Siirry pääsisältöön

Kangasalan terveyslähde

Syntymäpitäjäni Kangasala oli suosittu matkailukohde jo 1700-luvulla. Kuohunharjun kupeessa Kuohunlahden rannalla sijaitsevan Kuohunlähteen vedellä uskottiin olevan parantavia vaikutuksia. Kylpylämatkailun kultakausi Kangasalla kesti noin sata vuotta, 1700-luvun puolesta välistä 1840-luvulle. Lähde oli tunnettu kautta maan ja perimätiedon mukaan Kangasalan kaivolle tuli matkailijoita Ruotsista, Saksasta ja jopa Italiasta asti.

Kirkkojärvi ja sen pieni lahti, Kuohunlahti, sijaitsevat aivan Kangasalan kirkonkylän tuntumassa. Kuohun-harjun nimen otaksutaan tulleen harjun rinteessä sijainneesta lähteestä. Lähteen vesi pulppusi, se suorastaan ikään kuin kuohui, harjun rinteestä.

Kangasalan terveyslähteestä on käytetty useita muitakin nimityksiä: Elämänlähde, Prunni ja lopulta muun käytön loputtua sitä nimitettiin Pyykkilähteeksi. Lähteen sijainnista on säilynyt ainakin kaksi karttaa. Toinen on vuodelta 1796 ja toinen 1800-luvun alkupuolelta.

Kylpyläkulttuuri oli suosittua 1700-ja 1800-luvuilla useissa Euroopan maissa. Terveyslähteiden ja -kylpylöiden vesihoidoista tuli tällöin sairauksien ja monenlaisten vaivojen parannuskeino, joita ”kaivolääkärit” määräsivät potilailleen. Aikaa myöten ”kaivojuonnista” tuli ehkä enemmänkin muotiasia. Lähdevierailuja tehtiin, vaikkei niin sairaita olisi oltukaan. Terveyslähteille tultiin kesänviettoon, seurustelemaan, viihtymään ja yleensä oleskelemaan luonnossa.

(Lähde Meurman 1935, kuva 107).

Apua vaivoihinsa sai todistettavasti myös tavallinen rahvas. Kangasalan pitäjänkokouksen päätöksessä vuodelta 1786 on maininta yhden riksin avustuksesta heikoista silmistä kärsivälle piialle, joka toivoi saavansa apua Kangasalan terveyslähteellä. Terveyslähde ei siis ollut pelkkää matkailua varten, vaan lähteestä nauttiminen nähtiin parannustoimenpiteenä; mm. Porin piirilääkäri Bengt Björnlund hoidatti potilaitaan 1700-luvun lopulla nimenomaan Kangasalla.

Turussa oli 1600-luvun loppupuolella käytössä Kupittaan “terveyslähde”. Kangasalan terveyslähde oli yksi Suomen varhaisempia turistikohteita. On arvioitavissa, että terveyslähde noin sadan vuoden ajan jatkuneen käytön aikana veti Kangasalle kenties jopa tuhatmäärin matkailijoita. Kangasalasta tuli siten terveyslähteensäkin ansiosta yksi maamme ensimmäisistä turistikohteista.

Terveyslähteen rakennuksista on olemassa kuvauksia, ja yhtäläistä niille on, että salin kerrotaan olleen kooltaan suuren ja malliltaan pitkänomaisen. Huoneen kirkonpuoleisessa päätyseinässä sijaitsi sisäänkäynti. Kuuluisa terveyslähde sijaitsi salin sisällä oven vasemmalla puolella. Lähteen ympärille oli rakennettu kaide ja alas lähteelle johtivat parin askelman portaat. Jokakesäinen vierailijoiden sesonki terveyslähteellä alkoi heinäkuun alussa, jolloin lääkärit olivat paikalla hoitoja määräämässä.


Kylpylävieraiden lukumäärän kasvaessa terveyslähteen viereen Kuohunlahden rannalle rakennettiin kaksikerroksinen ravintola- ja asuinrakennus, jossa oli myös vierashuoneita. Rakennus siirrettiin myöhemmin Vääksyn kartanon maille pari kilometriä Kangasalan kirkonkylästä Sahalahden suuntaan. Parvula-nimistä rakennusta on kylpylävaiheen jälkeen käytetty monenlaiseen tarkoitukseen. Siihen perustettiin aluksi kehruu- ja kutomalaitos, jonka lopetettua talossa aloitti 1800-luvun lopussa maamme ensimmäinen kansanopisto.

Oliko kuohuvalla vedellä todella vaikutusta parannusta hakevien terveyteen? Veden rautapitoisuudella, emäksisyydellä tai suurella hiilihappo- ja rautapitoisuudella on saattanut ollakin.  Samanlainen arvoitus on lähteen käytön loppuminen. Kuohun lähteen huippukausi oli 1830-luvulla, mutta terveyslähteen käyttö hiipui 1800-luvun puoleen väliin mennessä ja loppui vähitellen kokonaan. Lähde ei ollut toiminnassa ainakaan enää 1852. Ehkä veden pulppuaminen harjusta loppui tai vedellä ei enää todettu olevan otaksuttuja tervehdyttäviä vaikutuksia.

