Lydian lukupiiri

Stanisław Jerzy Lec [lets] (6. maaliskuuta 1909 Lviv, Itävalta-Unkari – 7. toukokuuta 1966 Varsova) oli puolalainen runoilija ja aforistikko. Toisen maailmansodan alettua Lec pakeni Varsovasta Lviviin, mutta natsit pidättivät hänet ja sulkivat Tarnopolin keskitysleiriin. Kahden pakoyrityksen jälkeen hänet tuomittiin kuolemaan, mutta kun hän kaivoi omaa hautaansa, hän onnistui surmaamaan vartijansa, varastamaan tämän univormun ja pakenemaan Varsovaan. Sodan aikana hän osallistui partisaanitoimintaan. Keskitysleirin kauheudet kokenut mies  julkaisi ensimmäiset aforisminsa vuonna 1949, jolloin sodan päättymisestä oli viisi vuotta. Vuosina 1952–1955 hän työskenteli kääntäjänä. Kulttuuripolitiikan liennyttyä vuodesta 1956 alkaen hänen aforismejaan voitiin julkaista Puolassa vapaammin. Lec oli jo omana aikanaan Puolassa erittäin suosittu, ja hän sai valtiolliset hautajaiset huolimatta tummasävyisistä, yhteiskuntakriittisistä aforismeistaan. Vaikka hän julkaisi useita runoteoksia, Puol...

Kirjallisuutemme perusklassikko Seitsemän Veljestä on suomen kieltä kauneimmillaan. Suomalaisen kirjallisuuden seuran tietokannasta ja Aleksis Kivi –seuran sivuilta käy ilmi, että Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on käännetty seuraaville kielille: viro, ruotsi, saksa, ranska, latvia, englanti, venäjä, norja, tsekki, espanja, krotia, unkari, tanska, esperanto, liettua, japani, hollanti, puola, kiina, romania, sloveeni, turkki, slovakki, heprea, islanti, ukraina, mari, kurdi, arabia, bulgaria, italia, persia ja serbia. Kun Nummisuutarit ilmestyessään sai loistavat arvostelut, niin vuonna 1870 ilmestyneen Seitsemän veljeksen myynti jouduttiin lopettamaan August Ahlqvistin ankaran kritiikin vuoksi. 1873 myynnistä vedetyt vihkot julkaistiin yksiosaisena romaanina ja vuonna 1878  ilmestyi B. F. Godenhjelmin supistama versio.  Voimasanoja vähennettiin ja Rajamäen rykmentin laulu jätettiin kokonaan pois, kerrotaan Aleksis Kiven verkkosivuilla. Seitsemän veljeksen siistitty v...

Valokuvat ensimmäisessä maailmansodassa vammautuneiden sotavankien vaihdosta Torniossa ( HS 9.8.2015) ovat paikallisen valokuvaajan, Mia Greenin (1870—1949), ottamia. Tämä ymmärsi tapahtuman historiallisuuden ja dokumentoi vankien vaihdon sata vuotta sitten Torniossa ja Haaparannassa. Green työskenteli valokuvaajana yli 40 vuotta, ja hänellä oli valokuvaamoita sekä Haaparannassa, Kemissä että Seittenkaarella, joka viimeksi mainittu on Ruotsille kuuluva saari Perämeren perukassa. Valokuvausta opiskellut Green muutti Skellfteåsta Haaparantaan ja avasi siellä ensimmäisen ateljeensa 1895.     Mia Greenin puisto Haaparannassa (http:/www.haparanda.se/) Valokuvaajan työn ohessa Green oli sosiaalityön uranuurtaja, joka perusti Haaparannan ensimmäisen vanhainkodin. Neljän lapsen äiti oli pitkään kunnanvaltuuston jäsen. Greenin aloitteesta Haaparannan hautausmaalle pystytettiin monumentti vankikuljetusten aikana kuolleille invalideille. Pohjois-Suomen alueella naispuolinen va...

