Ruotsi ajautui 1700-luvun alussa kriisiin, kun se menetti Suuressa Pohjan sodassa suurvalta-asemansa. Samalla myös talous osoitti romahduksen merkkejä. Taloutta alettiin säädellä ylellisyysasetuksilla. Koko 1700-luvun ajan pukeutumista rajoitettiin säätyrajojen puitteissa; kohteena oli eritoten naisten pukeutuminen.
Sysmä oli 1700-luvulla maaseutualue, jossa koreilua pidettiin rahvaalle sopimattomana eikä rahvas saanut näyttää säätyläiseltä. Vaurastumisen myötä ylellisyys näkyi vähitellen juhlapukeutumisessa; muun muassa kartanonrouvat jakoivat palvelijoilleen käyttämiään vaatteita. Sysmässä silkin, pitsin ja hienojen nauhojen maininnat perukirjoissa näkyivät yleensä vain yksityiskohtina, ei kokonaisina hienoina pukuina.
Sysmäläisen torpparin vaimon Eva Jordsdotterin perukirja mainitsee silkkiä sekä useita vaatekappaleita, kuten vuoratun hameen, viitan ja turkiksella vuoratun takin. (Sysmän seurakunnan arkisto. Perukirjat 1805–1835, s. 10: 9.9.1815/Eva Jordr)
19. huhtikuuta 1793 Kuninkaallinen Majesteetti kääntyi valtakunnan kaikkien tuomiokapitulien puoleen käskien papistoa niin maaseudulla kuin kaupungeissakin muistuttamaan, miten turmiollinen vaikutus ylellisyydellä oli. Samalla oli pappien koetettava saada kansa suostumaan siihen, että sen puvut vahvistettaisiin senkuosisiksi, mitä se paraikaa yleisimmin käytti,
Myös Sysmän kirkkoherra, Karl Streng, oli saanut kehotuksen puuttua ylellisyyteen, ja hän kutsui seurakuntalaiset 4. elokuuta 1793 keskustelemaan aiheesta jumalanpalveluksen jälkeen. . Kirkkoherra Karl Streng pyysi, että talollisten, käsityöläisten ja sotamiesten vaimot, tyttäret ja naispalvelijat luopuisivat silkkien ja muiden kalliiden kauppatavaroiden ostamisesta ja käyttäisivät kotikutoisia vaatteita.
Sysmän pieneen keskiaikaiseen kirkkoon jäi runsaasti seurakuntalaisia, sillä kyseiseksi päiväksi oli jo kaksi viikkoa aiemmin kuulutettu pitäjänkokous. Kun säätyhenkilöt ja seurakunnan vanhimmat – isäntämiehet ja torpparit – olivat kokoontuneet kuoriin, kirkkoherra Karl Streng toi esiin, miten ylellisyys ja koreilunhalu olivat tässäkin seurakunnassa päässeet yleistymään. Rahvaaseen kuuluvat henkilöt olivat alkaneet koreilla hienoissa ja kalliissa puvuissa jäljitellen säätyhenkilöiden pukeutumista.
Kirkkoherra ehdotti, että poikkeuksena sallittaisiin naineelle naiselle yksi värillinen ja yksi silkkinen musta myssy silkkinauhoineen sekä naimattomalle tytölle värillinen ja musta silkkinauha pellavahatussa. Lisäksi kaikille sallittiin pumpulihuivit.
Miesten puolestaan tuli käyttää vain sarkatakkia ja säämiskähousuja kuten esi-isänsäkin. He toivoivat kuitenkin saavansa hankkia verkaa Sysmässä käytössä olleeseen pyöreään lakkiin.
Ylellisyysasetusten aikakauden katsotaan päättyneen 1700-luvun loppuun mennessä. Asetusten teho heikkeni vähitellen koko maassa. Sysmässäkin pidetyn pitäjänkokouksen määräykset annettiin pikemminkin suositusten hengessä: pitsien ja silkkien yleistymistä ei enää voitu estää millään keinoin.
Kyläkirjaston kuvalehti 1.9.1900
Lähteet:
Einar W. Juvelius. Miten ylellisyyttä koetettiin vastustaa Sysmässä 1700-luvun lopulla. Kansan kuvalehti 18.6.1927, s. 3–4.
Tiina Kuokkanen − Katja Mutka − Timo Ylimaunu. Nappeja, solkia ja asetuksia: lainsäädännön vaikutus pukeutumiseen varhaismodernissa Oulussa. Artefactum 5.
Elina Saari 3.5.2024. Ylönpaldisista waatetten parten pitämisistä – ylellisyysasetukset 1700-luvun Ruotsissa: blogit.utu.fi/vanhasuomijaruotsi/ylonpaldisista-waatetten-parten-pitamisista-ylellisyysasetukset-1700-luvun-ruotsissa/
Ylellisyyssäädökset ja tuontikiellot. https://haaksirikko.harmaasudet.fi/wp/peli/ylellisyys/?utm
Kommentit
Lähetä kommentti