Sofia Lybecker


Erinomaisen vähän sitä oli, vaan juuri siksi ansaitseekin Sofia Lybecker, että me nykyajan ihmiset, me nykyajan naiset, hetkisen pysähdymme hänen elämäntarinaansa kuulemaan ja hänen elämäntyöstään oppimaan, kirjoittaa Naisten Ääni 1917, kun maamme vanhimman suomenkielisen käsi- ja taideteollisuusopiston perustajan kuolemasta oli kulunut 70 vuotta.

Sofia Lybecker, o.s. Franzén, syntyi Raahessa joulukuun 27 päivänä 1816 kauppaneuvos Zachris Franzénin ja hänen ensimmäisen vaimonsa, Johanna Langin tyttärenä. Äiti kuoli jo varhain tyttären ollessa vasta 10-vuotias. Jo nuorena Sofia päätti kaksi asiaa: hän perustaisi koulun köyhälistön tyttärille eikä koskaan ottaisi itselleen puolisoa. Viimeistä lupausta hän ei pystynyt pitämään, ensimmäisen kyllä.

Sofia Franzénin lapsuudenkoti oli rikas, sivistynyt ja henkevä. Kerrotaan, että perheenpää lausui mielellään runoja, jotka olivat hänen itsensä kirjoittamia tai runoilijaveljen tuotantoa. Uskonnollisuus antoi oman lisänsä lasten kasvatukseen. Vilkkaat yhteydet eri maiden kauppakeskusten kanssa avarsivat maailmankuvaa.
Sofia Lybecker. (Naisten Ääni 12.8.1917)


Varakkaan perheen tyttärenä Sofia sai parhaan mahdollisen kasvatuksen ja koulutuksen. Ensin hän kävi Raahessa mamsellien koulua, jossa opittiin monia hyviä asioita.

Mamsellikoulun jälkeen Sofia lähti kolmeksi vuodeksi Tukholmaan täydentämään koulutustaan. Siellä hän asui kuuluisan setänsä, runoilija-piispa Frans Mikael Franzénin, luona. Sedän tuttavapiiriin kuului oman aikansa kulttuurivaikuttajia. Seurustelu sedän ja tämän ystävien kanssa antoi raahelaistytölle henkistä pääomaa, jota harvalla hänen ikäisellään tytöllä oli.
Aviopuoliso hyväksyi kouluidean

Isä Zachris, jolla oli valta päättää tyttärensä raha-asioista, piti Sofian koulusuunnitelmaa pelkkänä haihatteluna eikä antanut lupaa perintörahojen käyttöön mokomaan tarkoitukseen. Äidin perintörahat tulivat tytölle hänen mentyään naimisiin, mutta silloin päätösvalta rahojen käytöstä siirtyi miehelle. Siispä Sofia etsi monien kosijoiden joukosta puolisoa, kunnes löysi Georg Henrik Lybeckerin, joka hyväksyi kouluidean.

Lahjakirja allekirjoitettiin hääpäivänä

Sofia Franzénin suunnitteleman koulun lahjakirja allekirjoitettiin Sofia ja vapaaherra Georg Henrik Lybeckerin, hääpäivänä 14.2.1843. Sofia oli tuolloin 26-vuotias ja sulhanen jo 43 vuotta. Lahjakirjassa lausutun toivomuksen mukaisesti avattiin mainittu koulu päivälleen vuotta myöhemmin helmikuun 14. päivänä 1844.

Lahjakirjassa Sofia Lybecker toteaa, miten ylevämielisen ihmisen pyrkimysten päämääränä tulisi olla nuorten ohjaaminen jumalanpelkoon ja hyveisiin sekä opetuksen antaminen sellaisissa taidoissa, joiden kautta he tulevaisuudessa voivat saada säätynsä ja yhteiskunnallisen asemansa mukaisen toimeentulon ja siten välttyä joutumasta seilaisten paheiden ja rikosten uhriksi, jotka usein johtuvat oppimattomuudesta ja puutteista, eikä minun rakkaalla kotiseudullani vielä ole opetuslaitosta, jossa väestön köyhemmän osan tyttölapset voisivat saada mainitunlaista opetusta. (Raahe 27.12.1916)
Koulussa annettiin opetusta ”ei ainoastaan uskonnossa, laskennossa ja kirjoituksessa, vaan myöskin sellaisissa naisten käsitöissä, jotka ylimalkaan edistävät köyhemmän kansanluokan toimeentuloa.”

Sisäkuva Lybcekerin käsityökoulusta. (Raahe 27.12.1916)


Lybeckerit muuttivat häiden jälkeen Helsinkiin. Sofian elämä päättyi vain 31 vuoden iässä neljännen lapsen synnytykseen kesäkuussa 1847.

Koulu toimi vuokratiloissa vuoteen 1859 saakka. Tuolloin Sofian sisar, Helene Bergbom, lahjoitti miehensä, asessori C. G. Bergbomin kanssa koululle talon Reiponkadulta.  Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopisto toimii nyt uusissa tiloissa Sofia Lybeckerin kadulla.


Lähteet:
Naisten Ääni 12.8.1917
Raahe 27.12.1916
Raahen Seutu 23.2.1929
https://www.naistenaani.fi/sofia-lybecker-oli-aikaansa-edella-kouluasioissa/


Kommentit