Siirry pääsisältöön

Sauna-Juonas

Akseli Gallen-Kallelan maalaus syytinkivanhuksesta matkasi Pariisin kautta Englantiin ja takaisin Suomeen 1908

 

Kun taidemaalari Akseli Gallen-Kallela palasi toiselta Pariisin matkaltaan Keuruulle talvella 1887, tapasi hän Jamajärven rannalla, syrjäisessä Ekolan torpassa Sauna-Juonaksena tunnetun syytinkivanhuksen. Gallen-Kallelan, kuten monien muidenkin taiteilijoiden mallit, jäivät yleensä anonyymeiksi. Henkilöitä tai taustoja ei selvitetty. Sittemmin on herännyt kiinnostus kansamiehinä ja -naisina olleiden mallien henkilöhistoriaan. Näin ollen tiedämme jotain myös Ekolan torpan saunakestistä.

Syytinkivanhus Sauna-Juonaksesta tuli Gallen-Kallelan Ensiopetus -sarjan keskushahmo. Näyttely matkasi Helsingistä Pariisiin ja Englannin kautta takaisin Suomeen 1908.

Ekolan torpassa Akseli Gallen-Kallela teki talvella 1887 laajan sarjan hahmotelmia ja kaksi suurin piirtein samankokoista öljymaalausta: Talonpoikaiselämää ja Ensiopetus. Gallen-Kallelan ajatukset liikkuivat Ekolan aikoina paljolti Runebergin kirjallisten aiheiden parissa. Ensiopetuksen alkuperäiseen luonnokseen Verkonkutoja Gallen-Kallela lisäsi itsensä ukkoa haastattelevana ylioppilaana, Runebergina. Tarkoitus oli kuvata Runebergin ja Vänrikki Stoolin vuoropuhelua, mutta Gallen-Kallela ei ollut toteutukseen tyytyväinen. Taulu esitettiin kuitenkin keskeneräisessä muodossa Taiteilijaseuran kevätnäyttelyssä vuonna 1887. Gallen-Kallela jatkoi teoksen työstöä Pariisissa, jossa hän korvasi Runebergin saunan ikkunan valossa lukevalla pikkutytöllä, pariisilaisen portinvartijansa hankkiman mallin mukaan.

Ensiopetus oli näytteillä Pariisissa 1889 ja seuraavaksi Englannissa. Englannissa maalaus herätti runsaasti huomiota, ja lopuksi se myytiin korkeaan hintaan. Maalauksessa, jossa Sauna-Juonas seuraa tytön ensimmäisiä lukuharjoituksia, palasi monien vaiheiden jälkeen Suomeen Ateneumin kokoelmiin 1908. Gallen-Kallelan, kuten monien muidenkin taiteilijoiden malleista tiedämme vähän. Vasta myöhemmin on herännyt kiinnostus kansamiehinä ja -naisina olleiden mallien henkilöhistoriaan. Näin ollen meillä on tietoa myös Keuruulla Ekolan torpassa saunakestin virkaa hoitaneesta vanhuksesta.

Juonas kuului Ekolan torpan vakinaisiin eläjiin. Hän piti huolta savusaunan lämmittämisestä. Torpan saunassa oli kamari, missä Juonas vaimonsa kanssa vietti vanhuudenpäiviään. Ukko oli polttanut säärensä kytömaalla eikä pystynyt juuri muuhun kuin verkkojen kutomiseen. ´Kestien´ tehtävänä oli saunanlämmitys, ja sauna lämmitettiinkin joka arki-ilta. Talvisaikaan saunanlämmitys piti syytinkiläisen asunnon lämpimänä. Juonaksen muori keitti saunakahvit väelle ja vieraille. Hän paahtoi itse kahvipavut ja jauhoi ne pahkakupissa pyöreän kiven avulla. Mausteeksi kahviin lisättiin suolaa.

Sauna-Juonaksesta tuli suomalaisen kansanmiehen malli. Taiteilijan mielikuvitus teki vanhuksesta jopa Vänrikki Stoolin, joka istui kertoellen muistojaan. Näin syntyi Juonaksesta joukko tutkielmia.

 

Ekolan torpan Sauna-Juonas 1887. (Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, Serlachius-museot, Mänttä. Valokuvaaja Studio Tomi Aho 2008). 


Verkonkutoja, joka on luonnos teokseen Ensiopetus. (Verkonkutoja 1887, Helsingin taidemuseo, valokuvaaja Sonja Hyytiäinen 2020).


