Kuva: Sinne tahdon mennä Menosten koulun tarinat 1903–2003 / Seppo Pirhonen
– Vuonna 1922 espanjantauti oli jo hellittänyt niin, että kiertokoulua voitiin taas käydä muun muassa Menosten Rajoolla, kertoi tietokirjailija Seppo Pirhonen Urjala vanhat kuvat -facebookryhmässä esitettyyn kuvatiedusteluun.
MAAILMANLAAJUISIA influenssaepidemioita on esiintynyt ainakin 1800-luvun lopulta lähtien. Kaikkein ankarimmaksi kulkutaudiksi muodostui vuosien 1918–1920 espanjantaudin nimellä kulkenut influenssaepidemia. Sairaus oli huomattavasti rajumpi kuin siihen asti esiintyneet influenssat. Espanjantaudin kohdalla oli erikoista, että kuolleisuutta esiintyi erityisesti 20–45-vuotiaissa. Suomessa tautiin kuolleita oli arviolta noin 20 000.
Espanjantauti levisi Suomeen kesäkuussa 1918, heti sisällissodan päätyttyä. Tauti raivosi aluksi vankileireillä. Sen jälkeen se kulkeutui kotiutettujen sotilaiden ja vapautettujen vankien mukana eri puolille maata. Ensimmäiset epidemiatapaukset ilmenivät heinäkuun alussa 1918. Suurimmillaan sairastavuus oli syksyllä 1918.
Espanjantaudin iskiessä maa oli kriisissä; ihmisiä oli valtavasti liikkeellä joko etsimässä omaisuuttaan tai ruokaa.
Joukkotapahtumissa kuten markkinoilla taudit tarttuivat ja tapahtumiin osallistuneet toivat kotiin tullessaan niitä mukanaan. Vilkkaiden liikenneyhteyksien varrella tartuntavaara oli suurempi, kun taas harvemmin asutulla maaseudulla tartuntoja oli vähemmän.
Urjalan kunnanlääkäri kuvaili espanjantaudin leviämistä kesällä 1918. Talolliset, jotka olivat hakemassa sodan aikana takavarikoituja hevosiaan, levittivät tautia tietämättään. Useimmat sairastuivat jo matkalla ollessaan. Urjalassa heinäkuun epidemia tunnettiin nimellä ”hevosflunza”. Samaan aikaan oli liikkeellä myös isorokkoa ja paikkakunnalle oli perustettu erillinen sairaala isorokkopotilaita varten.
Urjalassa raivonnut hevosflunssa eli espanjantauti kulminoitui heinä-elokuun vaihteeseen. Taudin vaikutukset jäivät kuitenkin lieviksi. Ankarimmillaan espanjantauti oli loka-marraskuussa 1918. Urjalassa oli satoja sairastuneita ja lähemmäksi 40 menehtyi yhden kuukauden aikana. Monissa taloissa ja mökeissä oli koko perhe vuoteenomana.
Sen jälkeen espanjantauti pysyi poissa toista vuotta, kunnes helmikuussa 1920 tauti alkoi uudelleen kestäen taas kuukauden päivät. Tällä kertaa oli se lievempää, mutta kuoli siihenkin useita henkilöitä, kirjoittaa Urjalan kunnanlääkäri A.Skogström. (Aamulehti 25.10.1925)
Tauti alkoi korkealla kuumeella, kovilla vilunväreillä ja ankaralla päänsäryllä sekä kolotuksella eri puolella kehoa. Tautiin kuului myös nuhaa ja yskää, jotka kestivät pari kolme päivää. Sen jälkeen oireet lähtivät helpottamaan. Tämä oli taudin tavallinen kulku, mutta vaaralliset jälkitaudit, kuten keuhkokuume ja märkivä keuhkopussintulehdus, tekivät taudista vaarallisen. Jälkitauteihin ei juuri parantavaa keinoa ollut.
Kirjoitus Urjalan Sanomissa 23.1.2022
Kommentit
Lähetä kommentti