmaa sarkatakki, pukinnahkahousut ja kolmikolkkahattu. Aseena yli metrin mittainen painava ”tussari”, eli vanhanajan kivääri, jossa oli piilukko. (Museovirasto) Syksyllä 1721 Suomeen saapui tuhansia uusia ulkomaalaisia. Suuri Pohjan sota oli syönyt miehiä Ruotsin armeijan suomalaisista joukko-osastoista. Rapakuntoista sotaväkeä täydentämään lähetettiin ruotsalaisia ruotusotilaita. Niin sanottuja lainasotilaita, joita oli kaikkiaan lähes 2400 miestä, ripoteltiin niin Uudellemaalle, Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen kuin Savoon. Sotilaista neljännes asettui 42 hämäläispitäjään, suurimmaksi osaksi Etelä-Hämeeseen, lukuisia sotilaita myös Sydän-Hämeeseen. Sotilaat olivat maaseudun poikia Etelä- ja Keski-Ruotsista. Arviolta joka kolmas oli naimisissa. Suurin osa vaimoista ei kuitenkaan tullut Suomeen ja perheenyhdistämisistä on vain muutama tapaus tiedossa Hämeessä. Maaseudulla naimattomia na

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne

Tulitikkuteollisuuden historiaa Karjalaisessa 13.7.2021

  Suomen ainoa itsenäinen tulitikkutehdas Tulitikku Oy aloitti toimintansa Jokelassa 1933 – tunnetuin tuote oli ”Trustivapaa Sampo-tikku” Jokelan tulitikkutehdas vuonna 1949  Kuva: Helsingin kaupunginmuseo 13.7.2021 10:02 Tuula Vuolle-Selki JAA Ruotsalainen  Ivar Kreuger  johti 1920-luvulla tulitikkutrustia tähdäten siihen, että saisi koko maailman tulitikkutuotannon haltuunsa. Kilpailijoita ostettiin, syötiin markkinoilta polkuhinnoilla tai viimeisenä keinona lähetettiin sabotoijia vahingoittamaan tehtaita ja niiden laitteita. Suomessakin kaikki tulitikkutehtaat menettivät vuonna 1927 ulkomaisen myyntivapauden, jolloin ne trustin kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella alistuivat tämän holhoukseen. Sopimus oli näin ollen Suomelle epäedullinen, koska Ruotsin tulitikkutrusti oli ”kuin pukki kaalimaan vartijana”, kirjoitti  Keski-Uusimaa -lehti vuonna 1933. Tuotteiden ulkomaille myynti tapahtui trustin kautta. Uusi Aura 15.1.1933  Kuva: Uusi Aura 1920-LUVUN LOPULLA  suomalaiset liikemieh