Siirry pääsisältöön

Arkkiveisu huulihalkioleikkauksesta

Tuomas Ragvaldinpoika (6. 12. 1724 Tyrvää – 14. 3.1804 Loimaa) oli virsirunoilija ja arkkiveisujen tekijä. Hän oli aikansa merkittävin talonpoikais- ja arkkivirsirunoilija sepittäen niin henkilö-, hää- ja hautajaisrunoja kuin kruunajais- ja hyvän matkan toivotusrunoja kuninkaallisille.

Tyrvään Laukulasta kotoisin olleen Tuomas Ragvaldinpojan vanhemmat olivat Lipun talon omistaja kuudennusmies Ragvald Hansinpoika ja Margareta Erkintytär. Tuomas Ragvaldinpoika kärsi synnynnäisestä huuli- ja kitalakihalkiosta, mikä vamma ei ollut mitenkään harmiton, sillä se teki hänen puheestaan honottavaa ja vaikeasti ymmärrettävää sekä myös vaikutti hänen ulkonäköönsä. Kaiken lisäksi kuumesairaus rampautti hänet nuorena eikä Tuomas kyennyt ruumiilliseen työhön.

Vuonna 1763 Tuomas Ragvaldinpoika lähti Turkuun, jossa hänen huulihalkionsa leikattiin. Leikkaus vaati potilaalta paljon, mutta se onnistui. Tuomas laati tästä operaatiosta 50-säkeistöisen arkkiveisun Sen Wielä wirhellisen Ilo-Weisu, joka oli ensimmäinen Suomessa julkaistu ei-hengellinen arkkiveisu. Tuomas Ragvaldinpoika vakiinnutti myös suomen kieleen sanan ’arkkiveisu´. Arkkiveisut olivat painettuja lehtisiä, joita julkaistiin Suomessa 1600-luvun alusta 1930-luvulle asti.
Itse toimenpiteestä Tuomas Ragvaldinpoika kertoo seuraavasti. Ilman puudutusta leikkaus oli ilmeisen tuskallinen, mutta Tuomas kesti sen miettiessään samalla Jeesuksen kärsimyshistoriaa.

Sen Wielä wirhellisen Ilo-Weisun etusivu. (http://s1.doria.fi/helmi/bk/rv/fem2001007/slides/1.html)

Tuon ajan tiedoin, taidoin ja välinein toteutettuna se oli kivulias ja riskialtis operaatio:

Huhticuusa päiwäisell Cuudell toista kymmenell
tuli luonnon läkäri Parandaman wirheni.
Pani edes istuimen, Johon istuin mielellän;
Tarttui sormill caswoini, Wijlsi weitzel huuleni.

Vaivat jatkuivat pitkään ja leivän palaakaan ei Tuomas voinut leikkauksen jälkeen nauttia. Tohtori otti viimein ”neulat” pois, jotka olivat ehtineet ruostua ja lihaan tarttua.

Olin sijnä fangina Sitehisä orjana,
Etten Leiwän palaacaan Cahteen wijckoon nautit saan.
Jolla ajall Läkäri Usiasti catzeli
Cuinga huulen parat’ wois; Wijmein neulat otti pois;
Ensimmäisen Tijstaina, Toisen Keskiwijckona,
Colmannen sitt’ Perjantain, Jotca cowin tuta sain;
Ett’ he olit ruostunet, Lihaan kijnniottanet,
Josta muuttui muotoni, Waljux tuli caswoni.

Tuomas oli kiitollinen sekä lääkärilleen että Jumalalle. Todistuksena jokseenkin onnistuneesta leikkauksesta oli se, että Tuomas Ragvaldinpoika meni naimisiin vuonna 1765. Tuomas Ragvaldinpoika kuoli 1804. Häneltä on säilynyt yli 140 veisua.


Lähteet:
https://web.archive.org/web/20071019064159/http://vammala.info/?m=200703
http://s1.doria.fi/helmi/bk/rv/fem2001007/slides/1.html
Pekka Raittila on kirjoittanut arkkiveisujen tekijästä Tuomas Ragvaldinpojasta 1949.





Kommentit

  1. Tämäpä mielenkiintoinen ajankuva. En olisi tullut ajatelleeksikaan, että noinkin aikaisin on voitu tehdä tuollainen operaatio. Tuomaasta voisi olla kiinnostavaa lukea enemmänkin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista vaikkakin näin postuumisti! Nämä ovat mielenkiintoisia paloja yksittäisten ihmisten arkihistoriasta. Kyllä Tuomaksesta voisi vaikka elämäkerran saada. Lähteitä löytyy.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruotsalaisia ruotusotilaita Sydän-Hämeessä

Sydän-Hämeen Lehti Julkaistu 19.1.2019 10:42 Ruotsalainen ruotusotilas; asuna harmaa sarkatakki, pukinnahkahousut ja kolmikolkkahattu. Aseena yli metrin mittainen painava ”tussari”, eli vanhanajan kivääri, jossa oli piilukko. (Museovirasto) Syksyllä 1721 Suomeen saapui tuhansia uusia ulkomaalaisia. Suuri Pohjan sota oli syönyt miehiä Ruotsin armeijan suomalaisista joukko-osastoista. Rapakuntoista sotaväkeä täydentämään lähetettiin ruotsalaisia ruotusotilaita. Niin sanottuja lainasotilaita, joita oli kaikkiaan lähes 2400 miestä, ripoteltiin niin Uudellemaalle, Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen kuin Savoon. Sotilaista neljännes asettui 42 hämäläispitäjään, suurimmaksi osaksi Etelä-Hämeeseen, lukuisia sotilaita myös Sydän-Hämeeseen. Sotilaat olivat maaseudun poikia Etelä- ja Keski-Ruotsista. Arviolta joka kolmas oli naimisissa. Suurin osa vaimoista ei kuitenkaan tullut Suomeen ja perheenyhdistämisistä on vain muutama tapaus tiedossa Hämeessä. Maaseudulla naimattomia na

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne

Kristiina Hultgrenin kummallinen elämäntarina

  Vuonna 1834 kuoli Marian sairaalassa Pietarissa Kristiina Hultgren -niminen nainen. Hänen tarinansa alkaa vuodesta 1788, jolloin Lundström-niminen mies kuljetti Ruotsista kahdeksanvuotiaan, hienoihin vaatteisiin puetun tyttölapsen Suomeen hankkien hänelle ensin kodin Sipoon pitäjän, Kallbäckin kylästä, erään maanviljelijän luota. Tytön isästä ja äidistä ei mainittu sanaakaan. Holhoojalta toiselle Kun Lundström oli jättänyt tyttären sipoolaisen talonpojan huostaan, vei hän talon isännän syrjään ja jutteli hänen kanssaan pitkän tovin. Mitä salaisuuksia Lundström silloin sipoolaiselle talonpojalle paljasti, ei ole koskaan käynyt selville. Talonpoika sai huomattavan summan rahaa ja antoi tytön tuojalle vaitiololupauksen. Suoritettuaan asiansa Lundström matkusti takaisin Ruotsiin. Sipoon silloinen kirkkoherra Fabritius merkitsi kirkonkirjoihin, että Kristiina Hultgren kuului kasvatustyttärenä kallbäckiläisen maanviljelijän perheeseen. Tytön syntymävuodeksi ilmoitettiin vuosi 1780 ja s