Siirry pääsisältöön

Vääksyn meijeristä

Kangasalan Joulusta vuodelta 1963 löysin lisätietoa Vääksyn meijeristä. Artikkelin on kirjoittanut agronomi ja maanviljelysneuvos Aarne Salokangas. Salokangas on monelle maatalouskoululaiselle ja maanviljelijälle tuttu Sianhoidon käsikirjastaan vuodelta 1933.

Vääksyn kartanossa oli meijeritoimintaa jo 1800-luvun puolella. Silloisessa meijerissä oli vesiratas pyörittämässä kirnua. Tarkempia tietoja ei ole säilynyt ja meijerirakennusta käytettiin myöhemmin pajana. Agronomi Birger Ahlströmin tultua Vääksyn kartanon omistajaksi 1917 perustettiin kartanoon meijeri, joka oli alunperin tarkoitettu oman tilan maidon jalostamista varten.

Vääksyn osuusmeijeri perustettiin 9.1.1925. Meijerissä oli "täydellinen senaikainen koneisto voin valmistusta varten". Pellervo-Seuran osuusmeijeritilaston mukaan maitomäärät olivat suurimmillaan 1926-1927. Vääksyn osuusmeijerin kirjanpitäjänä toimi aluksi opettaja Eino Tarpila, kunnes meijeri siirtyi vuonna 1929 osuuskunnalta vapaalle yhtymälle. Kirjanpitäjäksi ja isännöitsijäksi, tuli isoisäni, Kalle Vuolle. Tässä tehtävässä hän oli 1.11.1929-1.11.1932, eli tarkalleen kolme vuotta.

Ensimmäiset meijerit perustettiin Kangasalle 1880-luvulla (Mutikon, Tohkalan ja Kuohun meijerit). Viimeksi mainittu, eli Kuohun meijeri oli Vääksyn tapaan osuusmeijeri ja siitä on olemassa tilastoa Pellervo-Seuran julkaisuissa. Yksi vanhimmista meijereistä oli myös Sorolan kartanomeijeri Ukkijärven rannassa. Täällä kerma nostatettiin siellä jääveteen asetetuissa peltisaaveissa ja kuorittiin käsikauhalla koko meijerin toiminta-ajan vuoteen 1905 saakka.

1920-luvun lopussa Tampereella toimivat yksityismeijerit alkoivat houkutella kangasalalaisten asiakkaiden maitoa meijereihinsä. Kun Valio perusti vuonna 1927 meijerinsä Tampereelle, alkoi yhä useampi Vääksyn meijerin asiakas viedä maitonsa sinne. Maidon tuonti Vääksyn meijeriin tyrehtyi vähitellen ja loppui kokonaan 1932 ja jäi siten viimeiseksi meijeriyritykseksi Kangasalla.

Vääksyn kartano vuonna 1915 (Museovirasto).


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heinrich Himmlerin vierailu Luopioisissa kesällä 1942

Juutalaisten joukkotuhosuunnitelmien toimeenpanosta vastannut natsijohtaja Heinrich Himmler vieraili Suomessa kaikessa hiljaisuudessa kesällä 1942. Asevelimaan toiseksi korkein johtaja viipyi maassa poikkeuksellisesti yli viikon, tapasi kaikki tärkeimmät suomalaispäättäjät ja teki tuttavuutta muihinkin suomalaisiin. Sydän-Hämeen hiekkateillä käytiin myös legendaariset takapenkkikeskustelut koskien Suomessa oleskelevia juutalaispakolaisia. Himmler saapuu Suomeen keskiviikkona 29. heinäkuuta 1942 suoraan Tallinnasta Junkers 52 -mallisella lentokoneella.  Tiistai 4. elokuuta muodostuu Himmlerin Suomen-loman merkittävimmäksi päiväksi. Se tiedetään, että kello 10 aamulla pääministeri Jukka Rangellin auto kaartaa Tyrvännön Petäyksen huvilan pihaan, jossa Himmler oli seurueineen lomaillut. Kahden auton seurue ottaa suunnakseen Kangasalan Vehoniemen harjun. Sen puisesta näkötornista avautuvia järvinäköaloja Himmler kehuu suurenmoisiksi. Automatka pitkin mutkaisia ja pöllyä...

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat j...

Kangasalan terveyslähde

Syntymäpitäjäni Kangasala oli suosittu matkailukohde jo 1700-luvulla. Kuohunharjun kupeessa Kuohunlahden rannalla sijaitsevan Kuohunlähteen vedellä uskottiin olevan parantavia vaikutuksia. Kylpylämatkailun kultakausi Kangasalla kesti noin sata vuotta, 1700-luvun puolesta välistä 1840-luvulle. Lähde oli tunnettu kautta maan ja perimätiedon mukaan Kangasalan kaivolle tuli matkailijoita Ruotsista, Saksasta ja jopa Italiasta asti. Kirkkojärvi ja sen pieni lahti, Kuohunlahti, sijaitsevat aivan Kangasalan kirkonkylän tuntumassa. Kuohun-harjun nimen otaksutaan tulleen harjun rinteessä sijainneesta lähteestä. Lähteen vesi pulppusi, se suorastaan ikään kuin kuohui, harjun rinteestä. Kangasalan terveyslähteestä on käytetty useita muitakin nimityksiä: Elämänlähde, Prunni ja lopulta muun käytön loputtua sitä nimitettiin Pyykkilähteeksi. Lähteen sijainnista on säilynyt ainakin kaksi karttaa. Toinen on vuodelta 1796 ja toinen 1800-luvun alkupuolelta. Kylpyläkulttuuri oli suosittua 1700-ja 1800...