 Finland in the Nineteenth Century: by Finnish authors. Illustrated by Finnish artists. (Editor, L. Mechelin.).  British Library HMNTS 10290.i.4. Page 101. British Library/ Flickr Commons.

Lähde: http://www.alko.fi/tuotteet/003211/ Old Invalid -portviinin maistelu kuului aikanaan vammaishistoriaseminaarien iltaohjelmaan  - emeritus kuntoutusjohtaja Veikko Niemen, asiantuntevalla opastuksella. Nyt jo kuopatun Vammaishistorian Seuran puheenjohtaja aloitti näissä seminaareissa perinteen, jota jatkettiin aina 1990-luvun loppupuolelle saakka. Näihin tapaamisiin pääsi mukaan harva ja valittu. Minulla oli kunnia olla yksi heistä. George Sandemanin v. 1790 perustaman portviinitalon yksi vanhimpia portviinimerkkejä oli Old Invalid. Nimi tulee vanhasta etiketistä, johon oli kirjoitettu lontoolaisen E.Godwing Clayton nimisen lääkärin antama todistus:  " Olen analysoinut näytteen Sandeman&Co:n Invalid portviiniä. Se on puhdasta, eikä siinä ole lisättyjä ainesosia. Se on tervettä ja hyvää laatua. Pidän viiniä erittäin sopivana invalideille, sekä myös yleiseen käyttöön."  Tuotenimellä Old Invalid portviiniä myydään Pohjoismaissa ja Sveitsissä. Mu...

Marraskuun 1. päivänä 1905 oli Tampereen Kauppatorilla sankoin joukoin kansaa kuulemassa raatihuoneen parvekkeelta luettavaa punaista julistusta. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto. (http://www15.uta.fi/koskivoimaa/valta/1900-18/suurlakko.html) Suomessa yleislakkoja on ollut vuosina 1905, 1917 ja viimeisin vuonna 1956. Vuoden 1905 ja 1917 lakot olivat lähinnä poliittisia, joilla ajettiin mm. äänioikeuden laajentamista ja muita yhteiskunnallisia uudistuksia.Vuoden 1956 yleislakko alkoi maaliskuun ensimmäisenä päivänä ja päättyi 20.3.1956. Taustalla oli hintasäännöstelyn loppuminen ja nopeasti noussut hintataso sotakorvausajan päätyttyä. Etenkin kotimaisen ruuan hinta nousi, myös vuokria korotettiin. Elinkustannukset nousivat kahdessa kuukaudessa seitsemän prosenttia. SAK:n oma historia kertoo tapahtumista näin: Yleislakko pysäytti koko maan ja oli raskas lakkolaisille, koska pieniä avustuksia saatettiin jakaa vain pahimpaan ahdinkoon joutuneille. Yleislakko sujui yleens...

Toisin kuin elokuvassa, kätilön työssä romantiikka on kaukana, vaikka elämän ihme aina palkitseekin. 1900-luvun alkun Kätilölehdissä ei kuvilla herkutella.Myös maaseudulle joutuneen kätilön pahin vihollinen ilmenee nopeasti, kun onnettomasti päättyneitä synnytyksiä puitiin  käräjillä. Kätilö oli monessa mökissä niin äidin kuin lapsen hengen pelastaja. Kätilöiden korvatessa paikalliset lapsenpäästäjät henkiä säästyi yhä enemmän, vaikkei avustaja mielellään ammattilaista omalle reviirilleen päästänyt. Vuonna 1900 tunnettiin mm. kasvavaa huolta lapsipraktiikan puuttumisesta. Rahvaassamme vallitseva raakuus, tietämättömyys ja taikausko ynnä vanhat tavat tekevät sen, että lastenhoito on meillä hyvin alhaisella asteella (Kätilölehti 1.10.1900). Tuleva lastentautiopin professori ja arkkiatri Arvo Ylppö kulutti vielä tässä vaiheessa Tampereen reaalilyseon penkkejä. Ilmoituksia Kätilölehden ensimmäisessä numerossa 1.1.1896