 |
| Aamulehti 11.7.1918 |
Maailmanlaajuisia influenssaepidemioita on esiintynyt ainakin 1800-luvun lopulta lähtien. Kaikkein ankarimmaksi kulkutaudiksi muodostui kuitenkin vuosien 1918–1920 espanjantaudin nimellä kulkeva influenssaepidemia.
Sairaus oli huomattavasti rajumpi kuin siihen asti esiintyneet influenssat. Espanjantaudin kohdalla oli erikoista, että kuolleisuutta esiintyi erityisesti 20–45 -vuotiaissa. Suomessa tautiin kuolleita oli arviolta noin 20 000.
Espanjantauti levisi Suomeen jo kesäkuussa 1918, heti sisällissodan päätyttyä. Tauti raivosi aluksi erityisesti vankileireillä. Sen jälkeen se kulkeutui kotiutettujen sotilaiden ja vapautettujen vankien mukana eri puolille maata.
Ensimmäiset epidemiatapaukset ilmenivät heinäkuun alussa 1918. Suurimmillaan sairastavuus oli syksyllä 1918.
Espanjantaudin iskiessä maa oli yhteiskunnallisessa kriisissä. Vankileirien lisäksi punaisten pakolaisaallot kulkivat maan poikki kohti rajaa heikosti ravittuina ja sairaina. Lisäksi ihmisiä oli valtavasti liikkeellä joko etsimässä omaisuuttaan tai ruokaa.
Joukkotapahtumissa kuten markkinoilla taudit tarttuivat ja tapahtumiin osallistuneet toivat kotiin tullessaan niitä mukanaan. Vilkkaiden liikenneyhteyksien varrella tartuntavaara oli suurempi, kun taas harvemmin asutulla maaseudulla tartuntoja oli vähemmän.
Tauti raivoaa paikoin ankarana
”Jo viime kesänä yritti tauti leviämään, vaan suotuisempien ilmojen aikoina raukesi sen voima. Kesän aallon seurauksena kuoli kaksi pitäjäläistä. Mutta sitten, lokakuun puolivälissä, aivan yhtäkkiä, sairastui siihen Keson kylässä noin 20 henkeä. Tauti oli ankaraa, paraassa iässä olevat henkilöt kaatuivat vuoteeseen, aivan kuin ruttoon.”Kangasalla ensimmäisistä tapauksista ilmoitetaan heinäkuussa 1918. Taudin olivat tuoneet pitäjään keväällä Tampereelta leivänhakuun maaseudulle lähteneet perheet, joissa oli mukana myös tulirokkoa sairastavia lapsia. Vasta lokakuussa sairaus levisi kuin rutto kylästä toiseen:
Lokakuuhun mennessä sairastuneiden määrä oli kasvanut ja monessa perheessä koko väki oli taudissa. Tilannetta ei helpottanut, että samaan aikaan oli liikkeellä myös muita kulkutauteja.
”Kesän aallon seurauksena kuoli kaksi pitäjäläistä. Mutta sitten, lokakuun puolivälissä, aivan yhtäkkiä, sairastui siihen Keson kylässä noin 20 henkeä. Tauti oli ankaraa, paraassa iässä olevat henkilöt kaatuivat vuoteeseen, aivan kuin ruttoon”, lehdessä kerrottiin Kangasalan Espanjantautitilanteesta sata vuotta sitten.
Kirkonkylässä sairastuivat samaan aikaan sekä lääkäri, kätilö että postinkantaja. Useat kansakoulut olivat suljettuna 1–2 viikkoa.
Kuntaan perustettiin tulirokkosairaala. Tulirokkopotilaan hoitaminen kotioloissa oli hankalaa, ja vaati usein sairaalahoidon. Vuoden loppuun mennessä kulkutautisairaalassa oli hoidettu 45 potilasta, joista kahdeksan oli kuollut.
”Kangasalla on kunnanlääkäri pitkillä sairasmatkoilla kaikilla tahoilla riehuvan espanjantaudin takia. Toisella paikkakunnalla olevalta lääkäriltä asiaa tiedustellessamme saimme kuulla, että useat perheet ympäristöllä olivat kokonaan sairastuneet, niin, että työt jäävät tekemättä. Kuolemantapauksia on myöskin ollut.”
Syksyyn 1918 mennessä oli tauti levinnyt Hämeessä paikkakunnalta toiselle, myös Pälkäneelle. Tampereen Sanomat kirjoitti, miten ”tauti raivoo toisin paikoin hyvinkin yleisenä ja ankarana”:
”Koetimme eilen eri tienoilta maaseutua ottaa selkoa a. k. espanjantaudin levenemisestä, koska se kaikesta päättäen on varsin suuri. Tehtävä ei kuitenkaan ollut niinkään yksinkertainen, sillä ensi yrityksemme saada puhelimitse tavata asianomaista kunnanlääkäriä meni useimmissa tapauksissa myttyyn.
Pälkäneelle pääsimme monien vaivojen jälkeen, sillä Pälkäneen johtohan on aina ’ylösotettu’ surun lapsi. Hirmuisessa naisäänten sekamelskassa, mikä kuormitti tämän ’johdon’, erotimme kumminkin tohtori Huovisen äänen, joka antoi meille sen lohdullisen tiedon, ettei tautia Pälkäneellä liiku varsin paljon.”
Väestöä kehotettiin suurempaan huolellisuuteen, jottei tauti yltyisi entisestään. Lääkärin apuun turvauduttiin usein liian myöhään, kuten varsinkin lasten kuolleisuusluvut osoittavat.
Kirkonkuulutuksilla pyrittiin tiedottamaan seurakuntalaisia uhkaavista vaaroista ja keinoista sairauksien välttämiseksi.
”Hirmuisessa naisäänten sekamelskassa, mikä kuormitti tämän ’johdon’, erotimme kumminkin tohtori Huovisen äänen, joka antoi meille sen lohdullisen tiedon, ettei tautia Pälkäneellä liiku varsin paljon”, raportoitiin Pälkäneen tautitilanteesta.
Lähteet:
Linnanmäki, Eila 2005. Espanjantauti Suomessa. Influenssapandemia 1918–1920. SKS.Helsinki.
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/influens.html
Tekstin lainaukset: Kyrön Sanomat 25.10.1918 ja Kangasalan Sanomat 28.12.1918
Suomen Sosialidemokraatti 18.10.1918
Tampereen Sanomat 17.10.1918
Juttu on julkaistu Sydän-Hämeen lehdessä 12.7.2018
Kommentit
Lähetä kommentti