Arkkiveisu huulihalkioleikkauksesta

Tuomas Ragvaldinpoika (6. 12. 1724 Tyrvää – 14. 3.1804 Loimaa) oli virsirunoilija ja arkkiveisujen tekijä. Hän oli aikansa merkittävin talonpoikais- ja arkkivirsirunoilija sepittäen niin henkilö-, hää- ja hautajaisrunoja kuin kruunajais- ja hyvän matkan toivotusrunoja kuninkaallisille.

Tyrvään Laukulasta kotoisin olleen Tuomas Ragvaldinpojan vanhemmat olivat Lipun talon omistaja kuudennusmies Ragvald Hansinpoika ja Margareta Erkintytär. Tuomas Ragvaldinpoika kärsi synnynnäisestä huuli- ja kitalakihalkiosta, mikä vamma ei ollut mitenkään harmiton, sillä se teki hänen puheestaan honottavaa ja vaikeasti ymmärrettävää sekä myös vaikutti hänen ulkonäköönsä. Kaiken lisäksi kuumesairaus rampautti hänet nuorena eikä Tuomas kyennyt ruumiilliseen työhön.

Vuonna 1763 Tuomas Ragvaldinpoika lähti Turkuun, jossa hänen huulihalkionsa leikattiin. Leikkaus vaati potilaalta paljon, mutta se onnistui. Tuomas laati tästä operaatiosta 50-säkeistöisen arkkiveisun Sen Wielä wirhellisen Ilo-Weisu, joka oli ensimmäinen Suomessa julkaistu ei-hengellinen arkkiveisu. Tuomas Ragvaldinpoika vakiinnutti myös suomen kieleen sanan ’arkkiveisu´. Arkkiveisut olivat painettuja lehtisiä, joita julkaistiin Suomessa 1600-luvun alusta 1930-luvulle asti.
Itse toimenpiteestä Tuomas Ragvaldinpoika kertoo seuraavasti. Ilman puudutusta leikkaus oli ilmeisen tuskallinen, mutta Tuomas kesti sen miettiessään samalla Jeesuksen kärsimyshistoriaa.

Sen Wielä wirhellisen Ilo-Weisun etusivu. (http://s1.doria.fi/helmi/bk/rv/fem2001007/slides/1.html)

Tuon ajan tiedoin, taidoin ja välinein toteutettuna se oli kivulias ja riskialtis operaatio:

Huhticuusa päiwäisell Cuudell toista kymmenell

tuli luonnon läkäri Parandaman wirheni.

Pani edes istuimen, Johon istuin mielellän;

Tarttui sormill caswoini, Wijlsi weitzel huuleni.

Vaivat jatkuivat pitkään ja leivän palaakaan ei Tuomas voinut leikkauksen jälkeen nauttia. Tohtori otti viimein ”neulat” pois, jotka olivat ehtineet ruostua ja lihaan tarttua.

Olin sijnä fangina Sitehisä orjana,

Etten Leiwän palaacaan Cahteen wijckoon nautit saan.

Jolla ajall Läkäri Usiasti catzeli

Cuinga huulen parat’ wois; Wijmein neulat otti pois;

Ensimmäisen Tijstaina, Toisen Keskiwijckona,

Colmannen sitt’ Perjantain, Jotca cowin tuta sain;

Ett’ he olit ruostunet, Lihaan kijnniottanet,

Josta muuttui muotoni, Waljux tuli caswoni.

Tuomas oli kiitollinen sekä lääkärilleen että Jumalalle. Todistuksena jokseenkin onnistuneesta leikkauksesta oli se, että Tuomas Ragvaldinpoika meni naimisiin vuonna 1765. Tuomas Ragvaldinpoika kuoli 1804. Häneltä on säilynyt yli 140 veisua.

Lähteet:

https://web.archive.org/web/20071019064159/http://vammala.info/?m=200703

http://s1.doria.fi/helmi/bk/rv/fem2001007/slides/1.html

Pekka Raittila on kirjoittanut arkkiveisujen tekijästä Tuomas Ragvaldinpojasta 1949.