Sukutarinoita

Selailin isän kanssa vanhoja valokuvia.  Ongin tietoa kuvissa olleista ihmisistä, mutta oli kuvissa eläimiäkin. Varsinkin lehmä tuntuu olleen monelle hoitajalleen rakas, ja se tuli saada samaan kuvaan. Myös koira juoksee jaloissa. Yllättävän paljon oli siis arkikuvaa ja vähemmän pönötystä.

Kaapin kätköistä löysin isoisäni vanhempien, eli Juhon ja Henriikan, kultahääpäiväkuvan. Isoisän kuoltua vietiin kuva hissukseen pois näkyvistä ja eihän se kovin valokuvauksellinen kuva isoisovanhemmistani ole. Isäni kertoi, miten vanhin tytär, Ida, oli painostanut vanhempansa valokuvaan. Juhon kaulaa kiristi ajan tavan mukaan korkea kaulus. Henriikaan hiukset oli vedetty tiukalle nutturalle taakse niin, että ennestään vinot silmät siristivät tuimana.

Isoisäni äidin, Henriikan, sukutaustaa on pohdittu aiemminkin. Hänen isänsä oli kiertävä kulkukauppias, jonka kohtaloksi koitui ryöstömurha Pälkäneen-Sappeen-Luopioisten alueella. Olen yrittänyt kirkonkirjojen avulla dokumentoida tapahtumien kulkua, joten mahdollisesti kuulemme asiasta myöhemmin. Pian tämän jälkeen nuori, vähän päälle 10-vuotias tyttö, joutui palveluspiiaksi vieraalle, kunnes yleni pappilan sisäpiiaksi. Täällä Havisevan pappilassa Juho hänet ensimmäisen kerran treffasi. Elettiin nälkävuosia. Kertomansa mukaan sopimus naimisiinmenosta oli tehty pappilan keittiössä, kun Juho oli pyytänyt Henriikaa polvelleen istumaan. Tämän jälkeen Juho hypäsi rekeen joutuen keskellä järveä susilauman yllättämäksi. Reestä löytyi päreitä, joita Juho heitteli häntä takaa ajaville susille ja sillä tavalla päässyt pedoista eroon.