Siirry pääsisältöön

Kun ”hevosflunza” saapui Urjalaan kesällä 1918

 

Kuva: Sinne tahdon mennä Menosten koulun tarinat 1903–2003 / Seppo Pirhonen

– Vuonna 1922 espanjantauti oli jo hellittänyt niin, että kiertokoulua voitiin taas käydä muun muassa Menosten Rajoolla, kertoi tietokirjailija Seppo Pirhonen Urjala vanhat kuvat -facebookryhmässä esitettyyn kuvatiedusteluun.



MAAILMANLAAJUISIA influenssaepidemioita on esiintynyt ainakin 1800-luvun lopulta lähtien. Kaikkein ankarimmaksi kulkutaudiksi muodostui vuosien 1918–1920 espanjantaudin nimellä kulkenut influenssaepidemia. Sairaus oli huomattavasti rajumpi kuin siihen asti esiintyneet influenssat. Espanjantaudin kohdalla oli erikoista, että kuolleisuutta esiintyi erityisesti 20–45-vuotiaissa. Suomessa tautiin kuolleita oli arviolta noin 20 000.

Espanjantauti levisi Suomeen kesäkuussa 1918, heti sisällissodan päätyttyä. Tauti raivosi aluksi vankileireillä. Sen jälkeen se kulkeutui kotiutettujen sotilaiden ja vapautettujen vankien mukana eri puolille maata. Ensimmäiset epidemiatapaukset ilmenivät heinäkuun alussa 1918. Suurimmillaan sairastavuus oli syksyllä 1918.

Espanjantaudin iskiessä maa oli kriisissä; ihmisiä oli valtavasti liikkeellä joko etsimässä omaisuuttaan tai ruokaa.

Joukkotapahtumissa kuten markkinoilla taudit tarttuivat ja tapahtumiin osallistuneet toivat kotiin tullessaan niitä mukanaan. Vilkkaiden liikenneyhteyksien varrella tartuntavaara oli suurempi, kun taas harvemmin asutulla maaseudulla tartuntoja oli vähemmän.

Urjalan kunnanlääkäri kuvaili espanjantaudin leviämistä kesällä 1918. Talolliset, jotka olivat hakemassa sodan aikana takavarikoituja hevosiaan, levittivät tautia tietämättään. Useimmat sairastuivat jo matkalla ollessaan. Urjalassa heinäkuun epidemia tunnettiin nimellä ”hevosflunza”. Samaan aikaan oli liikkeellä myös isorokkoa ja paikkakunnalle oli perustettu erillinen sairaala isorokkopotilaita varten.

Urjalassa raivonnut hevosflunssa eli espanjantauti kulminoitui heinä-elokuun vaihteeseen. Taudin vaikutukset jäivät kuitenkin lieviksi. Ankarimmillaan espanjantauti oli loka-marraskuussa 1918. Urjalassa oli satoja sairastuneita ja lähemmäksi 40 menehtyi yhden kuukauden aikana. Monissa taloissa ja mökeissä oli koko perhe vuoteenomana.

Sen jälkeen espanjantauti pysyi poissa toista vuotta, kunnes helmikuussa 1920 tauti alkoi uudelleen kestäen taas kuukauden päivät. Tällä kertaa oli se lievempää, mutta kuoli siihenkin useita henkilöitä, kirjoittaa Urjalan kunnanlääkäri A.Skogström. (Aamulehti 25.10.1925)

Tauti alkoi korkealla kuumeella, kovilla vilunväreillä ja ankaralla päänsäryllä sekä kolotuksella eri puolella kehoa. Tautiin kuului myös nuhaa ja yskää, jotka kestivät pari kolme päivää. Sen jälkeen oireet lähtivät helpottamaan. Tämä oli taudin tavallinen kulku, mutta vaaralliset jälkitaudit, kuten keuhkokuume ja märkivä keuhkopussintulehdus, tekivät taudista vaarallisen. Jälkitauteihin ei juuri parantavaa keinoa ollut.

Espanjantauti koetteli Paakkosen perhettä. Ilmoitus Urjalan Sanomista vuodelta 1920.

Lähteet:

Linnanmäki, Eila 2005. Espanjantauti Suomessa. Influenssapandemia 1918–1920. SKS. Helsinki, s. 91, 97;  Tampereen Sanomat 23.7.1918, Aamulehti 25.10.1925, Urjalan Sanomat 26.10 ja 2.11.1918 ja 28.2.1920.


Kirjoitus Urjalan Sanomissa 23.1.2022

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne

Ruotsalaisia ruotusotilaita Sydän-Hämeessä

Sydän-Hämeen Lehti Julkaistu 19.1.2019 10:42 Ruotsalainen ruotusotilas; asuna harmaa sarkatakki, pukinnahkahousut ja kolmikolkkahattu. Aseena yli metrin mittainen painava ”tussari”, eli vanhanajan kivääri, jossa oli piilukko. (Museovirasto) Syksyllä 1721 Suomeen saapui tuhansia uusia ulkomaalaisia. Suuri Pohjan sota oli syönyt miehiä Ruotsin armeijan suomalaisista joukko-osastoista. Rapakuntoista sotaväkeä täydentämään lähetettiin ruotsalaisia ruotusotilaita. Niin sanottuja lainasotilaita, joita oli kaikkiaan lähes 2400 miestä, ripoteltiin niin Uudellemaalle, Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen kuin Savoon. Sotilaista neljännes asettui 42 hämäläispitäjään, suurimmaksi osaksi Etelä-Hämeeseen, lukuisia sotilaita myös Sydän-Hämeeseen. Sotilaat olivat maaseudun poikia Etelä- ja Keski-Ruotsista. Arviolta joka kolmas oli naimisissa. Suurin osa vaimoista ei kuitenkaan tullut Suomeen ja perheenyhdistämisistä on vain muutama tapaus tiedossa Hämeessä. Maaseudulla naimattomia na

Heinrich Himmlerin vierailu Luopioisissa kesällä 1942

Juutalaisten joukkotuhosuunnitelmien toimeenpanosta vastannut natsijohtaja Heinrich Himmler vieraili Suomessa kaikessa hiljaisuudessa kesällä 1942. Asevelimaan toiseksi korkein johtaja viipyi maassa poikkeuksellisesti yli viikon, tapasi kaikki tärkeimmät suomalaispäättäjät ja teki tuttavuutta muihinkin suomalaisiin. Sydän-Hämeen hiekkateillä käytiin myös legendaariset takapenkkikeskustelut koskien Suomessa oleskelevia juutalaispakolaisia. Himmler saapuu Suomeen keskiviikkona 29. heinäkuuta 1942 suoraan Tallinnasta Junkers 52 -mallisella lentokoneella.  Tiistai 4. elokuuta muodostuu Himmlerin Suomen-loman merkittävimmäksi päiväksi. Se tiedetään, että kello 10 aamulla pääministeri Jukka Rangellin auto kaartaa Tyrvännön Petäyksen huvilan pihaan, jossa Himmler oli seurueineen lomaillut. Kahden auton seurue ottaa suunnakseen Kangasalan Vehoniemen harjun. Sen puisesta näkötornista avautuvia järvinäköaloja Himmler kehuu suurenmoisiksi. Automatka pitkin mutkaisia ja pöllyäviä