Siirry pääsisältöön

Siluetintekijänä 1840-luvun Suomessa

Hollolan kappalaisen Carl Fredrik Björksténin poika Knut Oscar Arndt Björkstén (1823–1862) antautui sotilasuralle, mutta hänet tunnettiin myös siluettimaalarina. 1840-luvulla maalatut siluettikuvat ovat Björksténin suvun jäsenistä ja heidän perhekuntiinsa kuuluvista henkilöistä. Siluettien leikkaaminen oli 1800-luvun alussa muotia ja osa säätyläisten tapakulttuuria. 

"Varjokuva" eli siluetti tuli tunnetuksi Ranskassa silloisen rahaministerin Étienne de Silhouette'n ansiosta. Hänen tiedetään koristaneen asuntonsa seiniä paperista leikatuilla aikalaistensa kuvilla ja niin nämä tummat ääriviivakuvat saivat nimityksen silhouette eli "suomeksi" siluetti. Siluetit olivat huokeasti valmistettavia ja niitä kutsuttiinkin aikanaan ”köyhän miehen miniatyyreiksi”.

Suomessa kiersi 1700-luvun lopussa siluetin tekijöitä. Kaikista helpoin tapa valmistaa siluetteja oli piirtää tai lävistää kuvattavasta henkilöstä lankeavan varjon ääriviivat valkealle paperille ja leikata siihen aukko ääriviivoja pitkin. Kun paperi kiinnitettiin tummalle pohjalle, näkyi siinä aukon rajaamana luonnollista kokoa oleva siluetti. Siluetit olivat valokuvauksen edeltäjiä. Valokuvauksen alkaminen 1850-luvulta alkaen syrjäyttikin siluettien tekemisen melkein kokonaan. 

Hollolan kappalaisen Carl Fredrik Björksténin ja hänen puolisonsa Sofia Margaretha von Hausenin perheeseen kuului neljä lasta, jotka jäivät kaikki naimattomiksi. Nuorin heistä oli Knut Oskar Arndt Björkstén, joka syntyi Hollolassa 30. 5.1823. Carl Fredrik Björksténin kuollessa vuonna 1828 oli Knut Oskar Arndt Björkstén vain viisivuotias

Knut Oskar Arndt Björksténistä tiedetään ainakin, että hän antautui sotilasuralle varsin nuorena. 13-vuotiaana hänet kirjoitettiin oppilaaksi Haminan kadettikouluun, jossa Björkstén opiskeli yksitoista vuotta valmistuen upseeriksi vuonna 1847.

Vuosina 1854—1855 Björkstén otti osaa Turkin sotaan Krimillä ja haavoittui parikin kertaa Sevastopolin luona. Siellä osoittamansa urheuden takia hänelle myönnettiin Pyhän Stanislauksen ritarikunnan 3. luokan ritarimerkki miekkojen kera. Vuonna 1857 Björkstén siirrettiin 4. reservipataljoonaan ja hän kuoli helmikuussa 1862 Novgorod-Severskissä 39 vuoden ikäisenä.


Myös Knut Oskar Arndt Björksténistä on olemassa siluetti, jonka on tehnyt toinen siluettiharrastaja, eversti Clas Gustaf Fredrik Sillman.

Knut Oskar Arndt Björksténin valmistamat siluetit ajoittuvat 1840-luvun alkuun, jolloin hän oli vielä oppilaana Haminan kadettikoulussa. Björksténin harrastuksesta ja sen mahdollisista esikuvista ei ole säilynyt tietoja. Knut Oskar Arndt Björksténin siluettikokoelmassa on kaikkiaan 102 korttia, joista yksi on lyijykynäpiirros. Siluetit on luonnosteltu lyijykynällä ja sen jälkeen maalattu mustalla värillä. Siluettien taustapuolelle on merkitty melkein aina kuvatun henkilön nimi ja ammatti, joskus syntymäaika tai muita henkilötietoja sekä usein myös siluetin päiväys. Nimet on kirjoitettu ranskalaisessa kieliasussa silloisen tapakäytännön mukaisesti. Björksténin tapaan 1800-luvun alkupuolella siluetteja maalattiin sukulaisista, ystävistä ja tuttavista. Niitä lähettiin myös ikään kuin onnittelukortteina ja muistamisina. 


Tekstin ja kuvan lähteenä on käytetty: 

Ilmankunnas, Johanna 2017. Säätyläisnaiset ja käsitöiden materiaalinen kulttuuri 1800-luvun alkupuolella. Ennen ja nyt - Historian tietosanomat. 

Arno Forsius, Hollolalainen siluettimaalari Knut Oskar Arndt Björkstén (1823—1862): http://www.saunalahti.fi/arnoldus/hol_silu.html

Landtman, 0.: Silhuetteringskonsten och dess utövning i Finland, Finsk Tidskrift, Förra halvåret 1929, Tom CVI: 363—385.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erkkolan tehdas valmisti invalidipyöriä

Sain polkupyörähistoriaa ja -perinnettä vaalivalta Vanhat Velot ry:n Markku Lahtiselta mielenkiintoista tietoa Erkkolan pyörätehtaasta, jossa valmistettiin ainoana Suomessa pelkästään invalidipyöriä.  Tavallisten pyörän kokoajia, jotka ovat tehneet pyöriä muiden valmistamista osista, on ollut lähes joka kylässä - kaupungeissa jopa kymmenittäin. Kotimaisia pyörämerkkejä on todennäköisesti ollut Suomessa pitkälti toistatuhatta, mutta Erkkolan tehdas on ollut ainoa laatuaan. Erkkolan tehtaan  invavaunu. Lähde: Pikajalka 3 2015. Ilmajoen Koskenkorva on tunnettu lähinnä viinatehtaastaan, mutta paikkakunnalla sijaitsi 1900-luvun alusta myös Erkkolan pyörätehdas, jonka pääartikkelina olivat sotien jälkeen invalidipyörät. Ilmajokinen Salomon Erkkola oli yksi monista Pohjois-Amerikkaan vaurautta hakemaan lähteneistä siirtolaisista. Suomeen palaamisensa jälkeen, vuonna 1900, Erkkola ryhtyi korjailemaan polkupyöriä. Myöhemmin hän alkoi myös koota niitä. Pyörät syntyivät ajall...

Elintarvikkeiden hinnoista 1909

Työtilastollinen aikakauskirja 1.1.1909 - elintarvikkeiden hinnat maamme eri paikkakunnilla 1909 vuoden toisella neljänneksellä. Suomalainen ruoka on on tunnetusti kallista - näin pidemmälläkin perspektiivillä tarkasteltuna. Tutkimus Ammattityöläisten toimeentuloehdot Suomessa vv. 1908-1909 ilmestyi toukokuussa 1912 Suomen yleisen työtilaston XIII osana. Tutkimus sisälsi pelkästään tilastoja yli 200 sivua ja noin saman verran yhteenvetoa sekä tulosten esittelyä. Asialla eivät olleet nyt työläiset, vaan porvaristaustainen ammattientarkastaja, Vera Hjelt, jonka laati tutkimuksen oman työnsä sekä kansanedustajuuden ohessa. Valtion kustannuksella painatettiin 1000 taloustilikirjaa jaettavaksi perheisiin, joiden tuli kerätä aineistoa tutkimusta varten.  Vera Hjelt kuljetti tarkastuskäynneillään kirjoja mukanaan jättäen ne asiamiesten välityksellä jaettavaksi. Tutkimuksen palauttajille luvattiin vielä erikseen 12 tai 15 markan palkkio jokaisesta vuoden aikana huolellises...

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat j...