Entisen terveyslähteen sijaintipaikkaa on haluttu suojata tiesuunnitelmien yhteydessä 1969 ja 1981. Silloin jäljellä oli enää vain vähäinen puro. Kunnanhallitus hyväksyi 1980 pienimuotoisen kunnostus-suunnitelman, jonka mukaan paikka suojattiin betonirenkailla ja ympärille tehtiin kiveys. Rakenteet ovat sittemmin lähes sulautuneet ympäristöönsä.

Lähteenä käytetty:

Bengt Björnlundista http://www.saunalahti.fi/arnoldus/bjornlun.html
Meurman, Jalmari, Kangasalan terveyslähde. Eripainos teoksesta: Tampere. Tutkimuksia ja kuvauksia, 2. Tampere 1935.
Äikäs Kauko, Terveyslähde Kangasalan luontokulttuurin kuvastimena. Teoksessa Äikäs Kauko, Juuti Petri, Katko Tapio 2003;. Luonnollisesti vettä, Kangasala. Vesilaitos 1952-2002. Saarijärvi.
Historiallinen Aikakauskirja 01.01.1928, no 2, s. 155.

Kommentit

  1. Onpa ollut viehättävän oloinen paikka tämä Kangasalan terveyslähde, erityisen hieno on kuva 1800-luvun alusta.

    VastaaPoista
  2. AEKONAAL LUAJALTIK KUULUSA, SUOSITTU ELÄMÄLLÄHE ON 2021 KUNNASSA NOLOSTIL LÄHES UNOHETTU. LAETETTAKKOON SEN IÄRELLE, MYLLYSTENPOHJA 29:N KOHALLEV VÄHINTÄÄN 1x1 -METRINEN SIÄNKESTÄVÄ, KUVITETTU, ELOESA SELOSTEL LÄHTEEM MÄNNEISYYVVESTÄ!!! LÄHETTÄ SOPPII HIUKKA VIKSUMMAKS EHOSTELLAP, PUTSATA. ALAPUOLLE ASENNETTAKKOOM PIENJ LORINAPUTKI JA HUILUUPENKKI. SIINÄ VOESJ VEEL LUATUVA TUTKISKELLA JA VAEKKAPA VÄHIM MAESTELLAKKII.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruotsalaisia ruotusotilaita Sydän-Hämeessä

Sydän-Hämeen Lehti Julkaistu 19.1.2019 10:42 Ruotsalainen ruotusotilas; asuna harmaa sarkatakki, pukinnahkahousut ja kolmikolkkahattu. Aseena yli metrin mittainen painava ”tussari”, eli vanhanajan kivääri, jossa oli piilukko. (Museovirasto) Syksyllä 1721 Suomeen saapui tuhansia uusia ulkomaalaisia. Suuri Pohjan sota oli syönyt miehiä Ruotsin armeijan suomalaisista joukko-osastoista. Rapakuntoista sotaväkeä täydentämään lähetettiin ruotsalaisia ruotusotilaita. Niin sanottuja lainasotilaita, joita oli kaikkiaan lähes 2400 miestä, ripoteltiin niin Uudellemaalle, Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen kuin Savoon. Sotilaista neljännes asettui 42 hämäläispitäjään, suurimmaksi osaksi Etelä-Hämeeseen, lukuisia sotilaita myös Sydän-Hämeeseen. Sotilaat olivat maaseudun poikia Etelä- ja Keski-Ruotsista. Arviolta joka kolmas oli naimisissa. Suurin osa vaimoista ei kuitenkaan tullut Suomeen ja perheenyhdistämisistä on vain muutama tapaus tiedossa Hämeessä. Maaseudulla naimattomia na

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne

Tulitikkuteollisuuden historiaa Karjalaisessa 13.7.2021

  Suomen ainoa itsenäinen tulitikkutehdas Tulitikku Oy aloitti toimintansa Jokelassa 1933 – tunnetuin tuote oli ”Trustivapaa Sampo-tikku” Jokelan tulitikkutehdas vuonna 1949  Kuva: Helsingin kaupunginmuseo 13.7.2021 10:02 Tuula Vuolle-Selki JAA Ruotsalainen  Ivar Kreuger  johti 1920-luvulla tulitikkutrustia tähdäten siihen, että saisi koko maailman tulitikkutuotannon haltuunsa. Kilpailijoita ostettiin, syötiin markkinoilta polkuhinnoilla tai viimeisenä keinona lähetettiin sabotoijia vahingoittamaan tehtaita ja niiden laitteita. Suomessakin kaikki tulitikkutehtaat menettivät vuonna 1927 ulkomaisen myyntivapauden, jolloin ne trustin kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella alistuivat tämän holhoukseen. Sopimus oli näin ollen Suomelle epäedullinen, koska Ruotsin tulitikkutrusti oli ”kuin pukki kaalimaan vartijana”, kirjoitti  Keski-Uusimaa -lehti vuonna 1933. Tuotteiden ulkomaille myynti tapahtui trustin kautta. Uusi Aura 15.1.1933  Kuva: Uusi Aura 1920-LUVUN LOPULLA  suomalaiset liikemieh