Ensopetus -maalaus oli näytteillä Helsingissä, mutta Pariisissa Gallen-Kallela maalasi Runebergin pois kuvasta; tilalle tuli ikkunan valossa lukeva pikkutyttö. Näin sai teos nimensä. Ensiopetus -maalauksessa vanhus seuraa tarkkaavaisesti tytön ensimmäisiä lukuharjoituksia. Päässä on hänelle ominainen ”koppalakki”. (Alkuperäinen Kansallisgalleria)

Palattuaan kaksi vuotta myöhemmin Keuruulle Ekola-aiheisia maalauksia syntyi lisää. Tunnetuin on Ettone eli Päivällislepo, jonka yhtenä mallina oli Sauna-Juonas. Lehtiarvion mukaan Sauna-Juonas torkkuu pää painuksissa ´virka-asussaan´ koppalakki päässä. Samalla matkalla Gallen-Kallela teki akvarellin Ekolan Juonas veneessä. Juonaksesta on jäänyt useita luonnoksia ja maalauksia. Viimeisimpiin kuuluu Vanhan kansan mies. Siinä Sauna-Juonas istuu levollisena aitan portailla.

 

Lähteet:

Forss, Carolina, 2019. Suomen taiteen kultakausi ja vaate. Kuvataiteellinen kulttuuriperintö osana suunnittelutyötä. Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Gallen-Kallela, Aivi 1993, ”Koko elämäni on siveltimessäni”. Akseli Gallen-Kallelan neljä matkaa Keuruulle. Eripainos teoksesta Karhunsoutaja. Keurusselän seudun 50-vuotisjuhlajulkaisu.

http://ervast2.tripod.com/Keuruu/Akseli_Gallen-Kallela_Keuruulla.htm

https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/37559/master_Forss_Carolina_2019.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruotsalaisia ruotusotilaita Sydän-Hämeessä

Sydän-Hämeen Lehti Julkaistu 19.1.2019 10:42 Ruotsalainen ruotusotilas; asuna harmaa sarkatakki, pukinnahkahousut ja kolmikolkkahattu. Aseena yli metrin mittainen painava ”tussari”, eli vanhanajan kivääri, jossa oli piilukko. (Museovirasto) Syksyllä 1721 Suomeen saapui tuhansia uusia ulkomaalaisia. Suuri Pohjan sota oli syönyt miehiä Ruotsin armeijan suomalaisista joukko-osastoista. Rapakuntoista sotaväkeä täydentämään lähetettiin ruotsalaisia ruotusotilaita. Niin sanottuja lainasotilaita, joita oli kaikkiaan lähes 2400 miestä, ripoteltiin niin Uudellemaalle, Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen kuin Savoon. Sotilaista neljännes asettui 42 hämäläispitäjään, suurimmaksi osaksi Etelä-Hämeeseen, lukuisia sotilaita myös Sydän-Hämeeseen. Sotilaat olivat maaseudun poikia Etelä- ja Keski-Ruotsista. Arviolta joka kolmas oli naimisissa. Suurin osa vaimoista ei kuitenkaan tullut Suomeen ja perheenyhdistämisistä on vain muutama tapaus tiedossa Hämeessä. Maaseudulla naimattomia na

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne

Tulitikkuteollisuuden historiaa Karjalaisessa 13.7.2021

  Suomen ainoa itsenäinen tulitikkutehdas Tulitikku Oy aloitti toimintansa Jokelassa 1933 – tunnetuin tuote oli ”Trustivapaa Sampo-tikku” Jokelan tulitikkutehdas vuonna 1949  Kuva: Helsingin kaupunginmuseo 13.7.2021 10:02 Tuula Vuolle-Selki JAA Ruotsalainen  Ivar Kreuger  johti 1920-luvulla tulitikkutrustia tähdäten siihen, että saisi koko maailman tulitikkutuotannon haltuunsa. Kilpailijoita ostettiin, syötiin markkinoilta polkuhinnoilla tai viimeisenä keinona lähetettiin sabotoijia vahingoittamaan tehtaita ja niiden laitteita. Suomessakin kaikki tulitikkutehtaat menettivät vuonna 1927 ulkomaisen myyntivapauden, jolloin ne trustin kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella alistuivat tämän holhoukseen. Sopimus oli näin ollen Suomelle epäedullinen, koska Ruotsin tulitikkutrusti oli ”kuin pukki kaalimaan vartijana”, kirjoitti  Keski-Uusimaa -lehti vuonna 1933. Tuotteiden ulkomaille myynti tapahtui trustin kautta. Uusi Aura 15.1.1933  Kuva: Uusi Aura 1920-LUVUN LOPULLA  suomalaiset liikemieh